Suomessa vietetään sarjataukoa, mutta eurooppalaisessa jalkapallokalenterissa joulu on puolivälinkrouvin merkki. Eurosarjojen alkulohkot on pelattu ja jatkoon menijät saatu selville. Pudotuspeliparit on arvottu ja pöytä katettu toista näytöstä varten. Sitä ennen on kuitenkin aika haukata pari kuukautta happea ja keskittyä kansallisiin sarjoihin.
Myös kansallisissa sarjoissa joulun ja uudenvuoden aika edustaa kauden puoliväliä. Italian Serie A:ssa puolimatkaan saavutaan juuri ennen joulua. Sarjan 19. kierros pelataan loppuun 22. joulukuuta.
La Ligassa puolenvälinkrouvia joudutaan odottelemaan rästipelien takia hieman pidempään, mutta myös Espanjassa puolet sarjakaudesta tulee pelatuksi lähiviikkoina. Kauden 19. ottelukierros kun pyörähtää käyntiin juhlavasti uudenvuodenaattona.
Sekä Italiassa että Espanjassa kauden puoliväliin tullaan mitä todennäköisimmin tuttujen seurojen johtaessa sarjaa.
La Ligassa vain Real Madridin täydellinen kompurointi johtaisi siihen, etteivät kuninkaalliset sarjaa kauden puolessavälissä johtaisi. Italiassa ottelukalenteri puolestaan näyttää siltä, että kauden toiselle puoliskolle käännytään viime kauden mestarin, Interin, luotsatessa laivaa.
Kummankin maan pääsarjassa hieman tavallisuudesta poikkeavat seurat kuitenkin vaanivat nenä kiinni sarjajohtajan perävaloissa. Espanjassa Sevilla ja Italiassa Atalanta ovat nousemassa kuumimmiksi mestarikandidaateiksi sarjajohtajien jälkeen. Ja kenties juuri siitä syystä, tuon hiuksenhienon mestaruussauman takia, kummankin joukkueen Mestarien liigan taival päättyi syksyllä totaaliseen mahalaskuun.
Sevillan seurajohto tuskin oli uskoa silmiään, kun Mestarien liigan lohkot kaudelle 2021–2022 arvottiin. Eurooppa-liigan dominointiin tottunut seura oli arvottu lohkoon, jossa kaikki vastustajat olivat käytännössä sitä heikompia. Seuralle tarjottiin kaikkien aikojen mahdollisuutta lohkovoittoon, ja sitä kautta reittiin jopa kahdeksan parhaan joukkoon.
Yritys jäi kuitenkin lähes ennätyksellisen torsoksi. Tämän kauden La Ligan pelillisesti ehkä jopa paras joukkue voitti kuudesta ottelustaan vain yhden, ja ajautui lopulta lohkokolmosena Eurooppa-liigan pudotuspelikarsintoihin.
Kahdesta lohkojumboksi veikkailtua Red Bull Salzburgia vastaan pelaamastaan ottelusta Rojiblancos onnistui nappaamaan vain yhden pisteen. Sama tarina toistui kahdessa pelissä Lilleä vastaan.
Salzburgia vastaan Sevilla sortui molemmissa otteluissa punaiseen korttiin, ikään kuin joukkueen kantti ei kestäisi Mestarien liigassa ennakkosuosikkina pelaamista. Myös tämän kauden Lilleä vastaan Sevillan olisi kuulunut olla pelillisesti parempi joukkue, mutta Julen Lopeteguin miehistöä vaivasi tehottomuus ja jopa tietynlainen voitonvimman puuttuminen.
Kenties Sevillan fokus ei aidosti ollutkaan ottelujen voittamisessa. Kenties joukkueen keskittyminen ja ajatukset olivat liiaksi La Ligassa, jossa seuralla on mahdollisuus voittaa ensimmäinen mestaruus 21 vuoteen.
Kuusinkertaisen Eurooppa-liigan voittajan kauden päätavoitteet ovat aikaisemmin olleet juuri Euroopan kentillä, sillä Eurooppa-liiga on perinteisesti tarjonnut Sevillalle ainoan realistisen mahdollisuuden pokaalien voittamiseen. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että fokus on karannut Euroopasta kotimaan kenttien puolelle, sillä tällä hetkellä Espanjan mestaruuden tiellä seisoo ainoastaan todelliseksi maalintekokoneeksi yltynyt Real Madrid.
Sevillalla oli edistyneiden tilastojen valossa jo viime kaudella La Ligan paras puolustus. Tällä kaudella se on näkynyt jo päästettyjen maalien määrässä, joita joukkueella on sarjassa selvästi vähiten. Lopeteguin tapa lähestyä jalkapalloa on ehkä paikka paikoin turhan varovaista, mikä kostautui Mestarien liigassa, mutta kaikkineen 55-vuotias päävalmentaja on yksi alansa parhaita koko maailmassa.
Sevilla on tällä hetkellä todella hyvin valmennettu joukkue, joka pelaa hienoa jalkapalloa. Lopeteguilla on, kiitos Monchin, käytössään kaikki ne palaset, jotka hän voittavan jalkapallon valmentamiseen tarvitsee. Vain Atlético on aiemmin onnistunut puhkaisemaan sen lasikaton, jonka Real Madrid ja Barcelona ovat 2000-luvulla rakentaneet, mutta nyt Sevillalla on aito mahdollisuus samaan. Andalusiassa tuskin harmitellaan kauheasti Mestarien liigan pudotuspelien karkaamista ulottumattomiin.
Italiassa eletään jokseenkin samankaltaista tilannetta. Gian Piero Gasperini on luonut Atalantasta suurseurojen painajaisen – aggressiivista jalkapalloa pelaavan mörön, joka tunkee nenänsä sinne, minne sillä ei pitäisi olla asiaa.
Bergamolaisten palkkabudjetti on edelleen, useamman menestyskauden jälkeen, Serie A:n alempaa puoliskoa. Koko sarjassa on tiettävästi vain kuusi seuraa, jotka operoivat Atalantaa pienemmällä budjetilla. Silti La Dea on vakiinnuttanut asemansa Serie A:n Mestarien liigan paikoista taistelevana seurana.
Silti tie Mestarien liigassa tyssäsi alkulohkoon, vaikka jopa lohkovoittoa tarjottiin hopeatarjottimella. Atalanta päätyi ansaitsemaan kahdesta Manchester Unitedia vastaan käydystä ottelusta vain pisteen, vaikka joukkueen olisi voinut voittaa peleistä kummankin.
Vierasottelun 2–0-johto kääntyi toisen puoliajan aikana tappioksi, ja kotipelissään Atalanta menetti voiton ottelun viimeisellä minuutilla. Olkoonkin, että Cristiano Ronaldon tasoitusmaali oli jälleen puhdasta magiaa, olisi Atalantan pitänyt pystynyt puolustamaan johtoon paremmin. Varsinkin sellaista joukkuetta vastaan, jonka hyökkäyspeli on viimeiset kolme vuotta ollut korkeintaan keskinkertaista. Hermot, ja tietynlainen keskittymisen puute, kuitenkin pettivät bergamolaiset ratkaisevilla hetkillä.
Sama tarina jatkui myös seuraavassa ottelussa Young Boysia vastaan. Atalanta menetti johtoaseman selvästi heikompaa vastustajaa vastaan kahdesti ja onnistui vaivoin taistelemaan ottelusta 3–3-tasatuloksen. Lohkovaiheen viimeisessä ottelussa joukkue antoi pelillisestä paremmuudestaan huolimatta Villarrealille kolme maalia eteen, eikä onnistunut kirimään johtoa kiinni.
Kaikki tämä siitä huolimatta, että vaikean alkukauden jälkeen Atalanta on yltynyt hirmuiseen lentoon. Joukkue on viimeksi hävinnyt Serie A:ssa lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Bergamolaisseura on ollut koko Euroopan viihdyttävimpiä joukkueita jo pitkään, mutta parin viime kauden aikana Gasperini on löytänyt joukkueen suorittamiseen myös tasaisuutta.
Atalantan on vaikea nykymuodossaan kuvitella romahtavan. Joukkueen taannoinen voitto Napolista oli tuttua hurlumhei-pelaamista, mutta sen rinnalle on kehittynyt myös kyky jauhaa 1–0-voittoja, kuten Juventusta vastaan marraskuussa nähtiin.
Bergamolaisseura on kokenut viime aikoina monia takaiskuja. Koronan alkulähde Euroopassa oli juuri Bergamossa, historiallinen Mestarien liigan välieräpaikka jäi PSG:tä vastaan kolmen minuutin päähän ja mahdottomalta tuntuva Italian mestaruus oli toissakaudella vain muutaman pisteen päässä.
Mihin tahansa näistä olisi seuran selkäranka voinut katketa, mutta niin vain Atalanta porskuttaa, vastoin kaikki odotuksia, jälleen Serie A:n kärkikahinoissa. Vaikka olemme jo tottuneet näkemään seuran Mestarien liigassa, on jokainen kausi europeleissä bergamolaisten budjetilla uusi ihme, jota ei kannata lakata ihmettelemästä.
Gasperinin taso valmentajana riittäisi mihin tahansa seuraan maailmassa, mutta silti italialainen teki vastikään uuden jatkosopimuksen Atalantan kanssa. Entinen keskikenttäpelaaja on selvästi tyytyväinen asemaansa Bergamossa, missä hän saa vapaat kädet toteuttaa vaativaa pelisapluunaansa. Gasperini on kuin nykyaikainen Don Quijote, joka nauttii taistellessaan elitistiä tuulimyllyjä vastaan puutteellisin resurssein.
Silti tuntuu siltä, etteivät Gasperinin joukot jättäneet kaikkea kentälle Mestarien liigan lohkovaiheen otteluissa. Nykyvireinen Atalanta ei ole tottunut häviämään itseään heikommalle vastustajalle, mutta europeleissä joukkueen keskittyminen oli selvästi väärissä asioissa.
Se ei sinällään yllätä. Ultimaattinen tuulimylly Gasperinin kaadettavaksi olisi Serie A:n mestaruus. Atalantan budjetilla temppua voisi hyvin verrata Leicesterin Valioliigan voittoon. Ja tällä hetkellä Bergamossa tiedetään, että latu mestaruuteen on auki. Sarjan kärkipaikoilla pitkään keikkuneet AC Milan ja Napoli ovat alkaneet horjua, eikä hurjaan vireeseen yltynyt Inter ole mahdoton syrjäytettävä. Keväällä takuuvarmasti parantavaan Juventukseen on puolestaan jo turvallisen tuntuinen etumatka.
Jos Sevilla tai Atalanta karkaa tällä kaudella mestaruuteen, ei seuran faneja – tai edes omistajia – paljoa kiinnosta, vaikka europelit olisivat jääneet koko kaudelta väliin. Jos sarjavoitto puolestaan karkaa ulottumattomiin, voi käyttämättä jätetty tilaisuus Mestarien liigassa alkaa kaihertaa.
Lopulta kaikki on kiinni oikean fokuskohteen valinnasta. Seurat, jotka operoivat rajallisilla resursseilla, joutuvat väistämättä valitsemaan kauden päätavoitteensa. Kaikkea ei voi saada. Sekä Andalusiassa että Bergamossa kohde on lukittu. Kevät näyttää, osuiko valinta maaliinsa.
Hyvää joulua
Sevillalle joulunalusaika voi olla koko kauden kannalta käänteentekevä, sillä joukkue kohtaa tänään Atléticon ja tiistaina Barcelonan. Atalanta puolestaan isännöi tänään päiväpelissä AS Romaa. Mahdollisen mestaruuden kannalta tärkeä Inter-peli on puolestaan edessä heti tammikuussa.
Sitä ennen on kuitenkin aika rauhoittua viettämään joulua. Kun pandemiatilanne pahenee, vetäytyminen takkatulen ääreen villasukat jalassa ja glögilasi kädessä on paitsi mukavaa, myös hyödyllistä.
Vuosi oli jälleen erikoinen. Eiköhän siis vedetä hetki happea ja palauduta kaikesta. Myös Sallisen sivukatsomo jää lyhyelle joulutauolla, mutta palaamme asiaan jälleen ensi vuoden puolella.
Vuoden 2022 ensimmäisen tekstin saat suoraan inboxiisi Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaamalla. Sähköpostiin (juuso@teravinkyna.com) tai Twitteriin (@TeravinKyna) voi jakaa ajatuksia myös pyhien aikana – kaikkiin vastaan sitten joskus, kun joulupöhötykseltäni pystyn.
Hyvää joulua!
