Hiekka tiimalasissa alkaa hiljalleen valua loppuun Cristiano Ronaldon ja Juventuksen yhteisen liiton osalta. Torinolaisseuran päävalmentaja Andrea Pirlo jätti viisinkertaisen Ballon d’Or -voittajan kokonaan ulos joukkueen kokoonpanosta, kun Vanha Rouva jahtasi Serie A:n viimeisellä kierroksella paikkaa ensi kauden Mestarien liigaan.
Päätös jättää Ronaldo sivuun kauden tärkeimmästä ottelusta kertoo omaa kieltään siitä, millaisena Pirlo näkee entisen joukkuekaverinsa aseman nyky-Juventuksessa. Portugalilainen puolestaan antoi aiemmin samalla viikolla viitteitä omasta tulevaisuudestaan pakkaamalla kaikki seitsemän luksusautoaan muuttoauton kyytiin. Kauden päätyttyä hyökkääjä kiitti kannattajia menneistä vuosista Instagram-tilillään.
Mikään ei ole jalkapallossa varmaa, ja on hyvin mahdollista, että Ronaldo pukee bianconeri-nutun päällensä myös ensi kaudella. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että portugalilaistähden aika Torinossa on tullut päätökseensä.
Mikäli Ronaldo jättää kesällä Juventuksen taaksensa, päättyy seuran ja pelaajan liitto kaikista yhteisistä saavutuksista huolimatta katkeransuolaisiin kyyneliin ja karvaaseen pettymykseen. Ainoa urheilullinen tavoite, joka Ronaldon hankinnalle asetettiin, on näyttänyt vuosi vuodelta kaukaisemmalta lusitaanin aikana Italiassa.
Lajihistorian parasta maalintekijää on arvosteltu Torinossa kovin sanakääntein siitä, ettei hän kyennyt Mestarien liigan voittoa Juventukselle tuomaan. Ennen Ronaldoa Juventus oli selvinnyt kaksi kertaa kolmen vuoden sisään kilpailun finaaliin. Portugalilaisen odotettiin olevan se viimeinen palapelin pala, joka veisi torinolaiset maaliviivan yli.
Toisin kuitenkin kävi. Ronaldon aikana Juventus ei ole selvinnyt kertaakaan puolivälieriä pidemmälle. Kaiken lisäksi seura on kaikkien kolmen kauden aikana pudonnut selvästi itseään pienemmälle ja ennakolta heikommalle vastustajalle.
Toisaalta Ronaldon voi sanoa hoitaneen oman leiviskänsä. Juventuksen paidassa pelaamissaan kahdeksassa pudotuspeliottelussa hyökkääjä on iskenyt kuusi maalia. Vuosien 2019 ja 2020 aikana portugalilainen oli joukkueen ainoa pelaaja, joka onnistui maalinteossa Mestarien liigan jatkopeleissä.
Juuri tässä piilee kuitenkin ongelman ydin. Ronaldo on siinä vaiheessa uraansa, että häntä on pystyttävä ruokkimaan. Jos tarjoilu pelaa, pallo kyllä löytää tiensä maaliin sataprosenttisella varmuudella. Tyhjästä portugalilainen ei kuitenkaan pysty enää taikatemppuja taikomaan.
On kuitenkin kiistanalaista, onko pelin rakentaminen yksinomaan Ronaldon ruokkimisen ympärille se tyyli, jolla Juventuksen kannattaa pelata? Kuten tämän kevään otteluissa Portoa vastaan nähtiin, ei portugalilaisesta ole juuri mitään hyötyä joukkueelleen silloin, kun hänelle ei onnistuta paikkoja luomaan.
Ronaldosta ei kykene tässä kohtaa uraansa prässäämään ylhäältä ja antamaan vastustajalle painetta. Eikä hänestä liioin ole pelaamaan kovan luokan tempojalkapalloa samaan tapaan kuin nuorempana.
Se, ettei hyökkääjä pysty olemaan joukkueelleen hyödyksi muuten kuin maalin edessä, on tietysti osittain hänen itsensä syytä. Vähintään yhtä paljon se on kuitenkin Juventuksen syytä. Seurajohto on päättänyt rakentaa joukkueen Ronaldon ympärille, mutta silti se on portugalilaisen hankinnan jälkeen palkannut kaksi valmentajaa, joiden molempien pelifilosofiaan kuuluu aktiivinen, hyökkääjistä lähtevä, korkea prässi ja korkeatempoinen pallon liikuttelu.
Samaan aikaan seurajohto on kasannut täysin erilaiseen jalkapalloon taipuvaa joukkuetta kuin mitä Ronaldon ympärille rakennettu pelitapa vaatisi. Seura on hankkinut nuoria, Federico Chiesan ja Weston McKennien, tapaisia pelaajia, joiden vahvuudet ovat dynaamisuudessa ja korkean intensiteetin jalkapallossa. Siis viimeisintä lajievoluutiota edustavassa pelissä, johon Ronaldo ei tässä kohtaa uraansa enää kykene. Viime kesänä Juventus päästi pois sen ainoan pelaajan, joka pystyi rytmittämään peliä hitaammalle tempolle sopivaksi.
On tuskin Ronaldon vika, että hänestä yritetään saada maksimaaliset tehot irti joukkueessa, joka ei palvele hänen vahvuuksiaan. Yhtälö on mahdoton ratkottava myös valmentajalle, jolla on nykyjalkapallon elementein varusteltu pelifilosofia ja pelaajamateriaali, mutta jonka on yksinkertaisesti pakko peluuttaa Ronaldo viikosta toiseen.
Juventus on seura, joka elää päättymättömässä limbossa. Toisaalta katse on jo suunnattu pitkälle tulevaisuuteen – toisaalta seuran narratiivi on edelleen sidottu Ronaldon ympärille ja hänen viimeisten vuosiensa maksimointiin.
Portugalin maajoukkue on jo siirtynyt uuteen aikaan ja alkanut nähdä Ronaldon osana joukkuetta sen sijaan, että muu joukkue nähtäisiin tähtihyökkääjän palvelijoina. Kenties tästä olisi ollut syytä ottaa oppia Torinossakin?
Sillä, huolimatta siitä, että Ronaldo on edelleen tappavan tehokas maalintekijä ja tuore Serie A:n maalipörssin voittaja, on hänen ympärilleen rakennettu pelisysteemi muilta osin kovin rajoitettu. Jokainen portugalilaisen maali on pois jostain muusta joukkueen tekemisestä.
Toisaalta tällainen epäsymmetria on juuri sitä, mistä nyky-Juvessa on kysymys. Seuraa johtavan Andrea Agnellin toiminta on ollut suuruudenhullua poukkoilua siitä asti, kun torinolaiset edellisen kerran etenivät Mestarien liigan finaaliin vuonna 2017.
Seuran puheenjohtajan pakkomielle lifestylebrändin kehittämisestä Juventuksen ympärille on näkynyt kentän tasolle asti. Ensin todella hyvää työtä joukkueen päävalmentajana tehnyt Massimiliano Allegri sai lähteä, koska onnistui viemään joukkueen vain Mestarien liigan finaaliin, ja oli muutenkin imagoltaan tylsä.
Tilalle Agnelli palkkasi Maurizio Sarrin, joka on imagoltaan kaikkea muuta kuin tylsä, mutta myös kaikkea muuta kuin Juventuksen näköinen. Sarrin suosima jalkapallo ei myöskään soveltunut yhtään siihen maailmaan, jossa peliä pitäisi pystyä rakentamaan Ronaldon ympärille. Virheistään ”oppineena” puheenjohtaja korvasi Sarrin Pirlolla, jonka pelillinen identiteetti on hyvin lähellä edeltäjäänsä ja yhtä sopimaton Juven materiaalille.
Samaan aikaan seurajohto on tuskaillut vuodesta toiseen Ronaldon hankinnan tuomien taloudellisten haasteiden parissa. Kesästä 2018 asti Juventuksessa on jouduttu tasapainoilemaan veitsen terällä seuran palkkakulujen kanssa, mikä on johtanut ratkaisuihin, joissa ei urheilullisesti ole juuri järkeä.
Vähintäänkin mielenkiintoiset vaihtokaupat Danilon ja João Cancelon sekä Miralem Pjanićin ja Arthurin ympärillä ovat vain ääriesimerkkejä näistä toimenpiteistä. Kulisseissa on esimerkiksi yritetty päästä eroon myös Paulo Dybalasta sen jälkeen, kun Gonzalo Higuaínin kauppaaminen näytti osoittautuvan mahdottomaksi tehtäväksi.
Kun katsoo Ronaldon maalimääriä Juventuksessa, on siirtoa vaikea tuomita urheilullisesti epäonnistuneeksi. Jos taas kiinnittää huomionsa vain joukkueen menestykseen samana aikana, on siirto ollut kaikkea muuta kuin napakymppi.
Myös taloudellisessa mielessä siirrolla on kaksi puolta. Kaupallisesti Ronaldon hankinta on ollut menestys, joka on kasvattanut Juventuksen brändiarvoa myös Italian ulkopuolella. Toisaalta se on tehnyt joukkueen kulurakenteesta kestämättömän ja ajanut seuran vaikeuksiin FFP-sääntöjen noudattamisen kanssa.
Samalla Juven urheilullinen prosessi on junnannut paikallaan, kun seurassa ei ole osattu päättää, ottaako kaikki irti viimeisestä menestysikkunasta portugalilaisen kanssa vai kääntääkö katseensa tulevaisuuden dynastian rakentamiseen.
Suurin ongelma Ronaldon ja Juventuksen liitossa on liittynyt siis siihen, että – katsoi asiaa miltä kantilta vain – seura on yrittänyt elää samaan aikaan kahdessa eri maailmassa. Tämä, kuten moni olisi osannut arvata, ei onnistu koskaan.
Tämä on myös hyvä opetus muille seurajohtajille ympäri maailmaa. Marginaalit huippujalkapallossa ovat niin pienet, ettei puolivillaisella toiminnalle ole enää mahdollista menestyä, vaikka resurssit olisivatkin muita suuremmat. Kun johonkin suunnitelmaan sitoutuu, tulee siihen sitoutua sataprosenttisesti, eikä antaa muiden houkutuksien päästä valloilleen.
Se, jäikö Juventuksen ja Ronaldon liitto lopulta vajaaksi pelaajan vai seuran osalta, on lopulta yhdentekevää. Merkityksellinen oppi on siinä, että seurojen on uskottava omiin suunnitelmiinsa, eikä elää kahdessa maailmassa samaan aikaan. Joko rakennat joukkueen menestymään nyt tai tulevaisuudessa; joko keskityt kaupallisen kasvun tavoitteluun tai urheilulliseen menestykseen.
Sillä kuten elämässä muutenkin, myös jalkapallossa eräs ikivanhan aforismi elää ja voi hyvin: jokaiselle jotain on ei mitään kellekään.
Hyvää viikonloppua
É tutto per ora. Palaamme asiaan taas ensi viikolla. Jos ennen sitä haluat ampua rikinkatkuista palautetta kohti kirjoittaa, ota aseeksi sähköposti tai Twitter ja tähtäimeesi juuso@teravinkyna.com tai @TeravinKyna. Toki sanansäilää saa heiluttaa myös positiivisessa mielessä.
Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi pääset tästä. Se kannattaa, jos haluat viikoittain herkullisimmat näkökulmat aamukahvin tuoreudella kotiisi toimitettuna. Ja kaikille niille, jotka ovat jo tilaajia: vinkatkaa kaverille. Tehdään tästä yhteisöstä yhdessä suuri.
Rokottaminen etenee ja tiede voittaa. Siis, vielä hetken aikaa: pysykää terveinä.
Hyvää viikonloppua.
