Aston Villan ja Newcastlen välinen ottelu oli pitkään muista irrallinen saareke valioliigakalenterissa. Poikkeus, joka yksinäisyydessään vahvisti sen, että Valioliiga on onnistunut poikkeuksellisen hyvin taistelussaan koronavirusta vastaan. Joulukuun ensimmäisenä perjantaina pelattavaksi sovittu ottelu jouduttiin siirtämään, kun Newcastlen joukkueessa todettiin koronaviruksen joukkopuhkeaminen. Valioliiga osoitti ymmärrystä ja kuunteli terveysviranomaisia, jotka kehottivat sulkemaan seuran harjoituskeskuksen.
Sen jälkeen pitkään näytti hyvältä. Muut seurat selvisivät yksittäisillä tartunnoilla eikä joukkoaltistumisia tullut. Otteluita ei tarvinnut siirtää ja liigakausi porskutti eteenpäin suunnitelman mukaisesti. Kunnes dominopalikat alkoivat joulun jälkeen kaatua.
Kuka keksisi varasuunnitelman varasuunnitelmalle?
Nyt yhteensä viisi valioliigaottelua on jouduttu siirtämään seuroissa puhjenneiden koronatapausten vuoksi. Määrä saattaa vaikuttaa pieneltä, mutta todellisuudessa se on osa isompaa ongelmaa, jonka Valioliiga on itse itselleen luonut.
Kun Manchester United tiistai-iltana kaatoi Burnleyn ja nousi sarjakärkeen, teki se niin pelaamalla kauden ensimmäiseltä kierrokselta siirretyn rästiottelun. Näin pitkään kesti, että Valioliiga löysi paikan alun perin syyskuun puolivälissä pelattavaksi sovitulle ottelulle.
Nyt rästiotteluita kertyy koko ajan lisää, vaikka ottelukalenteri kaikkea muuta kuin helpottaa kauden loppupuoliskoa kohden edettäessä. Tällä hetkellä päälle painavat vain kansalliset kiireet – mitä tapahtuu, kun eurokilpailut taas jatkuvat ja tuovat oman lisämausteensa muutenkin kiireiseen jalkapallokalenteriin?
Valioliigan johdossa saatetaan hyvinkin salaa toivoa, ettei tällä kaudella yksikään englantilainen seura etene eurokilpailuissa loppuun asti.
Tilannetta ei helpota se, että laajemmassa kuvassa tilanne Englannissa on vielä Valioliigassa nähtyä pahempi. Neljällä ylimmällä sarjatasolla on jouduttu siirtämään yhteensä 56 ottelua koronavirustartuntojen takia. Pelkästään 29.12. Ykkösliigassa jouduttiin siirtämään 12 ottelusta seitsemän. Samalla viruksen toinen – tai kolmas – aalto tekee mittavaa tuhoa halki Britannian.
Olisi vaikea yrittää sinisilmäisesti väittää, ettei kukaan osannut ennustaa tätä. Jalkapallo ei toki ole millään muotoa syyllinen koronavirukseen, mutta yhtä lailla kuin muukin yhteiskunta, se joutuu tulemaan toimeen sen luomassa todellisuudessa. Silti ottelukalenterista päättävät ovat yksimielisesti päättäneet kuvitella, ettei koronavirusta ole olemassakaan.
Pandemian mahdollisiin vaikutuksiin ottelukalenteriin ei ole Englannissa varauduttu millään muotoa. Kaiken kaikkiaan vain kolme viikonloppua koko sarjakaudella on jätetty tyhjäksi mahdollisia rästipelejä varten – olettaen, etteivät kyseiset seurat ole enää mukana kansallisissa cupeissa.
On toki totta, että eliittijalkapallo on kautta rannan onnistunut tavoitteessaan hämmentävän hyvin: ottelut on pelattu (lähes) aikataulussa, eivätkä joukkueet ole todistetusti levittäneet tautia kupliensa ulkopuolelle.
Kuitenkin, kuten tämänhetkinen tilanne Englannissa osoittaa, koronavirus saattaa milloin tahansa sekoittaa pakkaa ja laittaa suunnitelmia uusiksi. Voisi siis olettaa, että liigoilla olisi edes jonkinlainen suunnitelma pahimman mahdollisen kauhuskenaarion varalle.
Mutta kuten Valioliiga vuodenvaihteessa varmisti, kauden mahdollisesta päättämisestä tai keskeyttämisestä ennen aikojaan ei ole edes keskusteltu. Viittä päivää myöhemmin liigan edustajat kommentoivat, että heillä on täysi luotto siihen, että asetetut varotoimenpiteet toimivat, eikä kauden keskeyttämistä tulla harkitsemaan.
Valioliiga ei ole yksin ajatustensa kanssa. Ympäri Eurooppaa jalkapallosarjat porskuttavat eteenpäin kuin mikään ei olisi hullusti. Uefa on päättänyt järjestää EM-kisat alkuperäisen suunnitelman mukaan 12 maassa kuluvan vuoden kesällä. Fifa on pitänyt kiinni lupauksestaan ahtaa ennätysmäärän maaotteluita jo muutenkin tavallista tiiviimpään jalkapallokalenteriin.
Ympäri Eurooppaa jalkapallopäättäjät ovat päättäneet, että shown on jatkuttava, hinnalla millä hyvänsä. Myös maiden hallitukset ovat asettaneet tukensa tälle ajatukselle. Englannin parlamentti katsoo, etteivät jalkapallo-ottelut ilman faneja aiheuta minkäänlaisia riskejä, joten syytä tilanteeseen puuttumiselle ei ole.
Eikä suuria muutoksia nykytietojen valossa tarvitakaan. Tilanne on toki paha, mutta jalkapallon näkökulmasta enemmän tai vähemmän hallinnassa. Ei kautta ole syytä peruuttaa tai keskeyttää pelkästään nykytilanteen takia. Sen haitalliset lieveilmiöt olisivat todennäköisesti hyötyjä suuremmat.
Nyt ei kuitenkaan puhuta radikaalien päätöksien tekemisestä tältä istumalta, vaan ylipäätään varautumisesta tulevaan. Mitä tapahtuu, jos korona leviää kaikkiin liigaseuroihin niin pahasti, ettei otteluita voida pelata? Miten toimitaan, jos kolmas pandemia-aalto yltyy niin pahaksi, etteivät edes jalkapallojoukkueet saa matkustaa maasta toiseen?
Olisiko ennen kauden alkua voinut sopia, missä olosuhteissa kausi mahdollisesti keskeytetään? Milloin pelataan rästiottelut, joita väistämättömästi tulee? Kuinka monta ottelua kautta on täytynyt pelata, jotta sijoitukset voidaan tarvittaessa ratkaista pistekeskiarvojen perusteella? Voidaanko kausi pelata tarvittaessa loppuun ennalta määritellyssä kuplassa?
Jos pelisäännöt olisi tehty selviksi jo kauden alkaessa, olisivat ne kaikkien tiedossa, eikä jahkaamista tarvittaisi.
Osa ongelmaa on tietysti eri tahojen risteävät intressit. Kauden jatkaminen pidemmälle olisi helpottava vaihtoehto, muttei mahdollista, koska Uefa ei aio joustaa EM-kisojen suhteen. Myöskään Mestarien liigalle varattuina pelipäivinä rästiotteluita ei saa pelata, koska Uefa pelkää, että ne vaikuttavat negatiivisesti sen katsojalukuihin.
Maaottelutaukojen hyödyntäminen rästipelien pelaamiseen auttaisi, mutta siihen eivät Fifa tai kansalliset lajiliitot suostu. Eri intressejä ajavien tahojen määrä jalkapallomaailmassa on niin suuri, että yhteisen sävelen löytäminen on muuttunut mahdottomaksi.
Samalla luottamus eri tahojen kesken on alempana kuin koskaan. Englannissa Sam Allardyce ehdotti liigalle kahden viikon taukoa, jonka aikana koronatilanne saataisiin hallintaan ja kaikki seurat täysmiehisinä jalkeille.
Big Samilla on kuitenkin oma lehmä ojassa. Vastapalkattuna valmentaja hän haluaa ylimääräistä harjoitusaikaa joukkueensa kanssa, jotta saisi omat ajatuksensa välitettyä pelaajille. Samaan aikaan Aston Villa ja West Ham – jotka keväällä putoamiskamppailussa olleessaan olivat kauden keskeyttämisen kovaäänisimmät kannattajat – ovat nyt pysyneet kovin hiljaa keskeyttämiseen liittyvässä keskustelussa.
Onko ihme, etteivät seurat ja liitot pysty tekemään kaikille sopivia ratkaisuja, kun oman edun tavoittelu on jokaisen pääprioriteetti ja luottamus eri toimijoiden välillä on nollassa?
Tietenkään ei ole väärin, että jokainen jalkapalloseura ja lajiliitto tavoittelee parasta mahdollista lopputulemaa itselleen. Niin kaupalliset yritykset toimivat. On kuitenkin ihmeellistä, etteivät jalkapallopäättäjät ole edes kuluvan vuosituhannen suurimman tragedian edessä pystyneet kokoontumaan yhteen ja luomaan toimintavaihtoehtoja sille, jos paska todella osuu tuulettimeen.
Se kertoo huolestuttavaa kieltään siitä, kuinka ylimielisesti jalkapallo suhtautuu muuhun yhteiskuntaan – ja eri toimijat toisiinsa lajin sisällä. Jos maailmanlaajuinen kulkutauti ei pakota jalkapalloa kriittisesti arvioimaan omia arvojaan, mikä sitten pakottaa?
Steve Bruce tokaisi taannoin the Guardianille, että kauden jatkaminen on taloudellisesti oikea päätös, mutta moraalisesti väärä. Kun jopa lajin sisältä alkaa kuulua tällaisia soraääniä, voisi olla aika pysähtyä ja miettiä, toimitaanko tässä oikein.
En missään tapauksessa halua, että kausi tultaisiin keskeyttämään. Ja juuri sen takia nykytilanne tuntuu niin huolestuttavalta.
Jos kauden jatkaminen nykyisen suunnitelman mukaan syystä tai toisesta estyy, liigoilla ei ole olemassa minkäänlaista varasuunnitelmaa. Liikkumavaraa suunnitelmien muuttamiseksi lennosta ei myöskään ole jätetty.
Jalkapallo on toistaiseksi selvinnyt pandemiasta hyvin, mutta jos tilanne vielä pahenee, ollaan todellisten vaikeuksien äärellä.
Utopistinen Serie A
Ei niin pahaa dystopiaa, ettei jotain utopiaakin. Serie A porskuttaa tällä hetkellä mielenkiintoisempana kuin pitkään aikaan. Nollapelien ja Catenaccion kehto on lopulta nousemassa jaloilleen ja levittämässä siipensä täyteen mittaansa.
3–1, 3–1, 4–1, 0–3, 4–0. Juventuksen viisi viimeisintä ottelua vain alleviivaavat sarjan nykytilannetta, vaikka maalitehtailustaan huolimatta Vanha Rouva on tehnyt sarjan kärkiviisikosta vähiten maaleja. Samalla Italiasta on tullut kuin liukuhihnalta uusia, taktisia innovaatioita, joiden tehtävänä on nimenomaan vastustajan puolustusmuurin murentaminen.
Uuden sukupolven futishipsterien lemmikkiseurat Atalanta ja Sassuolo ovat Euroopan hyökkäysevoluution kärjessä. Koko mantereelta ei löydy montaa italialaiskaksikkoa hyökkäysorientoituneempaa joukkuetta. Jo viime kaudella Serie A:ssa tehtiin enemmän maaleja kuin Valioliigassa.
Italialainen jalkapallo on tekemässä väkevää paluuta takaisin huipulle. Resepti vain on tällä kertaa eri kuin mihin olemme tottuneet. Sunnuntainen Derby d’Italia on todellakin katsomisen arvoinen ottelu.
Hyvää viikonloppua
Se riittäköön tältä erää. Jos haluat lähettää palautetta, avaa sanainen arkkusi sähköpostissa juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Suosittelen myös lämpimästi Sallisen sivukatsomon uutiskirjeen tilaajaksi ryhtymistä. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa lauantaiaamu kuin tuoreimpien jalkapallonäkemysten saaminen suoraan inboxiin?
Pysykää terveinä. Hyvää viikonloppua.
