Newcastle United on maailman rikkain jalkapalloseura.
Yllä olevan lauseen ääneen lausumisesta olisi vielä kaksi vuotta sitten naurettu jonnekin Tynesideä huomattavasi pahempaan paikkaan. Nyt Newcastle United ei kuitenkaan ole vain maailman rikkain seura, vaan sen uuden omistajan varallisuus on itse asiassa suurempi kuin kaikkien 19 muun valioliigaseuran omistajien omaisuus yhteensä – vaikka kaikkien muiden omaisuus kerrottaisiin kolmella.
Seurasta 80% ostanut Saudi-Arabian valtiollinen sijoitusrahasto PIF (Public Investment Fund) hallinnoi yli 400 miljardin euron arvoista omaisuutta. Se tarkoittaa, että rahasto voisi – jos käytämme mittarina Deloitte Football Money Leaguen virallisia arvostuksia, ja miksi emme käyttäisi – ostaa maailman 20 rikkainta jalkapalloseuraa käyttämällä siihen vain 7% varoistaan.
Vielä vuonna 2019 myös Newcastle United luokiteltiin maailman 20 rikkaimman jalkapalloseuran joukkoon. Seuran arvoksi laskettiin silloin 381 miljoonaa dollaria, mikä on noin 0,08% The Magpiesin uusien omistajien omaisuudesta.
Tuskin on siis ihme, että seuran kannattajat käyttivät tilaisuuden hyväkseen juhliakseen kauppaa villisti St. James’ Parkin edustalla. Siitä, oliko juhlassa mukana enemmän intoa uusista omistajista vai helpotusta 14 vuotta seuran omistaneen Mike Ashleyn lähdöstä, voidaan väitellä.
Kuten paikka, jo ennen saudiarabialaisten vallankaappausta, maailman 20 rikkaimman jalkapalloseuran joukossa osoittaa, Newcastle on millä tahansa mittapuulla suuri ja perinteikäs seura. Historiallisesti kyseessä on yhdeksänneksi eniten pokaaleja voittanut englantilaisseura. Niin ikään kannattajamäärissä mitattuna Newcastle United on Englannin kymmenen suurimman seuran joukossa.
Newcastlen fanit eivät hylänneet seuraa edes silloin, kun se Ashleyn alaisuudessa putosi toistamiseen Valioliigasta. Seuralla, itse asiassa, oli kaudella 2016–2017 suurimmat katsojaluvut Englannin toiseksi ylimmällä sarjatasolla 67 vuoteen. Newcastlen katsojakeskiarvo, huolimatta siitä, että joukkue pelasi periaatteellisesti divaria, oli koko Euroopan 14. korkein.
Seurarakkaus ei siis Koillis-Englannissa hävinnyt mihinkään, vaikka fanit ovatkin useaan otteeseen viime vuosina osoittaneet vihansa Ashley kohtaan, niin sanoillaan kuin teoillaankin. Lähes päinvastoin: jos jotain Ashley on saanut aikaan, on se newcastlelaisten seurarakkauden vankistaminen, kun fanit ovat poikkeuksetta tiivistäneet ryhmiään oman seuransa puolesta ja vihattua omistajaa vastaan.
Eivätkä seuran fanit vihanneet Ashleyä edes menestyksen puutteen vuoksi. Kukaan Newcastlessa tuskin uskoi, ainakaan realistisesti, että seura pystyisi brittimiljardöörin alaisuudessa haastamaan esimerkiksi Mestarien liigan paikoista. Välinpitämättömyys, ei pokaalittomuus, oli Ashleyn suurin rikkomus omistamansa seuran tärkeintä sidosryhmää kohtaan. Omistaja riisti faneilta sen ainoan asian, mitä kannattajat kaipaavat vaikeiden aikojen yli jaksaakseen: toivon.
Newcastle Unitedin kannattajat ovat eläneet 14 vuotta harmaalla vyöhykkeellä: huiput, jos niitä on ollut ollenkaan, ovat olleet matalia ja litteitä, laaksot liian helppoja kavuta ylös. Seuran johtaminen, kuten sen kannattaminenkin, on ollut tunteetonta maantieajoa ilman toivoa herättävää horisonttia.
Urheilufanius tarvitsee tunteita, olivat ne sitten riemua tai surua, elääkseen. Vaikkei kukaan sitä myönnä, ovat pettymyksen tunteet yhtä tiivis osa kannattamista kuin menestyskin. Newcastle ei ole onnistunut tarjoamaan kumpaakaan sitten vuosituhannen vaihteen ja Alan Shearerin päivien.
Kukaan, Sunderlandin faneja lukuun ottamatta, on tuskin pahoillaan siitä, että Newcastle-kannattajien kolmelle vuosikymmenelle ulottunut harmaa helvetti on lopulta ohi. Englantilainen jalkapallopyramidi on parempi paikka silloin kuin Newcastlen kokoiset seurat pelaavat potentiaalinsa edellyttämällä tasolla. The Magpies kuuluu jokaisella mahdollisella tavalla jalkapallopuun yläoksille.
Mutta ei tällä tavalla.
Lähes puolitoistavuotta kulisseissa pyöritelty kauppa sai sinettinsä, kun Valioliiga näytti vihreää valoa PIF:lle yhtenä sarjan omistajista. Kävi ilmi, että ainoa liigan päättäjiä hiertänyt seikka oli Newcastlen ostajaehdokkaiden riittämätön selvitys uusien omistajien taustoista.
Valioliigaa ei suinkaan haitannut Saudi-Arabian valtion tukemat, laittomat, piraattilähetykset sarjan otteluista, tai se, että maan hallinto tuomitsee naisten oikeuksien puolustajia perusteettomasti vankilaan. Päättäjiä ei luonnollisestikaan vaivannut Saudi-Arabian hallintoa kritisoivien toisinajattelijoiden vainoaminen tai homoseksuaalien pakkokastraatio, eikä edes valtion sotarikokset tai sen hallitsijan määräämä paloittelusurma.
Ei toki. Ainoa, mikä esti kaupan toteutumisen aiemmin, oli se, ettei uusi ostajaehdokas ollut täyttänyt omia tietojaan Valioliigan kaavakkeisiin oikein – todennäköisesti johtuen siitä, ettei se olisi pystynyt täyttämään niitä tavalla, joka olisi Valioliigan toimesta hyväksytty.
Nyt Valioliiga on kuitenkin, omien sanojensa mukaan, saanut laillisesti sitovat vakuudet siitä, ettei Newcastlen uusi omistaja ole sidoksissa Saudi-Arabian valtioon, eikä maan hallinto vaikuta englantilaisseuraa koskeviin päätöksiin.
Näin huolimatta siitä, että PIF on todellisuudessa Saudi-Arabian valtiollinen sijoitusrahasto ja että rahaston puheenjohtaja toimii valtion tosiasiallinen hallitsija, kruununprinssi Mohammed bin Salman. Valioliigan päättäjät vaikuttavat kuitenkin vakuuttuneilta siitä, että rahaston puheenjohtaja bin Salman on eri henkilö kuin Saudi-Arabiaa hallitseva bin Salman. Yrittäisin tarjota teille logiikkaa ajattelun taustalla, mutta sitä ei ole.
Myös Newcastlen fanit unohtivat ihmisoikeuskysymykset sillä sekunnilla, kun saivat tietää, että heidän seurastaan on tullut virallisesti maailman rikkain jalkapalloseura.
On vaikea syyttää faneja tyytyväisyydestä siihen, että seura pääsi eroon kyltymätöntä välinpitämättömyyttä osoittaneesta omistajasta. On kuitenkin täysin eri asia juhlia avoimesti sitä, että seura on nyt öljyrahalla voideltu Saudi-vallan alainen PR-kone, kuten kannattajat valtion lippua heiluttaessaan tekivät.
Fanien reaktio on toki juuri sitä, mitä Saudi-Arabia heiltä toivoo: osoitus siitä, että urheilupesu toimii, ja että ihmiset ovat valmiita unohtamaan kaikki kyseenalaiset tekosi, jos annat heille vastineeksi leipää ja sirkushupeja. PIF on, käytännössä yhdessä yössä, tehnyt miljoonista The Magpies -faneista Saudi-Arabian puolestapuhujia. Koko kaupan lopullinen tavoite on saada ihmiset ajattelemaan Saudi-Arabiaa ja Newcastlea ennen kuin he ajattelevat Saudi-Arabiaa ja ihmisoikeusrikkomuksia. Siitä maan hallinto on valmis maksamaan paljon enemmänkin kuin 300 miljoonaa puntaa.
Olisi kuitenkin naiivia lähteä asettamaan vain Newcastlen kannattajia syntipukeiksi. Todellisuudessa fanien juhlinta osoittaa sen, millainen arvomaailma nykyjalkapallossa vallitsee, ja mitä kannattajat, seurasta riippumatta, salaisissa haaveissaan kaikkein eniten toivovat.
Eivät suinkaan sitä, että heidän joukkueensa saisi kasaan joukkueellisen oman akatemia kasvattamia huippulupauksia, joiden avulla se voisi haastaa itseään rikkaammat seurat. Eivätkä sitä, että heidän rakas seuransa löytäisi itselleen kilpailuetua palkkaamalla nuoren ja innovatiivisen valmentajan, joka rohkeudellaan muuttaa koko lajin pelillistä evoluutiota.
Vaan sitä, että he seuransa kotisivut aamulla avatessaan yskivät kahvinsa väärään kurkkuun huomatessaan, että heidän kannattamansa seura on nyt kaikkia muita jalkapalloseuroja varakkaampi.
Rahasta on tullut jalkapallossa urheilullisen menestyksen tärkein ajuri. Riittävän suuri kirstu mahdollistaa kohtuullisen menestyksen jopa silloin, kuten Englannin historian menestynein seura tällä hetkellä todistaa, kun asiat tehdään täysin puolivillaisesti. Tämä on tehnyt niin seuroista, faneista kuin liitoistakin niin persoja kaikelle kiiltävälle, että unohdetaan kysyä, mistä kaikki kulta on peräisin.
Omistusten arvosta on tullut jalkapallossa arvo itsessään, sen sijasta, että se olisi väline jonkin muun saavuttamiseksi. Omistaminen, ei viihdyttäminen, on päivän sana.
Jalkapallo kulkee kohti tulevaisuutta, jossa hupi saadaan puhtaasta pelaajien omistamisesta, assettien haalimisesta, oli tarkoitus sitten käyttää pelaajia tai lihavoittaa ja myydä heidät kuin teuraseläimet, ennemmin kuin urheilullisesta menestyksestä. Maailma, jossa Lionel Messin hankkiminen aiheuttaa suuremman kansanjuhlan kuin liigavoitto, on jo täällä. Todellisuus, jossa avauskokoonpanon markkina-arvo on faneille merkityksellisempää kuin seuran voittamien pokaalien määrä, on lähellä.
Hyvää viikonloppua
Jos haluat jakaa tuntemuksiasi aiheesta, kuuntelen niitä sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Jos taas olit aiheesta samaa mieltä, tai vaikket olisikaan, Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi voit liittyä tästä.
Palaamme viikon päästä. Nyt nautitaan viikonlopusta. Oli omaisuutta 400 miljardia tai ei.
Hyvää viikonloppua.
