Näinhän sen piti mennäkin. Veikkausliigakauden kaksi suurinta ennakkosuosikkia, HJK ja KuPS, kohtaavat huomenna Väre Areenalla mestaruuden ratkaisevassa ottelussa. Kääntelee asiaa miten päin tahansa, tämän parempaa päätöstä ei kaudelle olisi enää voinut toivoa.
Joukkueet ovat kuitenkin tulleet tähän tilanteeseen hyvin erilaista reittiä. Siinä, missä KuPS on tehnyt yhden veikkausliigahistorian hienoimmista nousuista takaisin mestaruustaistoon, on HJK täysin omaa kykenemättömyyttään puppeloinut jo lähes varmalta näyttäneen mestaruuden.
Kuluvan kauden toisella kierroksella, 2. päivä toukokuuta, KuPS onnistui kotonaan hyydyttämään Toni Koskelan koneiston maalittomaan tasapeliin. Tuon jälkeen saatiinkin odottaa aina heinäkuun loppupuoliskolle asti, ennen kuin Klubi seuraavan kerran menetti pisteitä liigassa. Hätäisimmät fanit ja toimittajat ehtivät tässä vaiheessa kautta jo kuuluttaa helsinkiläiset varmoiksi mestareiksi.
Tämän jälkeen kaksien kasvojen seura näytti toisen puolen naamataulustaan. Tim Sparvilla vahvistunut ja fokuksensa täysin europeleihin suunnannut HJK voitti runkosarjan kymmenestä viimeisestä ottelusta vain viisi.
On tuskin sattumaa, että Klubin kauden ensimmäinen liigatappio tuli ensimmäisessä ottelussa sen jälkeen, kun Mestarien liigan karsinnat olivat alkaneet. HJK on jo pitkään kokenut olevansa liian suuri seura Suomeen, eikä mestaruutta kohti menossa ollut liigakausi yksinkertaisesti kiinnostanut riittävästi sen todellisen palkinnon siintäessä horisontissa.
Kuopiossa kausi sen sijaan alkoi hyvin erilaisissa tunnelmissa. Kuusi ensimmäistä ottelua tuottivat suurin odotuksin kauteen lähteneelle joukkueelle vain kolme voittoa. HJK:n hurjan vireen takia mestaruusjuna näytti jättävän savolaiset asemalle jo heti alkuunsa.
Sen jälkeen Simo Valakarin asettamat palat loksahtivat paikoilleen. KuPS on hävinnyt Veikkausliigassa viimeksi 29.5. Kuopiolaiset ovat porskuttaneet nyt 20 ottelua putkeen ilman tappioita. Savolaisjoukkue on syleillyt haastajan asemaansa ja kohdellut sitä kaikella sille kuuluvalla arvokkuudella. Edes kuopiolaisittain historiallinen eurokarsintataipale ei sotkenut KuPSin keskittymistä kauden tärkeimpään tavoitteeseen.
Ja siinä on näiden kahden seuran ero. KuPSille Veikkausliigan mestaruus on kauden selkeä ykköstavoite ja suurin mahdollinen palkinto pitkäjänteisestä työstä. HJK:lle kyseessä on kansallinen lohdutuspalkinto.
Huolimatta siitä, kumpi mestaruutta enemmän haluaa, on mestaruussarjan aikana joukkueiden välinen materiaaliero kuitenkin tullut jälleen ilmi. HJK on onnistunut napsimaan pisteitä kauden viimeisistä otteluista nousujohteisella pelillä samalla, kun KuPS on kahteen otteeseen päästänyt käsistään mahdollisuuden lyödä naula mestaruusarkkuun.
Juuri tässä piilee loppusarjan suola. Runkosarjaan päättyvällä kaudella KuPSin edeltävät ottelut olisivat voineet olla esimerkiksi AC Oulua ja KTP:tä vastaan, jolloin kauden huipentavaa viimeisen kierroksen taistoa ei olisi nähty. Nyt mestaruustaisto on kuitenkin tiivistynyt jännittävimpään mahdolliseen muotoonsa siksi, että joukkueet ovat joutuneet kohtaamaan muita huippujoukkueita kauden ratkaisevilla hetkillä.
Julkaisunsa aikaan paljon kritiikkiä kerännyt uusi sarjajärjestelmä on osoittautunut Veikkausliigalle lottovoitoksi. Nykyisellä sarjajärjestelmällä on nyt onnistuttu pelaamaan kaksi täyttä kautta, ja kummallakin kaudella sarjan ykkönen ja kakkonen ovat ratkoneet mestaruuden kauden viimeisessä ottelussa.
Joku voi toki väittää, ettei tällainen playoff-henkinen ”finaaliottelu” kuulu jalkapalloon. On kuitenkin muistettava, ettei nykyinen sarjajärjestelmä ole mikään Veikkausliigan hatusta heittämä keksintö. Vastaavalla systeemillä on aiemmin pelattu muun muassa Skotlannissa, Belgiassa ja Tanskassa.
Ja vaikka järjestelmän oikeaoppisuus lienee mielipidekysymys, faktaa on se, että sarjan kiinnostavuutta se on lisännyt. Ja siitä kiitos kuuluu Veikkausliigan toimistoväelle, joka ei enää viime vuosina ole pelännyt tehdä kovia muutoksia.
On vaikea uskoa sattumaksi, että muutoksen pyörät lähtivät myös Veikkausliigan osalta pyörimään sen jälkeen, kun Ari Lahti nimettiin Palloliiton puheenjohtajaksi, vaikka Veikkausliiga itsenäinen toimija onkin. Lahden aikana suomalaisessa jalkapallossa on uskallettu kokeilla ja rakentaa uutta, aina Sukupolvien unelmasta Veikkausliigan uuteen sarjajärjestelmään ja Suomen Cupin uusimiseen.
Jotkin aloitteet ovat toimineet, toiset eivät. Lahden johtama Palloliitto ei kuitenkaan myöskään pelkää nostaa käsiään pystyyn virheen merkiksi, mistä kertoo esimerkiksi Suomen Cupin epäonnistuneeksi osoittautuneen pelitavan pois pyyhkiminen vain hetkeä sen lanseeraamisen jälkeen.
Ensi vuodelle Cup palaa jälleen aidosti cup-muotoiseksi, ja se pelataan normaalin jalkapallokauden aikaan, mikä palvelee ennen kaikkea alempien sarjatasojen seuroja. Vihdoinkin päättäjät aidosti kuuntelevat jalkapalloyhteisöä.
Suomi on Huuhkajien menestyksen ja kansallisen jalkapallon ympärille muodostuneen hyvän pöhinän myötä keskellä jalkapallobuumia, joka ei jää myöskään maan kärkipelaajilta huomaamatta.
Muutamaa vuotta sitten Veikkausliigassa olisi tuskin tarvinnut haaveilla Sparvin, Joona Toivion tai Pyry Soirin kaltaisten pelaajien hankinnasta. Myös Petteri Pennasen ja Petteri Forsellin paluut, joskin väliaikaiset, kotimaan kentille kielivät siitä, että Veikkausliiga on merkitty pätevänä vaihtoehtona kansainvälistä uraa tekevien suomalaispelaajien papereihin.
Pandemialla on tietysti oma vaikutuksensa, mutta olisi naiivia väittää, ettei esimerkiksi mestaruussarjan Veikkausliigan mestaruuskamppailun ympärille luoma mediahuomio vaikuttaisi positiivisesti myös ulkomailla pelaavien pelaajien kuvaan sarjasta.
Taustasyitä liigan kehittymiselle voidaan hakea myös monen organisaation ammattimaistuneesta toiminnasta. Veikkausliigaa arvostetaan tällä hetkellä sarjana kenties enemmän kuin koskaan, ja se tekee siitä myös katsojan näkökulmasta huomattavasti aiempaa kiinnostavamman.
Nyt tuo kiinnostavuus pitäisi myös osata viestiä ihmisille.
Veikkausliigalla on pitkästä aikaa tuote, jolle ihan aidosti luulisi löytyvän kysyntää myös kaikkein intohimoisimpien fanien ulkopuolelta. Sitä ei kuitenkaan tietäisi, jos tuijottaisi vain otteluiden katsojalukuja.
Loppusarjojen 12 ensimmäisen ottelun yleisökeskiarvo oli 1 157 katsojaa. 1 157. Espoossa FC Hongan ja IFK Mariehamnin välistä ottelua oli katsomassa vain 265 henkeä. Jopa syyskuiseen Stadin derbyyn saatiin paikalle vain 4 650 katsojaa.
Myös kauden viimeisessä Stadin derbyssä osa katsomoista oli tyhjillään, vaikka futiskulttuuri tunnelmaltaan huikeassa ottelussa elpymisen merkkejä osoittikin. Kuopiossa yleisöennätys menee todennäköisesti huomenna rikki, mutta isoa kuvaa se ei silti muuta.
Sekä Veikkausliigan että Palloliiton toimistoilla on tehty viimeiset vuodet huikeaa työtä. Suomessa on tällä hetkellä useampikin jalkapallotuote, joiden laatua voi aidosti kehua. Seuraavaksi tämä viesti tulisi välittää myös potentiaalisille katsojille. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että hyvää työtä jatketaan seuraavaksi markkinointirintamalla – mutta myös otteluohjelman suunnittelussa.
Veikkausliigan on näyttävä ja kuuluttava ihmisten arjessa ja liigapaikkakuntien katukuvassa. Ihmisten on tiedettävä, milloin pelejä pelataan. Ja ottelut on pelattava ajankohtina, jotka kannustavat ihmisiä lähtemään otteluihin, ei toisinpäin.
Siksi markkinointitoimenpiteet voisi aloittaa esimerkiksi otteluohjelmaa rukkaamalla. Mahdollisimman monta lauantain päiväpeliä kalenteriin ja sitä kautta ihmiset aloittamaan viikonloppunsa viettoa katsomoihin.
Ja huomisen kaltaisten tarinoiden rummuttamista jokaisesta tuutista. Sillä mestaruuden ratkaiseva päätöskierroksen ottelu on parempaa mainosta kuin mikään, mitä rahalla voi ostaa.
Hyvää viikonloppua
Huomenna ratkotaan jalkapallon miesten Suomen mestari. Jo pelkästään siitä tietää, että viikonlopusta tulee hyvä.
Laita jutusta palautetta sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna tai liity Sallisen sivukatsomon sähköpostilistalle. Ja katso huominen ottelu. Kiimaa on luvassa.
Hyvää viikonloppua.
