Tiedätkö, millä seuralla on toiseksi eniten mestaruuksia Suomen miesten pääsarjassa, joka nykyisin myös Veikkausliigana tunnetaan?
Oikea vastaus on HPS, joka jakaa kakkospaikkaa Hakan kanssa yhdeksällä mestaruudellaan. Nykyään Kolmosessa pelaava seura voitti 1920- ja 1930-luvuilla peräti kahdeksan liigamestaruutta, minkä lisäksi HPS kävi pokkaamassa yhden Suomen mestaruuden vuonna 1957.
Tuon jälkeen menestystä ei ole pääsarjatasolla tullut, eikä HPS ole edes pelannut ylimmällä sarjatasolla sitten vuoden 1964. Tämän jälkeen seura on joutunut katsomaan sivusta, kun sen paikalliskilpailija HJK on noussut dominoimaan suomalaista jalkapallokenttää ja karannut mestaruuksien määrässä ylhäiseen yksinäisyyteensä.
Myös belgialaisilla on oma Helsingin Palloseuransa. Royale Union Saint-Gilloise dominoi Belgian pääsarjaa vielä 1900-luvun alussa ja voitti vuoteen 1935 mennessä jopa 11 mestaruutta. Tuolla lukemalla Union SG on edelleen Belgian historian kolmanneksi menestynein seura.
Kuten HPS:n, myös Union SG:n nimi on kuitenkin sen jälkeen kadonnut vain pääsarjaa seuraavien silmistä ja mielestä kokonaan. Kuten HPS, myös Union SG on joutunut katsomaan sivusta, kun sen ärsyttävä paikalliskilpailija on karannut maansa mestaruustilaston kärkeen. HJK:lla pääsarjamestaruuksia on 30, Anderlechtilla 34.
Maailma on täynnä HPS:n ja Union SG:n kaltaisia entisiä suuruuksia, joiden olemassaolo rikastaa oman maansa jalkapallokulttuuria ja -historiaa, mutta jotka eivät nykymuodossaan juuri tarjoa lisäarvoa huippu-urheilullisessa mielessä.
Union SG henkii seurana menneisyyttä ja alasarjakulttuuria. Vaikka seuraa johdetaan modernilla otteella, on sen stadion yksi Belgian vanhimpia. Stade Joseph Marien avattiin ensimmäistä kertaa jo vuonna 1919. Sen pääkatsomon penkit ovat edelleen puuta. Myös sijainti henkii historiaa. Noin 8000 henkeä vetävä stadion tuntuu uppoavan sitä ympäröivään metsään kuin vastalauseena nykyaikaisille, keskelle kaupunkia rakennetuille jättiläisareenoille.
Seuran johtoporras toki olisi halukas laajentamaan stadioniaan, mutta Stade Joseph Marien, sekä sen yli avautuva näkymä, ovat suojeltuja, joten Union SG ei voi muuttaa stadionin ulkoasua tai korottaa sitä kapasiteetin kasvattamiseksi.
Ulkopuolisin silmin olisi vaikea uskoa, että Union SG:n omistaa sama mies, joka nosti Brighton & Hove Albionin Englannin kolmannelta sarjatasolta ensin Valioliigaan, ensimmäistä kertaa 34 vuoteen, ja sitten jopa taisteluun europaikoista.
Paitsi jos katsoo Belgian pääsarjan Jupiler Pro Leaguen sarjataulukkoa. Union SG nimittäin johtaa Belgian liigaa – lähes ylivoimaisesti – ensimmäisellä pääsarjakaudellaan 48 vuoteen.
Tony Bloom osti belgialaisseuran kolme vuotta sitten. Kuten Brightonissa, Bloom halusi, että seuran taloudenhoito on kestävällä pohjalla, eikä lähtenyt tavoittelemaan pikavoittoja. Vaikka fanit odottivat miljonäärin tuovan seuraan nimihankintoja ja laittavan rahaa palamaan, ei tästä ole nähty vielä merkkiäkään.
Bloom ei itse asiassa itse edes astunut seuran johtoon. Päivittäistä toimintaa Union SG:ssä johtaa hänen liikekumppaninsa Alex Muzio. Toimintaperiaatteet ovat silti pitkälti samat kuin Brightonissa. Vaikka Bloom & Muzio eivät ole tuoneet seuraan roppakaupalla rahaa, järkevyyttä he ovat toimintaan tuoneet. on tuonut. Uuden aikakauden datajohtaminen on nostanut seuran tekemisen täysin uudelle tasolle.
Lopulta uusi toimintakulttuuri nosti myös Union SG:n uudelle sarjatasolle, kun seura palasi viime kauden päätteeksi Belgian pääsarjaan lähes 50 vuoden tauon jälkeen.
Alku uuden omistuksen alaisuudessa oli haastava, mutta viime kaudeksi seuraan rekrytoidun päävalmentajan Felice Mazzún alaisuudessa joukkueen kurssi on kääntynyt. Mazzú voitti heti ensimmäisellä kaudellaan Belgian ykkösdivisioonan täysin ylivoimaisesti 18 pisteen erolla seuraavaan. Tällä kaudella, kaikkien yllätykseksi, voittaminen on vain jatkunut.
Union SG on 27 sarjakierroksen jälkeen Jupiler Pro Leaguen kärjessä 60 pisteellä. Toisena tuleva Antwerp on seitsemän pisteen päässä, ja suurimmat mestarisuosikit Club Brugge ja Anderlecth ovat jääneet jo yhdeksän ja 11 pisteen päähän.
Viime kierroksen tappiosta huolimatta Union SG:n alkuvuosi on ollut suorastaan säkenöivä. Joukkue kohtasi kolmen viikon sisään kaikki muut kärkinelikon joukkueet, ja nappasi otteluista kaksi voittoa ja yhden tasapelin päästämättä maaliakaan.
Kolmesta nollapelistä huolimatta seura ei ole rakentanut yllätysmenestystään bussittamisen varaan. Union SG on käsittämättömästi tehnyt eniten maaleja Belgian liigassa tällä kaudella – mutta myös päästänyt niitä vähiten. Joukkue on ollut ilman kysymystäkään koko sarjan paras.
Mazzún pelikirja perustuu aggressiiviseen prässiin, joka tuottaa maalipaikkoja lähes liukuhihnalta. Joukkueen tekeminen on niin vahvaa, että ilmaiseksi seuraan ennen viime kautta tuodut Deniz Undaev ja Dante Vanzeir ovat pystyneet jatkamaan divarista tuttua maalitehtailua täysin samalla tasolla pääsarjassa.
Vaikka Undaev johtaa tällä hetkellä Belgian liigan maalipörssiä 21 osumallaan, on juuri 13 maalia iskeneen Vanzeirin tarina kuin koko Union SG pienoiskoossa: pääsarjassa penkille jumittunut nuori lupaus lähti rohkeasti hakeman peliaikaa sarjaporrasta alempaa innovatiivisen valmentajan alaisuudessa. Sen myötä hän on noussut tällä kaudella jo Belgian maajoukkueeseen asti. Ennakkoluulottomuus ja rohkeus palkittiin myös yksilötasolla.
Seitsemässä jäljellä olevassa ottelussaan Union SG kohtaa enää kaksi joukkuetta, jotka ovat Belgian liigassa puolivälin paremmalla puolella. Kaikki muut vastaan tulevat joukkueet löytyvät sarjataulukon häntäpäästä.
Mestaruus, joka vetäisi tarinana vertoja Leicesterin vastaavalle, ei kuitenkaan ole kirkossa kuulutettu Belgian liigan sarjajärjestelmän takia. Belgiassa yläloppusarjaan pääsee vain neljä parasta joukkuetta, joiden pistemäärä puolitetaan ennen loppusarjan alkua. Täten myös sarjajohtajan etumatka puolittuu.
Normaalioloissa järjestelmä puolittaa ennakkosuosikin etumatkan ja avaa mestaruustaiston muillekin. Tällä kertaa se saattaa kuitenkin tuhota yhden kaikkien aikojen eurooppalaisista jalkapallotarinoista. Union SG tulee loppusarjan aikana kohtaamaan pahimmat, taloudellisesti täysin ylivertaiset, kilpakumppaninsa kahdesti.
Seurat, joilla on täysin erilaiset resurssit reagoida kauden aikana vallitsevaan tilanteeseen kuin Unionilla. Club Brugge, esimerkiksi, käytti tammikuun siirtoikkunan aikana uusiin hankintoihin enemmän rahaa kuin Union SG on käyttänyt koko olemassaolonsa aikana.
Toki myös Union SG reagoi. Se hankki espanjalaisen Cameron Puertasin seurahistorian ennätyssummalla, 1,16 miljoonalla eurolla. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun seura oli maksanut siirtokorvauksen kenestäkään kahteen ja puoleen vuoteen. Koko nykyinen joukkue on käytännössä kasattu ilmaissiirroin kasaan raavituista pelaajista. Koko 2000-luvulla Union SG on maksanut siirtokorvauksen seitsemästä pelaajasta.
Fiksun rekrytoinnin avulla seura on kuitenkin saanut kilpailuetua, vaikka rahaa hankintoihin ei olekaan laitettu. Union SG:n tarkkailun alla ovat erityisesti Euroopan maiden alemmat divisioonat, joita Muzio uskoo suurseurojen ylenkatsovan. Tähän asti toimintatapa on toiminut.
Seurassa uskotaan, että se toimii myös jatkossa. Mitään ei tehdä puolivillaisesti, vaan jokainen rekrytointi on kymmenen kuukauden prosessi – mikä tarkoittaa, että ensi kesän hankinnat on jo työn alla, eivätkä muutu, vaikka Union voittaisi liigan tai selviäisi Mestarien liigaan ja moninkertaistaisi tulonsa.
Yksi mestaruus, edes ensimmäinen lähes 90 vuoteen, ei toisi valittuun linjaan muutosta, sillä seurajohto uskoo pitkän aikavälin suunnitteluun ja valitun strategian toteuttamiseen. Pikavoittojen sijasta Bloom ja Muzio hakevat kestävää kasvua. Ensitöikseen seuran omistajina he panostivat pelaajahankintojen sijasta fasiliteetteihin, joiden kuntoon laittamisen uskotaan mahdollistavan ammattimaisemman toiminnan pitkällä aikavälillä.
Samalla maalaisjärkisellä ja nöyrällä lähestymistavalla kaksikko on onnistunut rakentamaan, mahdollisesti, Belgian mestaruuden voittavan joukkueen. Pelaajarekrytoinneissa ei keskitytä vain dataan ja peliesityksiin, vaan myös syväluotaavaan persoonallisuusanalyysiin, jonka pohjalta arvioidaan seuran toimintakulttuuriin sopivat yksilöt.
Lähtökohta on lainattu maailman menestyneimmältä urheiluseuralta, uusiseelantilaiselta All Blacksilta, jonka rekrytointilinja on yksinkertainen: no dickheads.
Se näyttää tuottaneen tulosta. Kun Vanzeir kutsuttiin ensimmäistä kertaa maajoukkueen matkaan, juhli muu joukkue sitä kuin mestaruutta. Union SG:n pelaajilla näyttää aidosti olevan hauskaa keskenään.
Se ei toisaalta ole ihme, kun koko seuran arvot perustuvat yhdessä tekemiselle, fiksuudelle ja hauskuudelle. ”Emme halunneet vain tehdä voittoa. Tämän on tarkoitus olla hauskaa”, Muzio kertoi aikanaan syyksi sille, miksi hän ja Bloom päätyivät ostamaan seuran Belgiasta esimerkiksi Italian tai Espanjan sijaan.
Voittaminen on hauskaa. Union SG ei välttämättä voita mestaruutta vielä tänä vuonna, mutta lähellä se tulee olemaan. Ja jossain kohtaa mestaruus tulee. Niin terveellä pohjalla seuran tekeminen on.
Samalla sen tarina luo uskoa siihen, että asioiden tekeminen muita fiksummin on edelleen voimavara, jota ei rahalla saa paikattua. Sen avulla myös pienet seurat, tai entiset suuruudet, voivat nousta järkyttämään jalkapallomaailman valtasuhteita.
Ja se jos jokin on hauskaa meille kaikille.
Hyvää viikonloppua
Sen pituinen se. Muita kauden yllättäjiä, tai muuten vain jalkapalloromanttisia hetkiä, voi jakaa sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna. Ehkäpä jostain niistä kehkeytyy seuraava kirjoittamisen arvoinen tarina. Sen, ja muut Sallisen sivukatsomon jorinat, saat suoraan sähköpostiisi liittymällä viikkokirjeen tilaajaksi.
Siihen asti kuitenkin: Hyvää viikonloppua.
Lähteet: Goal, the18.com, the Independent
