Italian maajoukkue matkusti marraskuussa Belfastiin täynnä toivoa. Koneellinen täynnä tuoreita Euroopan mestareita oli vakuuttunut siitä, että heidän oikeutettu paikkansa on MM-kisoissa. Enää ei tarvinnut kuin kaataa Pohjois-Irlanti, ja paikka Qatarin lopputurnauksessa olisi varma.
Vain päivää aiemmin Italiaa edeltänyt Euroopan mestari Portugali oli pelannut kotonaan Serbiaa vastaan omassa MM-karsintojen viimeisessä ottelussaan. Myös Portugalin pelaajat tietävät kuuluvansa jalkapallomaailman eliittiin, ja siten olisi sopivaa ajatella, että he myös ansaitsevat paikkansa jalkapallon suurimmalta näyttämöltä.
Marraskuisesta viikosta koitui kuitenkin vuoden harmain Suomen lisäksi myös Portugalille ja Italialle. Gli Azzurri ei löytänyt avaimia Pohjois-Irlannin puolustusmuuriin, ja joutui tyytymään Belfastissa maalittomaan tasapeliin. Portugalille tasapeli olisi puolestaan riittänyt lohkovoittoon, mutta ottelussa aktiivisemmin ja halukkaammin esiintynyt Serbia voitti ottelun – ja karsintalohkon – Aleksandar Mitrovićin viimeisen minuutin maalilla.
Nyt kumpikin joukkue pelaa ensi viikolla alkavissa MM-jatkokarsinnoissa, ja vieläpä samassa lohkossa. Viimeistään viikon päästä tiistaina vähintään jommankumman, jos ei molempien, MM-unelma on lopullisesti kuopattu.
Mutta vaikka joukkueiden karsintataipaleissa on paljon samankaltaisuuksia, on niissä myös selkeitä eroja. Italian valahtaminen viime metreillä oman lohkonsa kakkoseksi vaikutti lähinnä työtapaturmalta ja kokemattoman joukkueen mestaruuskrapulalta.
Portugalin jatkokarsintaan jäämisessä oli sen sijaan enemmän lopullisuuden tuntua. Sellaista hehkua, josta on jälkikäteen helppo sanoa, että johan tätä oli odotettukin. Joukkue oli pitkään uhmannut todennäköisyyksiä voittamalla pelejä, joihin se ei oikeastaan koskaan saapunut pelaamaan. Nyt passiivinen lähestymistapa kuitenkin kostautui.
Joukkueista Italia on se, jolle MM-jatkokarsinnat ovat tutummat. Joukkue ajautui samaan pisteeseen myös vuoden 2018 MM-kisojen karsinnoissa, ja jäi lopulta ulos kisoista häviämällä kaksiosaisen otteluparin Ruotsille. Nyt tunnelma joukkueen ympärillä on kuitenkin erilainen. Vuonna 2018 tuntui, että Italian maajoukkue oli matkalla alas. Nyt taas tuntuu siltä, että maajoukkueen suunta on ylös.
Roberto Mancini on tuonut Gli Azzurriin täysin uutta elämää. Päävalmentaja on nostanut joukkueen kokoonpanoon nuoria tulevaisuuden pelaajia jopa uhkarohkealla tahdilla. Mancini on valmis kokeilemaan mitä tahansa joukkuetta parantaakseen. Jopa Mario Balotelli sai kutsun takaisin maajoukkueeseen alkuvuodesta.
Rohkea ja avoin lähestyminen ei kosketa vain pelaajia. Viime vuoden EM-kisoissa Italia yllätti kaikki aggressiivisella ja raikkaalla hyökkäyspelaamisellaan. Kulunut ajatusmalli Italiasta nollapeliä puolustavana yksikkönä lensi romukoppaan, kun Italia pakotti vastustajansa puolustuskannalle yksi toisensa jälkeen.
Ennen kaikkea Italia oli rohkea. Sen jälkeen, kun edelliset EM- ja MM-kisat oli voitettu hyvinkin pragmaattisella ja varovaisella pelaamisella, oli Italian turnausvoitto aktiivisella hyökkäyspelaamisella tarpeellinen muistutus siitä, että voittava jalkapallo voi myös olla hauskaa.
Italia ei kuitenkaan, edes hallitsevana Euroopan mestarina, ole noussut siihen kategoriaan, josta poimitaan Qatarin MM-kisojen suurimmat voittajasuosikit. Joukkueella kun ei kuitenkaan ole aivan sellaista pelaajamateriaalia, tai rutiinia, mitä jatkuva voittaminen edellyttää.
Italialla oli MM-karsintojen lopussa kaksi mahdollisuutta iskeä naula MM-kisapaikan arkkuun, mutta joukkue jäi sekä Sveitsiä että Pohjois-Irlantia vastaan tasapeliin. Ja kun oma pelityyli ei toiminut, joukkue sortui jalkapallomaailman vanhimpaan temppuun: Pitkien palojen roiskimiseen. Tämä kertoo siitä, ettei pelillinen identiteetti sitten kuitenkaan ole vielä täysin iskostunut pelaajien selkärankaan.
Pettymyksestä huolimatta Mancinin sapluunassa on jotain sellaista, joka saa uskomaan, että karsintalohkon voiton lipuminen sormien ulottuville oli vain yksittäinen notkahdus. Portugalin tähti, sen sijaan, on ollut jo pitkän aikaa matkalla kohti taivaanrantaa. Jo EM-kisoissa joukkueen eväät tuntuivat olevan syöty, ja nyt Portugali joutuu, ensimmäistä kertaa Felipe Santosin aikana, hakemaan paikkaa lopputurnauksessa jatkokarsinnan kautta.
Siinä, missä Italian EM-kulta tuli aktiivisella pelaamisella, oli Portugalin Euroopan mestaruus osoitus perinteisempää turnauspelaamista: tiivistä puolustamista, maalipaikkojen rajoittamista ja säälimätöntä tulosten pakottamista.
Santosilla on käytössään yksi Euroopan taitavimmista ja potentiaalisimmista ryhmistä, mutta hän ei ole valmentaja, joka antaisi pelaajien toteuttaa itseään. Jos henkilökohtaisen taidon voi altistaa kollektiivin kurinalaisuudelle, Santos tekee sen mielellään.
Portugali pelasi MM-karsinnoissa kaksi kertaa huomattavasti aloitteellisempaa ja aktiivisempaa Serbiaa vastaan. Huolimatta materiaalinsa paremmuudesta Portugali hävisi maalintekopaikat molemmissa otteluissa, ja onnistui lopulta nappaamaan peleistä vain yhden pisteen.
Karsintojen viimeisessä, MM-kisapaikan kannalta ratkaisevassa, ottelussa Santos ei edes löytänyt Bruno Fernandesille paikkaa avauskokoonpanostaan. Passiivinen lähestymistapa oli silti tuottaa jatkopaikan, kunnes aloitteellisempi Serbia iski voittomaalin ottelun viimeisellä minuutilla.
Kun Santos aloitti Portugalin peräsimessä 2016, joukkueen runko oli hyvin erinäköinen. EM-kultaa voittaneessa joukkueessa ei juuri ollut Cristiano Ronaldon lisäksi hyökkäyspään tähtiä, joten puolustusmuuriin ja Ronaldon maalintekovoimaan luottanut pelitapa soveltui sille erinomaisesti.
Nyt Portugalilla on kuitenkin käytössään hyökkäysarsenaali, josta jokainen maajoukkuevalmentaja haaveilee: Ronaldon ja Fernandesin lisäksi joukkueesta löytyvät muun muassa Diogo Jota, Bernardo Silva ja João Félix. Santosin valmennusfilosofian perimmäinen ajatus on silti pidättäytyväisyys. Hänen joukkueensa ei luo, se rajoittaa.
Kun Portugali voitti EM-kultaa 2016, eteni se pudotuspeleihin nipin napin kolmen tasapelin turvin. Pudotuspeleissä joukkue taisteli Kroatian kanssa jatkoajalle 0–0 tuloksella ja vei Puolan pilkkukisaan. Välierässä Walesia vastaan tuli sentään varsinaisen peliajan voitto, mutta finaalissa Ranskaa vastaan nähtiin jälleen nollapeli ja ottelun pakottaminen jatkoille.
Viisi vuotta myöhemmin Italia dominoi omaa alkulohkoaan voittaen otteluistaan jokaisen. Pudotuspeleissä kuitenkin myös Italia tarvitsi kolme jatkoaikaa marssiessaan Euroopan mestaruuteen. Yksikään näistä otteluista ei, toki, tuottanut nollapeliä.
Italian koneisto oli ennen kaikkea viritetty hyökkäämään. Nykyaikaiseen jalkapalloajatteluun sopiva dynaaminen ja liikkuva yksikkö loi vastustajaansa enemmän maalipaikkoja kaikissa EM-kisojen otteluissa Espanjaa vastaan pelattua välierää lukuun ottamatta. Portugali, puolestaan, on kuin reliikki José Mourinhon hallitsemasta jalkapallomaailmasta; joukkue, joka tähtää siihen, että ottelussa tulee mahdollisimman vähän maalipaikkoja.
Kumpikin lähestymistapa on kuitenkin tuonut Euroopan mestaruuden, ja kumpikin lähestymistapa on nyt johtanut MM-jatkokarsintaan. Lisäksi vähintään toinen näistä vastakkaisista filosofioista jää tutkimaan olemassaolonsa syitä jalkapallon MM-kisojen ulkopuolelle.
On sanomattakin selvää, kumpi näistä lähestymistavoista tuottaa viihdyttävämpää jalkapalloa. Mutta koska jalkapallo on monimutkainen peli, on mahdoton yksiselitteisesti sanoa, kumpi niistä on parempi.
Sen olemme kuitenkin jo nähneet, että joukkueiden kehityskaari osoittaa eri suuntiin – huolimatta siitä, mitä torstaina alkavissa jatkokarsinnoissa tapahtuu. Toinen tulee vielä tekemään hienoja asioita. Toisen on jo aika antaa tilaa uusille ajatuksille.
Hyvää viikonloppua
Sen pituinen se. Huolimatta maailman menosta ensi viikko tarjoaa taas uskomatonta jalkapallokiimaa, kun Euroopan MM-jatkokarsinnat alkavat torstaina. Myös Huuhkajat on pitkästä aikaa tositoimissa Espanjan auringon alla.
Keskustelua voi jatkaa ja ajatuksia vaihtaa sähköpostitse juuso@teravinkyna.com ja Twitterissä @TeravinKyna. Siihen eksklusiivisten ihmisten joukkoon, joka pääsee lukemaan Sallisen sivukatsomoa jo perjantai-iltana, puolestaan pääsee liittymällä viikkokirjeen tilaajaksi.
Hyvää viikonloppua.
