Sallisen sivukatsomo: Kenen pitäisi omistaa jalkapalloseura?

Kuluneen reilun viikon aikana merkittävin suomalainen jalkapallokeskustelu on pyörinyt luonnollisesti HIFK:n ympärillä. Seuran edustusjoukkue ilmoitti talousongelmistaan julkisuuteen harvinaisen suorasanaisesti, mikä jo itsessään kertoo siitä, kuinka akuutti tilanne helsinkiläisseurassa on meneillään.

Urheilulehden raportoimien lukujen mukaan HIFK tarvitsee 140 000 euroa selvitäkseen kesäkuusta, jota on jäljellä enää vajaa viikko. Muussa tapauksessa perusteita toiminnan jatkamiselle tämän kuun jälkeen ei ole. Selvitäkseen koko veikkausliigakauden loppuun asti HIFK tarvitsisi hurjat puoli miljoonaa euroa.

Valitettavasti ainoa syyllinen tilanteeseen on seura itse. Vaikka kuinka laittaisi erinäiset ulkoiset tekijät, pandemiaa myöten, riviin, ei mikään niistä pääse merkittävyysluokassaan lähellekään sitä hölmöilyn tasoa, mikä HIFK:n talousjohtamisen taustalla piilee.

Vaikka mittakaava tuli suomalaiselle jalkapalloyhteisölle pienoisena yllätyksenä, eivät HIFK:n talousongelmat ole mitenkään uusi ilmiö. Edellisten vuosien aikana apua on haettu milloin joukkorahoituksella, milloin kiinalaisomistuksella. Yhtäkään ratkaisua ei ole kuitenkaan pysähdytty miettimään pitkän aikavälin strategia mielessä, vaan ennemmin on haettu väliaikaisia laastareita, jotka irti repäistyinä ovat suurentaneet haavaa entisestään.

Seuran toimistolla on unohdettu iso kuva ja tuijotettu vain yksityiskohtia. Sen sijaan, että vuotava laiva olisi yritetty ohjata kuivalle maalle, on reikää sen pohjassa yritetty paikata kaikella, mitä taskusta sattuu löytymään. Syitä on haettu kaikesta ulkoisesta ilman, että olisi rehellisesti katsottu peiliin ja alettu korjata tilannetta sisältäpäin.

HIFK on Suomen perinteisimpiä seuroja, mutta edes tiivis yhteisö ja vankat perinteet eivät kanna, jos perusasiat tehdään sinnepäin ja ilman ymmärrystä. Sen on joutunut myöntämään myös talvella hätiin kutsuttu sijoittajaryhmä, jonka piti olla jälleen yksi HIFK:n pelastuksista.

Harmillisesti tapaus ei ole mitenkään uusi jalkapallorintamalla. Yhä useammassa seurassa on viimeisten vuosien aikana ajauduttu vauhtisokeuteen, jonka lumossa talouselämän realiteetit ovat unohtuneet.

Ligue 1 -seura Bordeaux koki päättyneellä kaudella saman kohtalon, joka nyt uhkaa HIFK:ta – jos seura pystyy pelaamaan kautensa loppuun – ja putosi maansa toiseksi ylimmälle sarjatasolle.

Mahdollinen putoaminen ei ole kuitenkaan ainoa asia, joka yhdistää näitä kahta perinteikästä seuraa. Vuonna 1881 perustettu Bordeaux on kuusinkertainen Ranskan mestari, kun taas vuonna 1897 perustettu HIFK on voittanut Suomen mestaruuden seitsemän kertaa. Kummankin suuruuden päivät kuitenkin sijoittuvat pääosin kauas menneisyyteen.

Sekä Bordeaux että HIFK olivat virallisen perustamisvuoden mukaan, ennen Bordeaux’n putoamista, maidensa pääsarjojen vanhimmat seurat.  Sekä Bordeaux että HIFK ovat myös äärimmäisen vakavissa talousvaikeuksissa.

Vaikka ranskalaisseuraa ei uhkaakaan välitön konkurssi, tullaan Bordeaux pudottamaan samoilla vauhdeilla aina maan kolmannelle sarjatasolle asti, ellei seura saa nopeasti kasaan 40 miljoonaa euroa velkojensa kuittaamiseen. Kuten HIFK:llä, myös Bordeaux’lla on aikaa kesäkuun loppuun.

Bordeaux’n omistaja Gérard Lopez ei ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Jo aiemmin luxemburgilaisespanjalaisen omistama belgialaisseura Royal Excelsior Mouscron pudotettiin maansa neljänneksi ylimmälle sarjatasolle, kun se ei pystynyt hoitamaan velkojaan. Pari viikkoa takaperin Lopez haki seuran konkurssiin.

Viime vuonna portugalilainen Boavista asetettiin pelaajahankintakieltoon talousvaikeuksiensa takia. Luxemburgilainen Fola Esch puolestaan ajautui aiemmin tänä vuonna rahanpesuskandaaliin, jonka tutkinta on edelleen käynnissä. Arvaatteko, kuka omistaa kummankin seuran?

Kuten HIFK, myös Lopez on seuroissaan hakenut nopeita voittoja pitkän aikavälin kustannuksella. Pääosin yritykset ovat epäonnistuneet, mutta kertaalleen 50-vuotias liikemies tässä myös onnistui: LOSC Lille voitti Ligue 1:n mestaruuden PSG:n nenän edestä keväällä 2021 pitkälti Lopezin rahojen ja päätösten seurauksena.

Lopez ei itse kuitenkaan päässyt mestaruusjuhliin osallistumaan. Hänet kun oli siirretty seuran toiminnasta sivuun kesken kauden talousongelmien vuoksi.

Luxemburgissa syntynyt Lopez oli värvännyt alaisekseen siirtomarkkinaneron Luís Campoksen, joka oli muun muassa Monacon vuoden 2017 liigamestaruuden pääarkkitehti. Yhdessä kaksikko kokosi potentiaalisimman pelaajaryhmän koko Ranskassa. Valmentajaksi Lopez palkkasi Christophe Galtierin, joka on nyt PSG:n kiikarissa.

Vastoin todennäköisyyksiä nuori Lille syrjäytti PSG:n valtaistuimeltaan ja marssi upeasti Ranskan mestariksi. Joukkue oli kuitenkin koottu tavalla, joka ei kestänyt pienintäkään vastaiskua.

Jo Campoksen palkkaamisen olisi tullut soittaa hälytyskelloja. Urheilutoimenjohtajan tehtäviä hoitanut portugalilainen ei nimittäin ollut virallisesti Lillen, vaan erään toisen Lopezin omistaman yrityksen, palkkalistoilla. Virallisesti tämä tarjosi Lopezille enemmän vapauksia siirtomarkkinoilla. Todellisuudessa, ainakin näin uskon, se siirsi hänen palkkansa pois talousvaikeuksissa olleen seuran tilinpäätöksestä.

Kun pandemia alkoi, loputkin korttitalosta romahti. Yleisötulot ja Campoksen värväämien huippulupaavien pelaajien myynti, jota Lille harrasti kahtena peräkkäisenä kesänä yli 250 miljoonalla, piti laivan juuri ja juuri pinnalla. Mutta kun tulot putosivat, laiva upposi.

Lille oli ollut jo ennen pandemiaa DNCG:n, eli Ranskan jalkapalloseurojen valvonnasta vastaavan elimen, syynissä talousongelmiensa vuoksi, ja sitä oltiin jopa uhkailtu sarjapaikan viemisellä. Kun tulopuoli tyrehtyi, kestämättömällä pohjalla ollut toiminta pysähtyi kuin seinään.

Jouluun 2020 mennessä Lillen kaksi suurinta velkojaa, JP Morgan Chase ja Elliott Management, olivat ilmoittaneet Lopezille, ettei seura ollut enää hänen hallussaan.

Niin HIFK:n kuin kaikkien Lopezin seurojen esimerkit nostavat jälleen esiin kysymyksen siitä, kenellä pitäisi olla oikeus käyttää valtaa jalkapalloseuroissa. Onko oikein, että vallan kahvassa ovat kiinni glooriaa tavoittelevat, lyhyen aikavälin menestystä korostavat pyrkyrit, vai aidosti seurasta ja sen tulevaisuudesta välittävät ihmiset?

Saksasta tutuksi tullut 50+1-malli on noussut jalkapallopuritanistien mielestä ainoaksi oikeaksi tavaksi johtaa jalkapalloseuraa. Aivan näin äärimmäisyyksiin ei tarvitse mennä, mutta mallissa on kiistattomat etunsa. Vaikka seuran johtoporras tekeekin käytännön päätökset, ovat he vallan kahvassa kiinni kannattajien oikeutuksella, minkä takia heidän tehtävänsä on palvella faneja.

Myös faneja kiinnostaa seuran menestys, mutta heitä kiinnostaa myös sen pitkän aikavälin tulevaisuus ja olemassaolo, mikä näyttää pikavoittoja jahtaavilta liikemiehiltä herkästi unohtuvan. Ei ole sattumaa, että pandemian aikana juuri saksalaisseurat selviytyivät suurten sarjojen joukkueista parhaiten.

Kolikolla on myös toinen puoli. Kannattajien omistamat seurat ovat yleensä myös niitä, joilla on intohimoisimmat ja sitoutuneimmat fanit. Esimerkiksi Ruotsissa kaikki seurat ovat faniensa omistamia, eikä kenellekään suomalaiselle varmasti tarvitse alleviivata, kuinka paljon järjestäytyneempää kannattajakulttuuria länsinaapurista löytyy.

Ei kaikkien maailman seurojen tarvitse olla faniomisteisia. Väkisinkin alkaa kuitenkin tuntua siltä, että yhä useammassa tapauksessa faniomisteisuus olisi se reitti, joka pitäisi seurat hyvinvoivana pidempään.

Kun liian iso osa päätöksistä on yhden ihmisen, tai hyvin rajatun joukon, harteilla, ovat mahdollisuudet toki merkittävät. Mutta niin ovat riskitkin. Vaikka omistusportaassa istuisi yksittäinen taho, ei olisi pahitteeksi, jos hän konsultoisi fanien mielipiteitä edes silloin tällöin.

HIFK:lla on yksi koko Suomen järjestäytyneimmistä ja laajimmista fanipohjista. Kenties senkin pelastus on paluu juurilleen ja fanien ottaminen osaksi päätöksentekoa. Tavalla tai toisella.

Hyvää viikonloppua

Sen pituinen se tällä viikolla. Käy kommentoimassa oma mielipiteesi sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Tai oikeastaan anna olla ja keskity vain nauttimaan juhannuksesta. Mutta lisää itsesi kuitenkin Sallisen viikkokirjeen tilaajaksi ja pääset käsiksi tuleviin teksteihin paljon muita aiemmin.

Nyt kohti yötöntä yötä. Hyvää juhannusta.