Sallisen sivukatsomo: Konferenssiliigalle on turha nyrpistää nenäänsä

Kahden viikon kuluttua suomalainen jalkapalloyleisö saa todistaa eurooppalaista jalkapallohistoriaa, kun historian ensimmäinen Konferenssiliigan kausi pyörähtää käyntiin. Entistä merkityksellisemmän tilanteesta tekee se, että yksi avauskierroksen otteluista pelataan Helsingissä.

Turnauksen merkitys suomalaisille ulottuu kuitenkin paljon HJK:n lohkovaiheen paikkaa laajemmalle. Pelkästään se, että neljä suomalaista seuraa pelasi kesän mittaan eurokarsintoja, on merkittävä asia suomalaiselle jalkapalloilulle. Sekä näkyvyyden että talouden kannalta.

Ennen kaikkea turnaus luo faneille ja seurayhteisöille sellaisia kokemuksia, joita nämä eivät voi saada mistään muualta. Niin Hongan voitto NSI Runavikia vastaan kuin KuPSin uskomaton matka aina neljännelle karsintakierrokselle asti tarjosivat suomalaisille niitä tarunhohtoisia eurokokemuksia, jotka lujittavat uskoa seurojen tekemiseen ja auttavat luomaan yhtenäistä ja kunnianhimoista jalkapallokulttuuria koko maahan. Juuri Veikkausliigan kaltaisten sarjojen vuoksi Konferenssiliiga alun perin perustettiinkin.

”Oli se sitten Eurooppa-liiga tai Konferenssiliiga, miksi ikinä haluatkaan sitä kutsua, sillä ei ole meille mitään väliä. Se tarjoaa meille väylän Eurooppaan. Se antaa meille mahdollisuuden vakauttaa seuran talous ja tarjoaa faneille tilaisuuden haaveiluun. Olemme unelmoineet tästä 132 vuotta.” totesi pohjoisirlantilaisen Larne FC:n puheenjohtaja Gareth Clements the Athleticille, kun hänen seuransa eteni Konferenssiliigan karsintojen kolmannelle kierrokselle. Samalla Clements tuli alleviivanneeksi monen suomalaisen tuntemuksia uudesta sarjasta.

Konferenssiliigaa ei kuitenkaan perustettu vain tuomaan ilontunteita faneille. Eurooppalainen futiskartta on polarisoituneempi kuin koskaan ennen. Suurten ja pienten jalkapallomaiden väliset erot ovat – niin taloudellisesti kuin pelillisesti – kasvaneet suuremmiksi kuin koskaan.

Tasoerojen pienentäminen on avainasemassa eurooppalaisen jalkapallon kehityksen kannalta. Tämä puolestaan voi onnistua vain kahdella tavalla: köyhdyttämällä rikkaita tai rikastuttamalla köyhiä.

Keinotekoisen palkkakaton asettaminen tai eliittiseurojen kulujen leikkaaminen ei kuitenkaan tule onnistumaan, eikä se, joidenkin seurojen järjettömästä taloudenpidosta huolimatta, ole edes tarkoituksenmukaista, sillä se rajoittaisi koko lajin globaalia kasvua.

Siksi ainoa varteenotettava vaihtoehto on pienempien maiden liigojen ja seurojen talouden elvyttäminen. Juuri tähän vaivaan Konferenssiliiga tarjoaa, ainakin yhdenlaisen, ratkaisun.

Vaikka suomalaisseuroista Interin eurotaival jäi kaikkein lyhyimmäksi, tienasi turkulaisseura silti eurokarsinnoista neljännesmiljoonan. Hongan kassaan puolestaan ropisi euroja yli puolen miljoonan edestä kahdelta karsintakierrokselta.

Neljännelle karsintakierrokselle selvinnyt KuPS nosti lukemat uusille miljoonaluvuille, sillä kuopiolaisten kirstu kasvoi europelien myötä jopa 1,15 miljoonalla eurolla. HJK on puolestaan tienannut – ennen lohkovaihetta – lähes kolme miljoonaa euroa tämän kauden europeleistä. Lohkovaiheessa jokainen ansaittu piste tietää myös 166 000 euron lisätienestejä.

Summat ovat merkittäviä suomalaisille seuroille. KuPS ja HJK esimerkiksi kattoivat koko kauden pelaajabudjettinsa pelkästään europelien tuloilla. Molemmilla joukkueilla olisi, ainakin teoreettisesti, varaa tuplata nykyinen pelaajabudjettinsa, jos ne tietäisivät pelaavansa saman määrän europelejä joka vuosi.

Neljästä eurokarsintoihin selvinneestä seurasta vain HJK teki vuoden 2020 tilikauden aikana voittoa, ja sekin vain 45 000 euroa. Vaikka summia vääristä pandemiaoloissa pelattu kausi, olisi europelien tuomien tulojen myötä jokainen seuroista – Inter toki konserniavustusten tuomat satunnaistulot huomioiden – päätynyt tilinpäätöksessään plussan puolelle.

Konferenssiliigan karsintaottelut eivät ole pienempien maiden seuroille vain kiva bonus. Ne antavat esimerkiksi veikkausliigaseuroille aidon taloudellisen mahdollisuuden rakentaa joukkueitaan europelejä silmällä pitäen. Eli kuroa eroa kansainvälisille kentille pienemmäksi.

Tärkeämpää, kuin yksittäisten seurojen tilinpäätöksen numerot, on kuitenkin se, mitä ylimääräinen raha ja kansainvälinen näkyvyys tekevät suomalaiselle jalkapallokulttuurille. Jos seurat toimivat fiksusti, valuu kausittain europeleistä saadut tuotot juniorityöhön, harjoitusolosuhteisiin – sekä stadioninfran parantamiseen.

Viimeksi mainittu on elintärkeää, jos suomalaiset seurat haluavat näyttää kansainvälisissä peleissä hyvinvoivilta ja ammattimaisilta. Se, ettei KuPS saanut lupaa pelata siihenastisen kautensa tärkeintä otteluaan kotikentällään, ei ole omiaan kehittämään mielikuvaa seurasta, jolla on edellytykset tavoitella eurocupin lohkopaikkaa kausi toisensa jälkeen.

Kun huomioon otetaan se, että KuPS on tällä hetkellä koko maan toiseksi laadukkain jalkapallo-organisaatio, aletaan ymmärtää, kuinka kaukainen haave europelit ovat monelle seuralle olleet. Nyt haaveiluun on kuitenkin aihetta, sillä Konferenssiliiga on tuonut kansainväliset kentät lähemmäs suomalaista jalkapalloa kuin koskaan.

Kyse ei ole vain arvostuksesta, vaan myös kulttuurin luomisesta. Union Berlinin kaltaisen seuran näkeminen Kuopiossa olisi monelle katsojalle koko kauden huipennus; monelle juniorille se viimeinen kipinä, joka sytyttää roihun lajia kohtaan.

Tällä hetkellä on turha kuvitella, että eurokarsintojen viimeisiä kierroksia Kuopiossa pelattaisiin. Kuten KuPS tiedotti, FC Astanaa vastaan pelatun kotiottelun pelaamisesta Pohjois-Savossa neuvoteltiin pitkään, ja Uefa oli lopulta – huolimatta siitä, ettei Väre Areena täytä liiton vaatimaa 3-kategorian luokitusta – näyttämässä vihreää valoa pelipaikan vaihdolle, kunnes kazakstanilaiset torppasivat idean.

Pelipaikan siirto vaatii sekä Uefan että vastustajajoukkueen suostumuksen. Miksi yksikään vierasjoukkue suostuisi pelaamaan Väre Areenalla, kun vaihtoehtona on pelata vain kivenheiton päässä lentokentältä, huomattavasti enemmän kotistadionia muistuttavissa olosuhteissa?

Niiden suomalaisseurojen, jotka haluavat ottaa europelit tosissaan, ja pelata pääsystä kansainvälisille kentille joka vuosi, on syytä laittaa oma pihamaa kuntoon. Se on kallista, ja se on taloudellinen riski, mutta se saattaa olla myös suurin positiivinen muutos, jonka Konferenssiliiga suomalaiseen jalkapalloiluun tuo. Se on myös elinehto jalkapallokulttuurin kehittymiselle.

Toki elämä ei ole pelkästään kukkia ja päivänsäteitä. Myös Konferenssiliigan, kuten minkä tahansa uuden asian, varjopuolet ovat nousseet mediassa esille. Muutosta pelätään ja uhkakuvia nähdään siellä, missä pitäisi nähdä mahdollisuuksia.

Suurimpana riskinä suomalaiselle jalkapalloilulle on esitetty HJK:n ja muiden seurojen välisen kuilun repeämistä entistä suuremmaksi; sitä, että muiden seurojen saamat rahasummat jäävät laihaksi lohduksi sen rinnalla, jos Klubi etenee joka kausi lohkovaiheeseen ja tienaa miljoonapotin. HJK:n taloudellinen etumatka on jo nyt niin merkittävä, että lohkovaiheen tuoman lisäedun jälkeen Veikkausliigassa tuskin tarvitsisi enää kilpailla mestaruudesta.

Turha sitä on kaunistella. Aki Riihilahti tiesi tasan tarkkaan mitä teki, kun lobbasi Konferenssiliigan väkisin läpi Europan seurajoukkueiden hallituksen jäsenenä. Koko maailmasta ei nimittäin löydy montaa seuraa, jotka olisivat hyötyneet uudesta turnauksesta Klubia enemmän.

Mutta toisin kuin suomalaiset haluavat uskoa, ei yhden menestys ole toisilta pois. Voi olla, että Konferenssiliigasta on eniten hyötyä Klubille, mutta se hinta on maksettava siitä, että suomalainen jalkapallo voi kasvaa.

On äärimmäisen mustavalkoista väittää, että Veikkausliiga kärsisi siitä, että HJK voittaisi mestaruuden joka kausi seuraavat kymmenen vuotta. Klubi on jo muutenkin voittanut yhdeksän 12 edellisestä mestaruudesta. Eikä Veikkausliigan kasvu suinkaan yhden joukkueen dominanssiin pysähdy. Euroopasta löytyy tukku kovempitasoisia sarjoja, joita hallitaan yhden seuran voimin.

Itävallan Bundesliigassa Red Bull Salzburg on voittanut kahdeksan mestaruutta putkeen. Yksi seura on taloudellisesti ja pelillisesti valovuosia muita edellä, mutta se ei millään muotoa tee liigasta heikkoa. Päinvastoin. Eurocupien lohkovaiheessa pelaa tällä kaudella neljä itävaltalaisseuraa, joista jopa kolme Mestarien liigassa tai Eurooppa-liigassa.

Moldovan liigasta Mestarien liigaan ponnistanut FC Sheriff Tiraspol on voittanut kahta lukuun ottamatta jokaisen 20 edellisestä sarjakaudesta. Kroatiassa Dinamo Zagreb on kruunattu mestariksi 15 kertaa viimeisten 16 kauden aikana. Silti Kroatia, vain neljän miljoonan asukkaan kansa, on yksi koko maailman parhaista jalkapallomaista.

Puolan Ekstraklasa on pääosin Legia Warszawan leikkikenttä, ja Bulgariassa europelien vakiokävijä Ludogorets on voittanut kymmenen mestaruutta putkeen. Esimerkkejä löytyy halki Eurooppaa.

Ei yhden seuran dominanssi heikennä liigaa. Usein tilanne on jopa päinvastoin. Miljoonat valuvat alaspäin ja jokainen sarjan joukkueista saa niistä oman osuutensa. HJK voi tienata europeleistä eniten, mutta se ei tarkoita, etteivät muutkin eurokarsintoihin osallistuvat suomalaisseurat rikastuisi. Samalla Klubi tarjoaisi jokaiselle veikkausliigaseuralle kansainvälisen tason mittarin, jota vastaan testata omaa tasoaan useamman kerran kaudessa.

Siitä, että suomalaisia seuroja pelaa joka kausi europeleissä, ei ole sarjalle kuin hyötyä. Suomalainen ajatusmaailma käskee sanomaan ei miljoonalle, jos naapuri saa siitä hyvästä kolme miljoonaa. Jos joku muu saa enemmän, se on minulta pois. Mutta mitä jos ottaisimmekin miljoonan tyytyväisenä vastaan, koska tiedämme, että siinä on kolmen miljoonan alku?

Konferenssiliiga on koko veikkausliigahistorian suurin mahdollisuus, mutta tuon realisoituminen todellisuudeksi vaatii, että se otetaan tosissaan.

Hyvää viikonloppua

Suomalaisseurojen debyyttiin Konferenssiliigassa on enää alle kaksi viikkoa. Ennen tuota historiallista hetkeä Huuhkajat kuitenkin jatkavat taivaltaan MM-karsinnoissa. Markku Kanerva totesi tämän viikon Urheilulehdessä, että vaikka EM-kisapaikka saattoi olla sukupolvien unelma, Huuhkajille se oli vain välitavoite. Oikea maali siintää reilun vuoden päässä. Jos haluat loikata Sallisen sivukatsomon uutiskirjeen tilaajaksi, klikkaa itsesi listalle tästä. Palautetta, ehdotuksia ja ajatuksia saa sen sijaan jakaa sähköpostissa juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Tänään kaatuu Kazakstan. Hyvää viikonloppua.