Pelipäivä on juhlapäivä. Uefa Nations Leaguen uusi kausi alkoi tällä viikolla, ja kaikkien suomalaisfanien iloksi myös Huuhkajat on mahdollista nähdä pitkästä aikaa tositoimissa Olympiastadionilla tänä iltana.
Kesäkuu on toki muillakin tavoilla merkityksellinen jalkapallokuukausi, sillä reilun viikon päästä tiedämme viimeisetkin Qatarin MM-kisoihin osallistuvat maat. Kaiken tämän päälle Argentiina ja Italia ratkoivat tämän viikon keskiviikkona historian ensimmäisen Finalissiman voittajan. Aiemmin vastaava ottelu oli pelattu vuosina 1985 & 1993, mutta eri nimellä.
Uefan ja Conmebolin keinotekoisen Etelä-Amerikan ja Euroopan parhaiden kohtaamisen aidosta merkityksellisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta ainakin ottelu tarjosi hyvää jalkapalloviihdettä – ja hyvän tavan oman pelillisen tasonsa testaamiseen sekä Argentiinalle että Italialle.
Vain toinen joukkueista voi suunnata kohti kesää pää pystyssä Wembleyn kohtaamisen jälkeen. Argentiina oli pelillisesti valovuoden Italiaa edellä ja dominoi ottelua lähes miten halusi. Loppulukemat 3–0 mairittelivat enemmän Gli Azzurria kuin La Albicelestea. Ilman Gianluigi Donnarummaa Italian ilta olisi voinut olla vielä paljon synkempi.
Italialle kyseessä oli jo toinen pelillinen nöyryytys tämän vuoden puolella. Vaikka tappio Argentiinalle ei paperilla ole yhtä suuri takaisku kuin putoaminen Pohjois-Makedonialle MM-karsintojen pudotuspelivaiheessa, oli esitys kentällä jopa tuota maaliskuista iltaa vaisumpi.
Giorgio Chiellinin maajoukkueuran loppuminen symboloi tietynlaisen aikakauden päätöstä, ja Roberto Mancinin onkin aika repiä taktiset suunnitelmansa ja aloittaa Euroopan mestariensa kanssa alusta.
Hallitsevalle Etelä-Amerikan mestarille ottelu oli puolestaan jälleen vain yksi askel vakuuttavalla matkalla kohti MM-kultaa. Tai näin Argentiinassa ainakin halutaan uskoa.
Argentiina on viimeksi hävinnyt ottelun Copa Américan välierissä heinäkuussa 2019. Sen jälkeen joukkue on pelannut lähes kolme vuotta ja 32 ottelua ilman tappiotakaan.
Valkosiniset ovat näyttäneet vihdoinkin löytävän toimivan hyökkäyskolmikon Lionel Messin ympärille. Ángel Di María ja Lautaro Martínez täydentävät joukkueen kapteenia hyvin, ja pelin rakenne näyttää vihdoin siltä, ettei kentällä ole vain Messiä ja kymmentä paria toimettomia jalkoja.
Kaikkein merkittävintä on kuitenkin joukkueen puolustuspelaamisen kehittyminen. Argentiina ei ole päästänyt yhtä maalia enempää nyt 19 otteluun. Muun muassa Rodrigo De Paulin, Cristian Romeron ja Nicolás Otamendin edustama ajokoiraryhmä muodostaa tukevan selkärangan, jonka varaan pallollista peliä voi rakentaa.
Vedonlyöntiyhtiöiden listoilla Argentiinaa pidetään jopa neljänneksi suurimpana MM-kisojen voittajasuosikkina. La Albiceleste kantaa Etelä-Amerikan valtikkaa ylpeänä yhdessä Brasilian kanssa, joka, ehkä hieman yllättäenkin, on nostettu Qatarin MM-kisojen suurimmaksi mestarisuosikiksi.
Brasilia ei nimittäin ole tuon vuoden 2019 Copa Américan jälkeen onnistunut Argentiinaa voittamaan. Millekään muulle maalle Brasilia ei sitten olekaan hävinnyt vuoden 2018 MM-kisojen jälkeen. Etelä-Amerikan MM-karsinnat Seleção Canarinho voitti lähes näytöstyyliin. Eroa Argentiinaan kertyi kuusi pistettä ja kolmanneksi tulleeseen Uruguayhin jopa 17 pistettä, vaikka Brasilia ja Argentiina pelasivat ottelun kaikki muita joukkueita vähemmän.
Brasilian ja Argentiinan leimaaminen mestarisuosikeiksi onkin ymmärrettävää, mutta omalla tavallaan myös ongelmallista. Maiden vertailu esimerkiksi Euroopan huippumaihin on nimittäin äärimmäisen haastavaa.
Finalissima oli Argentiinalle vasta toinen ottelu eurooppalaista joukkuetta vastaan sen jälkeen, kun joukkue hävisi Ranskalle vuoden 2018 MM-kisojen neljännesvälierissä, ja ensimmäinen sitten lokakuun 2019, jolloin se pelasi tasan Saksaa vastaan.
Brasilia on puolestaan pelannut vain kerran Euroopan maata vastaan Belgialle Venäjän MM-kisoissa kärsityn tappion jälkeen. Sekin kerta oli jo maaliskuussa 2019, eli reippaasti yli kolme vuotta sitten.
Kun Qatarin MM-kisat marraskuussa alkavat, on mahdollista, että Brasilia ja Argentiina ovat yhteensä pelanneet vain pari hassua ottelua Euroopan kärkijoukkueita vastaan edellisen neljän vuoden periodilla.
Joukkueiden asema MM-kisojen voittajasuosikkien joukossa perustuukin ennen kaikkea maanosan sisäiselle menestykselle. On äärimmäisen vaikea aidosti tietää, missä Brasilia ja Argentiina pelillisesti menevät suhteessa esimerkiksi eurooppalaisiin joukkueisiin.
Tilanne on toki sama kaikille. Euroopan maat keräävät kuitenkin tässä suhteessa kilpailuetua, sillä Euroopassa joukkueet pääsevät pelaamaan enemmän kovia otteluita MM-tason vastustajia vastaan.
Viimeisten neljän MM-turnauksen 12 välieriin selvinneestä joukkueesta vain kolme on tullut Euroopan ulkopuolelta. Vain kerran (Uruguay vuonna 2010) on välierissä pelannut joku muu kuin Brasilia, Argentiina tai eurooppalainen joukkue.
Brasilia ja Argentiina ovat kiistämättä maailman kovinta kärkeä, ja täysin mahdollisia maailmanmestareita. Muuttuneen kansainvälisen ottelukalenterin takia maiden tie MM-kultaan on kuitenkin huomattavasti vaivalloisempi kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten.
Toisin kuin ennen, enää eri maanosien maat eivät juuri kohtaa kansainvälisissä ystävyysotteluissa. Nations League on käytännössä vienyt Euroopan maat ystävyysottelukorin ulkopuolelle, eikä potentiaalisia päiviä maanosien välisille harjoitusotteluille enää ole.
Toisaalta täysin mielivaltaisesti ja lähes joka kesä pelattava Copa América on tehnyt Etelä-Amerikasta entistä suljetumman kerhon, jossa maat pelaavat vain toisiaan vastaan joko karsinoissa tai arvokisoissa.
Periaatteessa kilpailullisten kansainvälisten otteluiden kasvanut määrä on hyvästä. Maaottelutauot, ja sitä kautta maaotteluiden määrä, on lähes vakio, joten tavalla tai toisella kansainvälisen ottelukalenteri tullaan täyttämään.
Nations Leaguen menestyksekkyys on osoittanut, että ihmiset katsovat huomattavasti mieluummin kilpailullisia pelejä kuin merkityksettömiä harjoitusotteluita. Tietyssä mielessä harjoitusotteluiden vähentynyt määrä on vain sitä, mitä kansa on jo pitkään toivonut. Pois ovat jääneet myös Confederations Cupin tapaiset höpöhöpökilpailut, joiden merkitystä kukaan ei koskaan ymmärtänyt.
Samalla MM-kisoista on tullut entistä mielenkiintoisemmat, sillä kyseessä on ainoa tapahtuma, jossa eri maanosien joukkueet kohtaavat aidosti merkityksellisissä otteluissa. Ennakointi on vaikeampaa ja jännitys, ehkä jopa lapsenomainen innostus, on taattu.
Maajoukkueiden kannalta kisat ovat kuitenkin muuttuneet haastavimmiksi, sillä valmistautuminen on nyt selvästi aiempaa haastavampaa.
Tavallaan kyseessä on kuitenkin paluu menneeseen – kuin hyppy 60-luvulle, jolloin jalkapallomaailmaa dominoinutta Brasiliaa oli mahdollista nähdä vain MM-kisoissa. Harva suomalainen tiesi mitään Euroopan ulkopuolisista maista, muuten kuin ehkä tilastojen valossa, mikä teki MM-kisoista nykyistä salamyhkäisemmät, mystisemmät ja sitä kautta kiinnostavammat.
Jalkapallomaailma on menossa kovaa vauhtia suuntaan, jossa mystisyyttä ei enää ole. Jokainen ottelu striimataan joka puolelle maailmaa, kaikki parhaat pelaajat pelaavat tunnetuimmissa ja helpoiten saavutettavissa olevissa sarjoissa ja kansainväliset seurakilpailut ja megaseurat keräävät tähdet yhteen paikkaan. Pian erilaiset superliigat korvaavat jo kansalliset sarjatkin.
Eri maanosien joukkueiden välisten harjoitusotteluiden puute ei auta joukkueita valmistautumaan MM-kisoihin, eikä ole omiaan nostamaan turnauksen pelillistä tasoa, mutta se on silti vain hyväksi. Se ajaa tilanteeseen, jossa vielä nykyisellä informaatiotulvan aikakaudella MM-kisoissa on jotain salaperäistä ja yllättävää. Se on modernin jalkapallon aikakaudella ainoa menneisyyden kahva, johon voi vielä jotenkuten tarttua.
Pidetään siitä kiinni.
Hyvää viikonloppua
Nations League alkaa tänään! Saatiin Helsingin taivaalta niskaan sitten räntää, salamoita tai yllättävää auringonpaistetta, on kyseessä yksi suomalaisen jalkapallokalenterin merkittävimpiä päiviä.
Huuhkajat on oman lohkon kakkossijoitettu, ja kaikki avaimet voittoon ja A-sarjaan nousuun ovat omissa käsissä. Lohko ei ole helpoin, muttei missään tapauksessa vaikeinkaan.
Voit jakaa omia mietteitäsi Huuhkajien lohkosta Twitterissä @TeravinKyna tai sähköpostitse juuso@teravinkyna.com. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi pääset tästä.
Hyvää viikonloppua.
