Sallisen sivukatsomo: Kun maine ja mammona katoavat

Kymmenen vuotta, kymmenen merkittävää pokaalia. Suuria investointeja, mutta myös voittoja, joilla oikeutettiin tuhlaaminen. Kiinalainen Guangzhou Evergrande on voittanut vuoden 2011 jälkeen kahdeksan Kiinan Superliigan mestaruutta, minkä päälle joukkue on voidellut kannattajiaan kahdella Aasian Mestarien liigan voitolla.

Voi kuitenkin kestää kauan, ennen kuin Guangzhoussa seuraavan kerran juhlitaan jalkapallon takia. Seuran omistava yritys, Evergrande, on joutunut talousvaikeuksiensa takia hakemaan Kiinan valtiolta tukea, jotta se saisi ylipäätään pidettyä jalkapallotoimintansa elossa. 

Yksi maailman suurimmista kiinteistöalan yrityksistä kantaa tällä hetkellä selässään jopa 300 miljardin dollarin velkataakkaa, josta peräti 200 miljardia on velkoja ihmisille, jotka ovat ostaneet yritykseltä asunnon, joita ei ole vielä rakennettu. Nyt luotonanto yritykselle on lakannut, eikä likviditeettiä enää löydä jalkapalloharrastuksen ylläpitämiseen.

Guangzhou Evergranden kohtalo olisi helppo ohittaa olankohautuksella ja siirtää seura vähin äänin huonon yritysjohtamisen takia kaatuneiden jalkapalloseurojen kookkaaseen pinoon, ellei kyse olisi merkittävämmästä kulttuurillisesta muutoksesta jalkapallomaailmassa.

Evergrande ei ole ainoa kiinalaisseura, jonka lyhyt menneisyys ja loistava tulevaisuus on huuhdeltu viemäriin kuluvan vuoden aikana. Alkuvuodesta Jiangsu Suning, Guangzhoun mestaruusputken päättäjä ja hallitseva Kiinan mestari, ajettiin alas emoyhtiön rahavaikeuksien seurauksena. Konkurssikypsä Suning Appliance Group Co sai vielä jatkaa olemassaoloaan – valtion väliintulon ansiosta – mutta yrityksen omistaman jalkapalloseuran kohtalona oli päätyä unohdettujen suuruuksien hautuumaalle.

Sama kohtalo oli uhata toista saman yrityksen omistamaa jalkapalloseuraa. Myös se, kuten Jiangsu Suning, oli maansa hallitseva mestari, kun talousvaikeudet alkoivat näkyä seuran toiminnassa. Toisin kuin 1994 perustetulla kiinalaisseuralla, sillä on kuitenkin takanaan hieman pidemmät perinteet jalkapallon saralla. Siinä, missä Jiangsu Suningille mestaruus oli seurahistorian ensimmäinen, oli viimekeväinen Italian mestaruus Inter Milanille jo yhdeksästoista.   

Inter marssi ensimmäiseen Italian mestaruuteen yhteentoista vuoteen pitkälti omistajansa Suning Appliance Groupin tarjoaman kiinalaisrahoituksen turvin. Yrityksen johtajan poika, seurapresidentiksi nostettu Steven Zhang, ei todellakaan ollut laskenut pennejä viitoittaessaan Interiä voittavalle tielle.

Milanolaisseuralla oli riveissään sekä maan paras päävalmentaja, Antonio Conte, että Serie A:n paras pelaaja, Romelu Lukaku. Joukkue oli kasattu kuluja säästämättä, ja se voitti Italian mestaruuden lopulta huimaavalla 12 pisteen erolla paikallisvastustajaansa. Sen jälkeen taloudellinen syrjähyppy alkoi kuitenkin synnyttää seurauksia. Vain viikkoja sen jälkeen, kun seuran kannattajat vyöryivät Milanon kaduille juhlimaan mestaruutta, heikoissa kantimissa ollut korttitalo alkoi huojua.

Ensin lähti Conte, joka vannoi, ettei hänen silmissään mikään ollut muuttunut, mutta seura ei vain pystynyt tarjoamaan enää voittavaa projektia. Sitten lähti Achraf Hakimi, edelliskesän tärkein hankinta, jonka avulla Inter oli ottanut ratkaisevan askeleen haastajasta mestariksi. Lopulta ovea näytettiin myös Lukakulle, josta Chelsea teki historian seitsemänneksi kalleimman jalkapalloilijan. Hyökkääjä oli tiettävästi valmis jatkamaan Milanossa, mutta Suningilla ei ollut varaa olla myymättä.

Kaiken oli tietysti tarkoitus mennä toisin. Lyhyinä kunnian päivinään sekä Guangzhou Evergrande että Jiangsu Suning olivat keskeisessä asemassa, kun Kiina yrittää nousta osaksi jalkapallomaailman eliittiä. Kuten muidenkin rikkaiden kiinalaisseurojen, niiden tavoitteena ei ollut vain menestyä, vaan luoda pohjaa Kiinan Superliigan läpilyömiselle ja Kiinan jalkapallomaailman valloitukselle.

Näkyvin osa hätäisesti kasattua menestysstrategiaa oli jokaisen huippupelaajan, joka vain suostui Kiinaan lähtemään, hankkiminen – lähinnä setelitukko houkuttimenaan.

Kun argentiinalainen pelintekijä Dario Conca siirtyi kesällä 2011 Guangzhouhun, teki seura hänestä maailman kolmanneksi parhaiten palkatun pelaajan heti Lionel Messin ja Cristiano Ronaldon jälkeen.

Kilpavarustelu oli kuitenkin vasta alkanut. Alkuvuodesta 2016 Kiinan Superliigan siirtoennätys laitettiin uusiksi kolmesti 10 päivän sisään. Ensin Ramires siirtyi Chelseasta Jiangsu Suningiin 28 miljoonalla eurolla. Guangzhou Evergrande nokitti hankkimalla Jackson Martínezin 42 miljoonalla Atlético Madridista. Pian Jiangsu kuitenkin laittoi vielä paremmaksi, kun se maksoi Alex Teixeirasta 50 miljoonaa.

Lopulta kummankin seuran oli kuitenkin määrä jäädä katselemaan siirtoennätysten perävaloja. Shanghai SIPG (nykyinen Shanghai Port) liittyi mukaan kulutustalkoisiin hankkimalla seuraavana kesänä Hulkin 55 miljoonalla ja Oscarin joulukuussa 60 miljoonalla. Kyseisenä vuonna Kiinan Superliigan seurat käyttivät pelaajahankintoihin hulppeat 400 miljoonaa euroa, millä se oli viiden eniten rahaa käyttäneen liigan joukossa maailmassa. Sarja oli, ainakin kulutuksensa puolesta, noussut siihen kategoriaan, johon se halusi.

Rahankäyttö ei toki ulottunut vain pelaajiin. Myös dollarin kuvat silmissään nähneet valmentajat saivat osansa Evergranden kiinteistöbisneksillä luomista rikkauksista. Italian maailmanmestaruuteen kuusi vuotta aiemmin johdattanut Marcello Lippi houkuteltiin Guangzhouhun vuonna 2012. Kolme vuotta myöhemmin hänet korvattiin toisella maailmanmestarivalmentajalla, Luiz Felipe Scolarilla. Kumpikin valmentaja, kuten myös nykyinen käskijä Fabio Cannavaro, kuuluivat maailman parhaiten palkattujen managerien joukkoon.

Myös infrastruktuuriin yritettiin panostaa. Vuonna 2012 Evergrande avasi maailman suurimman jalkapallokoulun. Viime vuonna seura aloitti maailman suurimman, 100 000-paikkaisen, jalkapallostadionin rakentamisen. Investoinnit eivät ole kuitenkaan onnistuneet avaamaan rahahanoja toiseen suuntaan.

Siitä asti, kun seura vuonna 2015 listautui Kiinan pörssiin ja sen tilinpäätöstiedot tulivat julkisiksi, on Guangzhoussa tehty säännöllistä tappiota. Vuonna 2019 seura jäi hälyttävät 230 miljoonaa euroa miinukselle.

Maailman suurimmasta jalkapallokoulusta ei ole noussut yhtään pelaajaa edustusjoukkueeseen. Suuren mediahuomion saattelemina maahan saapuneet tähdet eivät ole pärjänneet juuri paremmin. Martínez eläköityi unohdettuna suuruutena ja Ramires sekä Paulinho ovat tällä hetkellä ilman seuraa. Hulkin tie vei Brasiliaan, ja aikoinaan sekä Liverpooliin että Chelseaan kiikarissa olleen Alex Teixeiran Turkkiin.

Guangzhou Evergrandesta piti tulla aasialainen haastaja Euroopan eliittiseuroille. Sen sijaan siitä tuli surullinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun jalkapalloa käytetään statuksen ja vallankäytön välineenä. Osoitus, mitä tarkoittaa, kun on vauhtia ja rahaa, muttei tippaakaan järkeä.

Kiinalaiset yrittivät rakentaa jalkapallokulttuuria samoin eväin kuin Yhdysvallat, mutta sillä erotuksella, että maassa yritettiin ottaa kymmenien vuosien etumatka kiinni pikakelauksella. Tavoite oli jokseenkin yhtä kunnianhimoinen, ja yhtä menestyksekäs, kuin DC Comicsin pyrkimys ottaa Marvelin 20 elokuvan etumatka kiinni änkemällä saman verran juonta viiteen filmatisointiin.

Kiinalaisten matka jalkapallomaailman huipulle muistuttaa lähinnä tarinaa Icaruksesta, joka pitkän vankeuden jälkeen olisi keinotekoisin siivin saavuttanut vapautensa, ellei olisi tullut ahneeksi ja lentänyt liian lähelle aurinkoa. Siinä, missä Icaruksen pudotus oli fyysinen, oli se kiinalaiselle jalkapalloilulle sekä taloudellinen että imagollinen.

Olin itse katsomassa Kiinan Superliigan ottelua keväällä 2018 Shanghaissa. Tunnustuksena paikallisille faneille on sanottava, että tunnelma Hongkou-stadionilla veti vertoja usealle Euroopassa nähdylle futisottelulle. Ajoitus oli kuitenkin todennäköisesti puolellani, sillä nyt näyttää siltä, että tuolloin elettiin kiinalaisen jalkapallohistorian tähtihetkeä.

Lämpimät muistot säilyvät. Niitä toivottavasti vaalivat myös paikalliset fanit, sillä parempia aikoja ei ole luvassa ainakaan lähiaikoina.

Lähteet: South China Morning Post, New York Times

Hyvää viikonloppua

Se siitä tällä erää. Jalkapallomaailma kuplii jatkuvalla syötöllä ja pintaan nousee aina uusia onnistumisia ja, kun vauhtia on enemmän kuin järkeä, epäonnistumisia. Niistä lisää ensi viikolla. Jos sitä ennen haluat liittyä Sallisen sivukatsomon uutiskirjeen tilaajaksi, voit tehdä syksyn parhaan päätöksesi tästä. Palautetta voi lähettää sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna.

Hyvää viikonloppua.