Kun vielä parhaassa peli-iässä oleva ja hallitsevan Euroopan mestarin avauskokoonpanoon kuuluva pelaaja siirtyy Yhdysvaltoihin, hieraisee koko eurooppalainen jalkapalloyleisö silmiään.
Suurimman osan on vaikea ymmärtää, miksi vielä viime kaudella seuransa tehokkaimpana pelaajana kunnostautunut ja Italian paidassa tämän vuoden MM-kisoihin tähyävä laituri vaihtaisi Euroopan sarjat MLS:ään, kun ottajia vanhalla mantereella olisi ollut vielä yllin kyllin.
Lorenzo Insigne olisi halutessaan voinut jopa jatkaa kasvattiseurassaan Napolissa, jossa hän on, lainapestejä lukuun ottamatta, pelannut koko tähänastisen uransa. Silti Italian maajoukkueen tärkeimpiin pelaajiin kuuluva laituri päätti ottaa loikan tuntemattomaan ja vaihtaa Euroopan Pohjois-Amerikkaan vasta 30-vuotiaana.
Insignen entinen agentti Antonio Ottaiano totesi Radio Martelle, että kyse on enemmän ”elämäntapaan kuin uraan liittyvä valinta”. Samaa mieltä tuntuu olevan suurin osa eurooppalaisesta jalkapalloyhteisöstä. Kuten Ottaiano, usea eurooppalainen ei vieläkään pidä MLS:ää riittävän kilpailullisena tai kovatasoisena sarjana. Moni on tuominnut Insignen siirron luovuttamisena; liian aikaisena eläköitymisenä.
Tällaiset siirrot ovat kuitenkin aina monisävyisempiä kuin päälle päin näyttää. Ulkopuolelta on helppo syyttää pelaajaa luovuttamisesta, kun ei oikeasti tiedä, mitkä tekijät päätökseen johtivat.
Napolista Torontoon kesällä siirtyvä Insigne opettikin meille tietämättään kolme merkittävää asiaa jalkapallomaailman tämänhetkisestä tilasta.
Ensimmäinen oppitunti
Meidän on faneina todella helppo puhua luovuttamisesta tai kunnianhimon puutteesta. Sosiaalisen median aikakaudella tällaiset syytökset ovat halpaa kertakäyttötavaraa, ja hyvin puetut sanat muuttuvat herkästi yleisesti hyväksytyksi mielipiteeksi, vaikkei niillä olisi minkäänlaista totuuspohjaa.
Mutta kukaan meistä ei tiedä, miltä tuntuu, kun vaakakupissa on monivuotinen sopimus, suorastaan astronomisella palkalla, liigaan, joka on merkittävästi mainettaan parempi ja edelleen kehittyvä, sekä lyhyt sopimus johonkin Euroopan kakkoskorin seuroista huomattavasti halvemmalla.
Insigne ei nimittäin olisi tässä vaiheensa uraansa saanut enää tarjouksia aivan Euroopan kirkkaimmalla huipulla olevilta seuroilta, kuten Real Madridilta, PSG:ltä, Bayern Müncheniltä tai Manchester Cityltä.
Toki Insignen perässä olleet seurat, muun muassa Inter, Tottenham, Newcastle ja Sevilla, ovat kaikki tavalla tai toisella jalkapallomaailman jättiläisiä, mutta eivät sitten kuitenkaan niitä, joiden paidassa voi realistisesti kuvitella taistelevansa esimerkiksi Mestarien liigan voitosta.
Torontossa Insignellä on aito mahdollisuus voittaa sekä MLS:n että CONCACAF:n Mestarien liigan mestaruus. Pystit eivät luonnollisestikaan ole arvostuksessaan verrattavissa Euroopassa voitettaviin, mutta voittaminen tuntuu silti aina voittamiselta. Eikä Napolissa syntynyt pelaaja ole tähänastisella urallaan juuri päässyt seurajoukkueessa pokaaleja juhlimaan.
Lisäksi italialaisesta tehtiin Torontossa MLS:n historian parhaiten palkattu pelaaja. Insigne tulee tienaamaan nelivuotisen sopimuksensa jokaisena vuonna 13 miljoonaa euroa. Tämän päälle laituri ansaitsee reilut viisi miljoonaa erilaisina bonuksina sopimuksensa aikana.
Italian maajoukkuepelaaja olisi voinut jäädä myös Napoliin, mutta tiettävästi italialaisseuran tarjoama jatkosopimus oli arvoltaan ”vain” kolme ja puoli miljoonaa euroa kautta kohden, minkä lisäksi vuosia pahvissa oli Toronton tarjoamaa neljää vähemmän. Kasvattiseuraansa jäädessään Insigne olisi joutunut leikkaamaan merkittävästi nykyisestä ansiotasostaan.
Toki on helppoa väittää, että kun palkkasummat huitelevat jo valmiiksi miljoonissa, on lisämiljoonien hylkääminen helppoa. Mutta kukaan meistä ei aidosti käsitä, mitä tarkoittaa kymmenien miljoonien jättäminen pöydälle. Itse ainakin uskon, etten joudu koskaan elämässäni sellaista päätöstä tekemään, joten minun on turha huudella sen helppoudesta.
Toinen oppitunti
Toinen oppitunti liittyy siihen, miksei Insigne saanut Euroopasta taloudellisesti merkittävää sopimusta.
Barcelonan tilanne, liian pitkään jatkuneet yltiöpäiset kulutusjuhlat ja koronan vaikutukset jalkapallotalouteen ovat kaikki tehneet seuroista varovaisia ikääntyvien pelaajien kanssa. Jalkapallotalous on heittänyt kuperkeikan, ja nyt suurin osa seuroista miettii aidosti, päättömän tuhlaamisen sijasta, mihin rahaa kannattaa sijoittaa.
Esimerkiksi Barcelona ja PSG ovat ongelmissa kalliiden pelaajiensa kanssa, joista he haluavat eroon, mutta joiden palkkoja kellään muulla ei ole varaa ottaa vastaan. Napoli olisi varmasti halunnut pitää Insignen – tarjosihan seura tälle jatkosopimusta – mutta ilman riskiä siitä, että sillä on muutaman vuoden päästä käsissään ikääntyvä ja hidastuva kallispalkkainen laituri.
Napoli ei suostunut sopimuspituuteen tai euromääriin, joita Insigne olisi halunnut, koska se koki, että potentiaalinen riski on hyötyä suurempi. Seurat ovat muuttuneet todella varovaisiksi 30-vuotta täyttäneiden pelaajien kanssa, mistä on osaltaan myös osoituksena usean kokeneen suomalaisen paluu Veikkausliigaan.
Toisaalta jalkapallo on myös pelillisesti muuttunut suuntaan, joka suosii dynaamisuutta ja liikenopeutta, ja tekee lajista entistä nuorempien miesten ja naisten pelin. Voi olla, että jatkossa yhä useampi parhaiden pelivuosiensa loppupuolella oleva pelaaja valitsee kaukomaiden kentät Euroopan sijaan, jotta saa sellaisen sopimuksen, jonka kokee ansaitsevansa.
Kolmas oppitunti
Siirron kolmas ja viimeinen oppitunti on enemmän vanhan kertausta kuin uuden oppimista. Insignen siirto on jälleen yksi osoitus siitä, että seurojen varovaisuus ja taloudellisten realiteettien ymmärtäminen ei ole vielä levinnyt Eurooppaa laajemmalle.
Toronton puheenjohtaja Bill Manning kertoi avoimesti skoutanneensa Insignen Transfermarkt-sivuston kautta. Seuran nokkamies oli katsonut, keillä Euroopan mestaruuden voittaneen Italian joukkueen pelaajilla oli sopimus katkolla tulevana kesänä, ja bongasi laiturin. Samoin perustein Manning on huhujen mukaan lähestynyt viimeistä sopimusvuottaan pelaavaa Andrea Belottia.
Markkinoilla, joilla rahasta ei ole pulaa, ainakaan vielä, monia jalkapalloseuroja pyöritetään edelleen kuin kyseessä olisi videopeli. Samalla usko siihen, että raha tulee rahan luokse, elää tiukasti jalkapalloilullista kasvua havittelevissa maissa Pohjois-Amerikassa ja Lähi-Idässä.
Insigne on Torontolle yhtä paljon markkinointikulu kuin pelaajarekrytointi. ”Kirjoitin ylös mielestäni maailmanluokan pelaajia, joilla olisi kaupallista arvoa”, Manning kertoi lehdistölle. Siirron tarkoitus on nostaa Toronton profiilia yhtä paljon stadionin ulkopuolella kuin sen sisälläkin.
Kanada isännöi Yhdysvaltojen ja Meksikon kanssa vuoden 2026 MM-kisoja, ja maan jalkapallopohatat haluavat kasvattaa omaa merkitystään kansainvälisellä jalkapallokartalla ennen sitä. Kaava on tuttu. Ei ole sattumaa, että PSG:ssäkin pelataan Fantasy Manageria juuri Qatarin MM-kisojen alla.
Vastaavia hankintoja on nähty ennenkin, mutta nyt kierroksia on Pohjois-Amerikassa lisätty. Insigne on täysin syystä MLS:n historian kovapalkkaisin pelaaja, sillä vielä uransa huipulla olevaa yhtä korkean profiilin pelaajaa ei liigassa ole nähty.
Siirto kertoo, että rahaa ja vuosia on tarjolla vielä yli 30-vuotiaillekin pelaajille, jos nämä haluavat priorisoida oman arvonsa ja elämäntyylinsä jalkapalloilullisten saavutusten edelle. Päätös ei ole sen huonompi tai parempi, se on vain erilainen.
Italialainen agentti Andrea D’Amico kertoi Radio Punto Nuovolle, että ”meidän täytyy tottua rajattomiin siirtomarkkinoihin, sillä pelaajille on merkitystä myös sopimuksella, pelipaikalla ja elämäntapavalinnoilla.”
Aidosti globaalit siirtomarkkinat saattavatkin olla tulevaisuudessa arkipäivää, sillä myös jalkapalloilijat alkavat ymmärtää, että heillä on oikeus elää elämäänsä juuri niin kuin he haluavat. Vaikka muut sanoisivat mitä.
Hyvää viikonloppua
Tim Sparv valittiin torstain Urheilugaalassa vuoden 2021 esikuvaksi. Valinta on uransa päättäneellä pitkäaikaiselle Huuhkajat-kapteenille täysin ansaittu, ja osoittaa, että urheilijalla saa olla muitakin elämänarvoja kuin urheileminen.
Jos sinulla on ajatuksia aiheesta, voit jakaa niitä sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Peukutan tai ammun ne alas, hieman sen hetkisen nälkäkiukkutilanteen mukaan. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi pääset puolestaan tästä.
Ensi viikkoon. Hyvää viikonloppua.