Kaiken kuluvaan kauteen mahtuneen poikkeuksellisuuden jälkeen voimme viikon päästä olla liiankin tutussa tilanteessa, jossa Real Madrid on selvittänyt tiensä Mestarien liigan finaaliin ja Barcelona on La Ligan johdossa, kun enää neljä kierrosta on pelaamatta. Yhtä lailla toki silloin Sevillaa vastaan asettuva Los Blancos saattaa ottaa paikkansa sarjakärjessä.
Voi siis olla, että kevät päättyy mestaruusjuhliin niin Madridissa kuin Kataloniassakin, huolimatta siitä, että kumpikin seura on ehditty kauden aikana leimata koko Euroopan suurimmaksi kriisipesäkkeeksi.
Tulokset antavat kuitenkin turhan ruusuisen kuvan joukkueista, jotka ovat viettäneet ison osan mennyttä vuotta totaalisessa vapaapudotuksessa. Toisaalta espanjalaisjättien leimaaminen kriisiseuroiksi ei tarkoita, etteikö niillä olisi edelleen sanansa sanottavana maanosan suurimpien kilpailujen mestaruustaistoissa.
Sekä Barcelonalla että Real Madridilla on pitkä matka pudottavana, ennen kuin ne joutuvat tosissaan taistelemaan esimerkiksi pääsystä Mestarien liigaan. Kumpikin seura kuuluu edelleen Euroopan eliittiin, mutta samalla kumpikaan ei ole enää aivan sillä absoluuttisella huipulla, missä olemme ne tottuneet näkemään.
Olisi kuitenkin sinisilmäistä kaataa kuravettä vain kahden joukkueen niskaan. Isossa kuvassa kaksikon alamäki on vain osoitus siitä suunnasta, mihin koko espanjalainen jalkapallo on matkalla.
Kymmenen vuotta sitten elettiin maailmassa, jossa Espanja dominoi kansainvälistä jalkapalloa. Hallitseva maailmanmestari ja kaksinkertainen Euroopan mestari oli jalkapalloevoluution suunnannäyttäjä, jota muut yrittivät epätoivoisesti saada kiinni.
Maajoukkueen innovatiivisuus ja menestys tarttui seurajoukkueisiin. Vuosien 2011 ja 2017 välillä Mestarien liigan välierissä pelasi kaksi espanjalaisseuraa joka kausi. Kahdella seuraavalla kaudella määrä putosi yhteen, kunnes viime kaudella yksikään espanjalainen joukkue ei selvittänyt tietään turnauksen välieriin. Tällä kaudella Real Madrid on kohentanut tuota tilastoa, mutta ilman samanlaista hohdokkuutta, jota siltä on totuttu näkemään.
Niin kuninkaallisten kuin Barcelonankin alamäki on ollut yksi jalkapallomaailman kuumimpia puheenaiheita koko kuluvan kauden. Kumpikin joukkue näyttää tulleen oman aikakautensa päätepysäkille ja on kipeästi uudelleenrakennuksen tarpeessa – vaikka ne tätä jalkapallon vallannutta ajatusmaailmaa vastaan vielä kapinoivatkin.
Samalla Atlético Madrid on kaikessa hiljaisuudessa taantunut varjoksi siitä joukkueesta, joka ei vielä viisi vuotta sitten pelännyt ketään tai mitään. Los Rojiblancos eteni vuosien 2014 ja 2017 välillä kolmesti Mestarien liigan välieriin. Sen jälkeen se on neljällä yrittämällä selvinnyt vain kertaalleen ensimmäistä pudotuspelikierrosta pidemmälle.
Laajemmasta perspektiivistä tarkasteltuna kumpikaan – 2010-luvun totaalinen espanjalainen dominanssi tai uuden vuosikymmenen mukanaan tuoma alakulo – ei kuitenkaan ole niin yllättävää. Lopulta kyse on vain jalkapallomaailman luonnollisesta syklisyydestä.
Menneen vuosikymmenen ensimmäisen puolikkaan aikana juuri Espanja oli jalkapallon ravintoketjun huipulla. La Liga oli maailman kovatasoisin sarja ja Espanjan maajoukkue kolminkertainen arvokisavoittaja. Pep Guardiola oli nostanut Barcelonan maailman parhaaksi seurajoukkueeksi ja Real Madrid oli aloittamassa omaa dynastiaansa Euroopassa. Jalkapalloa muuttaneet, innovatiiviset ideat sekä laadukkaimmat pelaajat tulivat Espanjasta.
Nyt muut maat ovat kuitenkin ajaneet ohi. Ranska on hallitsevan maailmanmestari ja maailman merkittävin pelaajahautomo. Saksa on jalkapalloajattelun ykkösmaa, joka määrää sen, mihin suuntaan lajin evoluutio tällä hetkellä kulkee. Maailman kovatasoisin sarja löytyy Englannista. Espanjalainen jalkapallo ei ole välttämättä taantunut, mutta se on jäänyt polkemaan paikoilleen samalla, kun muut ovat kiristäneet vauhtiaan.
Vauhti on kiristynyt myös taloudellisella puolella, sillä kuten huippujalkapallossa aina, loppukädessä kyse on myös rahasta.
Barcelonan taloudellinen tilanne on hälyttävä. Joukkueen palkkakulut ovat suuremmat kuin yhdenkään toisen urheiluseuran koko maailmassa. Lisäksi Blaugrana on viimeisinä vuosina polttanut siirtomarkkinoilla satoja miljoonia euroja saamatta rahalle juurikaan vastinetta. Nyt seurassa ei tiedetä, onko sillä varaa pitää kaikkien aikojen pelaajaansa Kataloniassa kesän jälkeen. Barcelona on jalkapallomaailman tuottoisin seura, mutta myös velkaisin.
Real Madrid on selvinnyt, lähinnä Barcelonan ongelmien mittavuuden takia, vähemmillä otsikoilla, mutta myös pääkaupungissa on syytä huoleen. Seura on maksanut tähtitieteellisiä summia lupauksista – joilla on välillä ollut vyöllään vain kourallinen aikuisten otteluita – jotka eivät ole lopulta onnistuneet edes murtautumaan joukkueen avauskokoonpanoon. Myös sen palkkarakenne on kestämättömällä pohjalla. Tällä hetkellä seuralla ei ole varaa uusia kapteeninsa jatkosopimusta ilman palkan alennusta.
Hyvin vähälle huomiolle jäänyt Atlético on puolestaan Wanda Metropolitanon rakennuskustannusten vuoksi ajautunut historiansa suurimpaan velkakriisiin. Samalla seura on käyttänyt siirtomarkkinoilla enemmän rahaa kuin koskaan aikaisemmin pitääkseen kiinni kauan kaipaamastaan asemasta Euroopan huipulla.
Kaikki tämä johtaa meidät takaisin eurooppalaista jalkapalloa ravisuttaneen Superliigan äärelle. Siihen on syynsä, miksi sarjan ensimmäisen puheenjohtajan oli tarkoitus tulla juuri Espanjasta. Juuri Real Madridin ja Barcelonan nokkamiehet ovat olleet kiivaimpina vaatimassa Superliigan perustamista, sillä juuri heillä on kaikkein eniten hävittävää.
Loppujen lopuksi Superliigan 12 joukkuetta voi jakaa kolmen kerroksen väkeen. Ensimmäisessä kerroksessa ovat amerikkalaisomisteiset, tai amerikkalaisen vaikutuksen alla olevat, englantilaisseurat Arsenal, Liverpool, Manchester United ja Tottenham.
Näiden seurojen suurin motivaattori sarjan perustamiselle oli säännöllisten tulovirtojen varmistaminen ajamalla eurooppalaiseen jalkapalloon amerikkalaistyylistä, suljettua sarjaa, jossa tulot pysyisivät tasaisina ja kuluja olisi nykyistä helpompi säädellä.
Seuraavassa kerroksessa rahojaan laskevat Chelsea ja Manchester City, joilla ei taloudellista tarvetta Superliigan perustamiselle ole. Sen sijaan näiden seurojen omistajat etsivät moraalista voittoa ja oikeutusta jalkapalloprojekteilleen leikkimällä lajin suurimmalla hiekkalaatikolla.
Ylimmässä kerroksessa, josta putoaminen on kaikkein kivuliainta, ovat espanjalaiset ja italialaiset seurat. Ne, jotka ovat ajaneet itsensä taloudellisesti kestämättömään tilanteeseen yrittämällä vuosia pysyä itseään rikkaampien perässä. Niin jalkapallosta alaa vallanneet miljardööriomistajat kuin Valioliigan ylikasvaneet TV-tulotkin ovat osuneet näitä seuroja arkaan paikkaan., ja ainoa tapa pysyä kilpailussa mukana on ollut velkarahalla pelaaminen.
Siksi Florentino Pérez on se kaveri, joka ei suostu lopettamaan juhlimista, vaikka kaikki muut jo nukkuvat. Superliiga ei ollut kolmelle espanjalaisseuralle vain tapa kasvattaa jo ennestään suuria tuloja. Se oli ennen kaikkea tapa pitää pää pinnan yläpuolella kovenevassa kilpailussa.
Siitä ei ole kauaa, kun espanjalaisjätit vielä kävelivät veden pinnalla vailla huolta huomisesta. Real Madrid ja Barcelona ovat yhdessä voittaneet puolet Mestarien liigan mestaruuksista 14 edelliskauden aikana. Pitkään ne saivat nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä jalkapallomaailman huipulla. Ei ole liioiteltua väittää, etteikö jalkapallomaailman napa olisi löytynyt Espanjasta suurimman osaa 2010-lukua.
Nyt vedenpinnan nousu alkaa kuitenkin jo vaikeuttaa hengittämistä. Huolimatta molempien kevätvireestä ei kumpaakaan joukkuetta voi pitää enää Euroopan parhaana. Kysymys ei toki ole mistään totaali vajoamisesta, sillä Real Madridin tai Barcelonan resursseilla ja historialla ei tulla koskaan vajoamaan pohjalle asti. Mutta jos seisot maailman huipulla, saattaa pienikin pudotus vahingoittaa pysyvästi.
Mestarien liigan kannu voi aivan hyvin matkata tänä keväänä Espanjaan, sillä siinä kilpailussa Real Madrid pelaa aina kotikentällään. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että se on viimeinen kerta pitkään aikaan, kun espanjalaisseura kruunataan Euroopan kuninkaaksi.
Lähteet: New York Times
Hyvää viikonloppua
Olkoon se merkki peliajan päättymisestä tällä kertaa. Huolimatta kaikesta, mitä jalkapallossa – ja maailmassa – on viime aikoina tapahtunut, on hienoa huomata, että kevät on edelleen jalkapallofanin parasta aikaa.
Eurosarjojen ja kansainvälisten turnausten kliimaksi on lähellä, ja Mestarien liiga on tuleva saamaan finalistinsa tulevalla viikolla. Viikon päästä saattaa ratketa mestaruus niin Espanjassa kuin Englannissakin. Samalla Veikkausliiga on täydessä käynnissä ja kauden ensimmäinen täysi ottelukierros pelataan tänä viikonloppuna. Parempaa tapaa vapusta toipumiseen on vaikea kuvitella.
Jos tämänpäiväinen aihe herätti ajatuksia, tai haluat muuten vain jakaa tuntojasi, laita viestiä sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi pääset puolestaan tästä – sen avulla saat ajateltavaa tulevinakin viikonloppuina.
Hyvää vappua. Pysykää terveinä.
