Euroopan suursarjoissa pelataan tänä viikonloppuna kuluvan kauden viimeinen ottelukierros. Päättyvää kautta ovat varjostaneet niin puheet Superliigasta, tyhjät katsomot kuin pelien tasoa laskenut epäinhimillinen ottelutahtikin. Jokainen näistä asioista toivottavasti myös jää tälle kaudelle, eikä palaa enää harmaannuttamaan kauniin lajin imagoa tulevaisuudessa.
Kaiken tämän alla aivan liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että takana on kilpailullisesti yksi hienoimpia eurooppalaisia jalkapallokausia pitkään aikaan.
Vaikka Italiassa mestaruus ratkesikin jo hyvissä ajoin ennen päätöskierrosta, oli molempien Milanon joukkueiden nouseminen sarjan kärkikahinoihin silti raikastava tuulahdus menneisyyden mestaruuskamppailuista. Taistelu Mestarien liigan sijoista sen sijaan jatkuu Serie A:ssa vielä tänäkin viikonloppuna kiivaampana kuin moneen vuoteen.
Mestaruus ratkesi ennen aikojaan myös Saksassa ja Englannissa, mutta siitä huolimatta kausi kummankin maan pääsarjassa on valanut uskoa jalkapallon kilpailullisuuden puhtauteen. Kummassakin liigassa kamppailu Mestarien liigaan oikeuttavista paikoista on tuntunut aidommalta kuin vuosikausiin.
La Ligassa on puolestaan saatu pitkästä aikaa aidosti usean seuran mestaruustaisto, joka jatkuu vielä kauden viimeisille minuuteille saakka. Koko paletin täydentää Ligue 1, jossa Lille on suistamassa PSG:n valtaistuimeltaan ja osoittamassa, että sielu on rahaa rakkaampaa.
Kulunut kausi onkin ollut täydellinen näpäytys kaikille Superliigan perään haikaileville. Niin Italiassa ja Espanjassa, joissa superliigahaaveet olivat kovimmillaan, kuin Ranskassakin maan rikkaimmat seurat uhkaavat jäädä ilman mestaruutta, tai jopa paikkaa Mestarien liigassa. Kauden loppuun asti jatkuva mestaruustaisto on balsamia seurajohtajien fanien ihoon repimille haavoille.
Portugalissa mestaruus puolestaan ratkesi jo hyvissä ajoin ennen keskiviikon päätöskierrosta. Kauden tarina oli silti kaikkia muita eurosarjoja kauniimpi, sillä Sporting Lisbon palasi mestaruuskantaan ensimmäistä kertaa 19 vuoteen.
Perinteikkäänä kasvattajaseurana tunnetun Sportingin menestys on vain yksi osoitus lisää siitä, mistä jalkapallossa on oikeasti kyse, ja miksi kaikenlaiset superliigaviritykset olisi syytä unohtaa saman tien. Joukkue ei nimittäin lähtenyt kauteen millään tavalla suosikkina, tai oikeastaan edes realistisena mestariehdokkaana.
Se kunnia kuului veriviholliselle, saman kaupungin Benficalle, joka panosti kuluvaan kauteen lähes ennennäkemättömän paljon. Seura toi ennen kauden alkua Portugalissa arvostetun valmentajan, Jorge Jesusin, takaisin maan pääkaupunkiin kahden vuoden ulkomaankiertueen jälkeen. Se myös antoi joukkueen uudelle käskyttäjälle kaiken mahdollisen tukensa siirtomarkkinoilla.
Maan menestynein seura tuhlasi kesän aikana sata miljoonaa euroa pelaajahankintoihin, mikä olisi jo normaalioloissa lähes ennenkuulumaton määrä Portugalissa. Kun ottaa vielä huomioon pandemia-ajan lainalaisuudet, on summa täysin käsittämätön. Benfica ei kuitenkaan lopettanut törsäämistään siihen, vaan toi Lissaboniin vielä Jan Vertonghenin kaltaisia kallispalkkaisia konkareita ilmaisten siirtojen turvin.
Kauden alussa Jesus vannotti, että tärkein tavoite tällä kaudella on edetä pitkälle Mestarien liigassa. Benfica kuitenkin putosi turnauksesta jo kauden ensimmäisessä ottelussaan, karsintapelissä PAOKia vastaan, ja oli yhtäkkiä taloudellisesti sekä urheilullisesti selkä seinää vasten.
Koska seurajohto oli jo laskenut Mestarien liigan tulot budjettiinsa, joutui se kilpailusta putoamisen jälkeen reagoimaan ja myymään parhaan pelaajansa Rúben Diasin Manchester Cityyn, jotta pystyi kattamaan kesähankintojensa kulut. Sellaisen rahan käyttäminen, jota seuralla ei todellisuudessa ollut, oli ajanut sen vaikeuksiin heti alkukaudesta.
Sportingin lähestymistapa kauteen oli sen sijaan maltillisempi, mikä toki osittain johtui siitä, ettei seuralla yksinkertaisesti ole Benfican kaltaisia rahoja käytettäväksi. Leões oli ennen kuluvaa kautta ollut jo vuosia alamäessä, joka oli ajanut seuran järkyttäviin velkoihin ja talousvaikeuksiin.
Kuten Saksassa, myös Portugalissa seurat ovat faniensa omistamia, eivätkä ulkomaalaiset sijoittajat voi ottaa niitä noin vain haltuunsa. Mallissa on kiistattomat hyvät puolensa – kuten tänä keväänä on nähty – mutta asioiden mennessä pieleen se tarkoittaa, että sekä kassavajetta että fanien luottamusta on äärimmäisen vaikea paikata.
Sportingin seurajohdossa on viimeisen 20 vuoden aikana nähty monenlaista yrittäjää, joista jokainen on yrittänyt palauttaa seuran portugalilaisen jalkapallon kaapin päälle pitkäjänteisen suunnittelun ja rakentamisen kustannuksella. Kukin epäonnistui vuorollaan mestaruuden tuomisessa Lissabonin valkovihreälle puolelle, ja ajoi samalla seuraa yhä syvempään ahdinkoon.
Tilanne kärjistyi kolme vuotta sitten, kun noin 50 Sportingin faniryhmän jäsentä tunkeutui seuran harjoituskeskukseen ja hyökkäsi pelaajien ja valmennusjohdon kimppuun. Moni pelaajista tarvitsi vammoihinsa sairaalahoitoa, ja yhteensä seitsemän pelaajaa – muun muassa Euroopan mestarit William Carvalho ja Rui Patrício – jättivät seuran tapahtuman synnyttämän trauman takia.
Tapaus, jonka johdosta yhteensä 38 ihmistä tuomittiin vankilaan, ajoi seuran entistä suurempiin vaikeuksiin, kun se joutui luopumaan avainpelaajistaan alle markkinahinnan. Kaiken kukkuraksi seuran sen hetkistä presidenttiä, keskiaikaisesta johtamistyylistään tunnettua Bruno de Carvalhoa, syytettiin hyökkäyksen organisoimisesta – joskaan väitettä ei koskaan onnistuttu näyttämään toteen.
Nöyryytetty ja taloudellisesti ahdingossa oleva seura joutui uuden presidenttinsä, ennätyksellisellä äänimäärällä valitun Frederico Varandasin, johdolla kääntämään katseensa takaisin siihen, missä se on aina ollut hyvä: nuorten pelaajien kehittämiseen.
Sportingin akatemian kasvatteja ovat muun muassa Cristiano Ronaldo, Luís Figo, Nani, Ricardo Quaresma ja Bruno Fernandes. Leões on ainoita jalkapalloseuroja koko maailmassa, joka voi sanoa kasvattaneensa kaksi Ballon d’Or -voittajaa. Vuoden 2016 EM-finaalissa esiintyneistä 14 Portugalin pelaajasta jopa yksitoista oli lissabonilaisseuran kasvatteja.
Kun seuran pääkilpailija keskittyi lähinnä mälläämään rahaa siirtomarkkinoilla, käänsi Sporting katseensa nuoriin. Tällä kaudella valkovihreät mestaruuskantaan palauttaneessa joukkueessa on jopa kymmenen seuran omaa kasvattia. Rahaa Sporting käytti viime kesän ikkunassa vain kymmenesosan siitä, mitä Benfica uusiin pelaajiin tuhlasi. Sen sijaan seura keskittyi potentiaaliin ja järkeviin täsmähankintoihin halpojen lainasiirtojen turvin.
Viime vuoden kalleimman hankintansa lissabonilaiset tekivätkin valmentajamarkkinoilla. Varandas maksoi viime vuoden maaliskuussa vasta 35-vuotiaasta Rúben Amorimista jopa 10 miljoonaa euroa. Siirto oli hintansa lisäksi merkittävä myös siksi, että Amorimilla oli vyöllään vasta 13 kilpailullista ottelua valmentajana.
Alku uudessa seurassa oli hankala, sillä Sporting jäi viime keväänä Amorimin alaisuudessa ensimmäistä kertaa sarjan kolmen parhaan ulkopuolelle sitten vuoden 2013. Seurajohto kuitenkin luotti nuoreen valmentajaan, koska se uskoi, että hän on oikea mies viemään seuraa eteenpäin pitkällä tähtäimellä.
Luottamus palkittiin jo tällä kaudella, kun Amorim vastoin kaikkia mahdollisia ennakko-odotuksia johti joukkueensa voitosta voittoon matkalla kohti Portugalin cupin voittoa sekä ensimmäistä liigamestaruutta sitten vuoden 2002. Sporting hävisi ensimmäisen ottelunsa koko kaudella vasta, kun sarjan mestaruus oli jo varmistunut.
Vasta 14 kuukautta sitten, saapuessaan Lissaboniin ensimmäistä kertaa, Amorim kävi seurajohdon kanssa pakollisella tutustumiskierroksella Sportingin museossa, joka ei ollut saanut uusia pokaaleja esiteltäväkseen liian pitkään aikaan. Lähtiessään museosta seuran tuore päävalmentaja kirjoitti museon vieraskirjaan terveiset ”jättäkää tilaa meille”.
Puheet olivat kovia. Mutta niin ovat olleet teotkin. Ja näistä teoista jalkapallo on luotu.
Lähteet: AP News, CNN, Bleacherreport, Transfermarkt
Hyvää viikonloppua
Tänä viikonloppuna katseet kannattaa suunnata Englantiin. Tai Espanjaan. Ranska on myös hyvä vaihtoehto – toisaalta niin on myös Italia. Eurooppalaisen jalkapallokauden päätöskierros on harvoin ollut näin täynnä panosta, vaikka mestaruus useammassa maassa onkin jo ratkennut.
Espanjassa Real Madrid yrittää jahdata sarjaa johtavaa Atléticoa kauden viimeisille minuuteille asti. Englannissa hallitseva mestari saattaa jäädä ulos Mestarien liigasta. Sama voi käydä Italiassa, missä Juventuksen Giorgio Chiellini ehti jo kutsua kolmatta kertaa putkeen neljän joukkoon menevää Atalantaa tuhkimotarinaksi. Ranskassa PSG:n kauden ainoaksi pokaaliksi saattaa jäädä keskiviikkona voitettu Ranskan cup.
Näistä tarinoista, otteluista ja hetkistä on jalkapallo tehty. Ne ovat lajin ydin ja sielu, ja soisin niiden jatkuvan hamaan tulevaisuuteen. Sportingin fanit eivät ehkä päässeet stadionille katsomaan, kun heidän rakastamansa joukkue nosti pokaalin kohti Välimeren yllä lepäävää taivasta, mutta mestaruus ei silti ollut heille yhtään se vähempiarvoinen. Se merkitsi kaikkea, ja vielä enemmän.
Jos haluat jalkapallon pysyvän kauniina, ota yhteyttä sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna – tai tilaa itsellesi Sallisen sivukatsomon viikkokirje tästä.
Tästä tai jostakin muusta aiheesta taas ensi viikolla. Siihen asti: Pysykää terveinä.
Hyvää viikonloppua.
