Tämän viikon torstaina koko suomalaisen futisyleisön katseet oli suunnattu tiukasti kohti Bolt Arenaa. Pikavauhdilla kasaan kyhätyssä esittelytilaisuudessa pöydän takana, Klubin paidassa ja HJK:n roll-uppien keskellä, toimittajien kysymyksiin vastaili helsinkiläisseuran tuore hankinta Perparim Hetemaj.
Syy kiinnostukseen on ymmärrettävä. Hetemaj’n tasoisia paluumuuttajia ei Suomessa ole juuri nähty, eikä ainuttakaan sen jälkeen, kun Jari Litmanen teki kotiinpaluun reilut kymmenen vuotta sitten.
Hetemaj on kaikkien aikojen 42. eniten otteluita Serie A:ssa pelannut ulkomaalaispelaaja. Taakse jää muun muassa sellaisia legendoja kuin Cafú, Adrian Mutu ja Zlatan Ibrahimovic.
Kulunut viikko oli muutenkin kiireinen jalkapallouutisoinnin rintamalla. Vain paria päivää ennen Hetemaj’n sopimusuutista Mixu Paatelainen teki näyttävän ja yllättävän paluun Veikkausliigaan. Myös Manchester United sai lopulta kaipaamansa päävalmentajan, kun seura teki sopimuksen Erik ten Hagin kanssa.
Lisäksi kesän naisten EM-kisoihin saatiin lisää suomalaisväriä, kun Lina Lehtovaara nimitettiin yhdeksi turnauksen erotuomareista. Saattoi jokunen media huomioida senkin, että Euroopan Superliigan kunniakkaasta noususta ja tuhosta tuli kuluneeksi tasan vuosi.
Yksi uutinen, jalkapallomaailmankaikkeudessa sinänsä mitätön käänne, jäi kuitenkin kaiken muun näennäisesti paljon tärkeämmän uutisoinnin jalkoihin. Vai ehtikö kukaan huomata, että Fifa julkaisi tällä viikolla oman suoratoistopalvelunsa, FIFA+:n?
FIFA+:n on tarkoitus olla Fifan oma viihdekeskus, joka tarjoaa sisältöä tilastoista livelähetyksiin ja FIFA+ Originals -sarjoihin ja elokuviin.
Päältä päin katsottuna koko asiassa ei oikeastaan juuri uutisoitavaa olekaan, ellei sellaisena pidä hyvää mieltää nostattavaa näkyä Ronaldinhosta tekemässä temppuja rantahietikossa. Koko palvelu on vain yksi osa lisää Fifan jalkapalloekosysteemiin. Onhan Uefallakin ollut vastaava Uefa.tv -striimauspalvelunsa jo vuosia.
Fifan presidentin Gianni Infantinon tietäen mikään ei kuitenkaan ole sitä, miltä se päälle päin näyttää.
Vuoden 2018 jalkapallon MM-kisat toivat Fifan kassaan noin 2,8 miljardia dollaria pelkästään otteluiden lähetysoikeuksien myynnin kautta. Oikeuksien todellinen arvo on vielä enemmän, sillä mediakonsernit ympäri maailmaa maksavat niistä vain siksi, koska uskovat itse pystyvänsä tekemään otteluita näyttämällä vielä enemmän rahaa.
Kaava on sama kuin esimerkiksi elokuvateollisuudessa: elokuvayhtiöt tuottavat elokuvan, näyttävät sitä teattereissa ja myyvät sen jälkeen oikeudet eri TV-kanaville ympäri maailmaa, jotta nämä voivat näyttää elokuvaa omilla kanavillaan. Jalkapallossa pääsyliput ja lähetysoikeudet vain myydään samaan livetapahtumaan.
Tai kaava oli sama, kunnes jotkin viihdeteollisuusyhtiöt keksivät, että ne voivat leikata yhtälöstä välikädet pois ja myydä elokuvansa suoraan kuluttajille kehittyneen striimausteknologian avulla. Uusi suunta on yhtiöille kannattava. Disney+, esimerkiksi, aloitti toimintansa vasta vuonna 2019, mutta jo vuoden 2021 loppuun mennessä sen vuotuinen arvioitu liikevaihto ylitti 10 miljardin dollarin rajan.
Voisiko Fifa tehdä saman tempun, ja myydä MM-kisojen katseluoikeudet suoraan kuluttajille, ilman mediakonserneja välikäsinä? Voisiko sinällään harmittomalta vaikuttava, hyvän mielen lisää tuottava, striimauspalvelun perustaminen olla lähtölaukaus Fifan yritykselle kaapata jalkapallomaailman arvokkaimmat lähetysoikeudet takaisin omaan yksinoikeudelliseen valtaansa?
Ajatus voi tuntua mahdottomalta, muttei ehkä sittenkään ole niin kaukaa haettu. Infantino on nimittäin kuusi vuotta kestäneen presidenttikautensa aikana tullut tutuksi siitä, että jokainen hänen peliliikkeensä tähtää vain ja ainoastaan Fifan kaupallisen arvon ja tulovirtojen kasvattamiseen.
Kenties tunnetuin italialaissveitsiläisen rahantekoyrityksistä oli ajatus – joka oli alun perin Fifan, vaikkei ollutkaan Fifan, mutta oli kuitenkin oikeasti Fifan – järjestää jalkapallon MM-kisat tulevaisuudessa kahden vuoden välein.
Huhtikuun ensimmäinen päivä Infantino kuitenkin myönsi, että ajatus kahden vuoden välein järjestettävistä MM-kisoista, jotka raportoidusti toisivat Fifan kassaan 4,4 miljardia dollaria lisää kahisevaa jokaisella neljän vuoden jaksolla, ei tule toteutuman. Fifan presidentti ei toki aivan onnistunut sanomaan, että ajatus on kuopattu, mutta myönsi, että nyt on aika tehdä uusia kompromisseja.
Kahden vuoden välein järjestettävät MM-kisat ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Vuonna 2018 Infantino yritti ajaa läpi 25 miljardin dollarin arvoisen yhteistyösopimuksen japanilaisen Softbank-konsernin kanssa, mikä olisi sisältänyt uuden seurajoukkue- ja maajoukkueturnauksen perustamisen, ja mikä ajoi lopulta Fifan ja Uefan ilmiriitoihin.
Vuotta myöhemmin Infantino yritti laajentaa jo Qatarin MM-kisat 48 joukkueen kilpailuksi, vaikka koko turnauksen infrastruktuuri oli rakennettu 32 joukkueelle. Se, että Infantino oli kautensa alussa ajanut läpi päätöksen laajentaa MM-kisat 48 joukkueeseen vuodesta 2026 alkaen, ei selvästikään enää riittänyt.
Kulissien takana Fifa oli tiettävästi myös tukemassa jalkapalloyhteisön lämpimästi vastaanottamaa Euroopan Superliigaa, vaikka Infantino kilpailun julkisuudessa tuomitsikin. Vastapalvelukseksi Fifan tuesta Superliigan seurat olisivat luvanneet osallistua sen järjestämään seurojen MM-turnaukseen.
Useasta pieleen menneestä projektista ja kaadetusta ehdotuksesta huolimatta Infantinon valtakausi on sujunut monella tavalla 52-vuotiaan entisen juristin toiveiden mukaisesti. Korkeimmalla hänen agendallaan on ollut Fifan alaisten turnausten määrän kasvattaminen, mikä tulee toteutumaan muun muassa vuosittaisten juniori-ikäluokkien MM-kisojen sekä todennäköisesti vuonna 2025 alkavan seurojen MM-turnauksen kautta.
Voi olla, ettei Infantinon ajatuksena koskaan edes ollutkaan ajaa läpi kaikkein radikaaleimpia ajatuksia, vaan käyttää niitä vain savuverhona muille, hieman vähemmän mielipiteitä jakaville aloitteille. Seurojen MM-kisat saivat ehdotuksen alkuaikoina huomattavan määrän vastustusta, mutta Euroopan Superliigan ja kahden vuoden välein pelattavien MM-kisojen jälkeen kukaan ei jaksa enää vastustaa niin pientä pahaa.
Samalla Infantino on kerännyt itselleen liittolaisia. MM-kisojen laajentaminen 48 joukkueen kokoisiksi sai positiivisen vastaanoton jalkapalloilullisesti pienempien maanosien liitoilta. Pohjois- ja Väli-Amerikan Jalkapalloliitto Concacaf tukee lisäksi uuden kansainvälisen kilpailun perustamista, oli se sitten useammin pelattavat MM-kisat tai maailmanlaajuinen Nations Leagueta vastaava turnaus.
Afrikan Jalkapalloliitto CAF oli puolestaan maanosaliitoista ainoa, jonka pelaajista enemmistö ei tuominnut kahden vuoden välein pelattavia MM-kisoja. Afrikka on myös maanosa, jonne Fifa, väitetysti, puuhaa uutta Superliigaa Euroopan sijasta.
Infantino ilmoitti huhtikuun alussa, melko odotetusti, että pyrkii ensi vuoden vaaleissa uudelle presidenttikaudelle. Voi olla, että kaikella hänen tähän asti tekemällään onkin ollut jokin syvempi tarkoitus jatkokautta silmällä pitäen.
Isossa kuvassa Infantinon päätavoite on pienentää Uefan valtaa, pudottaa Euroopan maanosaliitto muiden liittojen tasolle ja kahmia Fifalle kaikenkattava päätäntävalta jalkapallomaailman asioista. Hän kuitenkin tietää, ettei voi haastaa Uefaa yksin, sillä Euroopan kattojärjestöstä on tullut liian voimakas vastustaja kaadettavaksi avoimessa taistelussa.
Uefa on se kivi, joka hiertää Infantinon kengässä enemmän kuin mikään muu. Uefa on se vastavoima, joka pystyy nujertaman Fifa lanseeraamat uudistukset, jos se niin haluaa. Mutta jos Infantino saisi yhdistettyä muut maanosat yhteen rintamaan Uefaa vastaan, ei eurooppalaisista olisi enää vastusta.
Hyvää viikonloppua
Nähtäväksi jää, tulee FIFA+:sta jalkapallon Disney+ ja lähteekö Infantino poliittisen sapelien kalisteluun Uefaa vastaan. Nähtäväksi jää myös, kirmaako veikkausliigaviheriöillä jo tänään 300 ottelun verran Serie A -kokemusta.
Vastauksia odotellessaan voi mietteitään jakaa sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi liittymällä taas saat seuraavan viikon tekstin inboxiisi päivän etuajassa, ja tiedät, mistä viikonloppuna puhutaan.
Hyvää viikonloppua.
