Vaikka jalkapallo on maailman suurin urheilulaji, ovat piirit lajin sisällä todellisuudessa pienet. Itse asiassa jopa niin pienet, että jopa aika pakkaantuu todellisuutta tiiviimmäksi joukkoon mahtuakseen. Yhdestä ainoasta viikosta, jopa viikonlopusta, saadaan jalkapallomaailmassa irti uskomattoman paljon.
Jalkapalloihmisen muisti on maailman lyhyin. Ja se johtuu liian täyteen pakatusta ottelukalenterista. Miten ehtisimmekään jäädä nauttimaan mahtavista suorituksista, jotka hetken aikaa hallitsevat sosiaalista mediaa, tai jäädä syvällisesti pohtimaan huippuseurojen kriisejä, kun kolmen päivän välein on virittäydyttävä uuden ottelukierroksen äärelle.
Ottelukierroksen, joka saa meidät toivomaan entistä mahtavampia suorituksia ja luomaan uusia kriisejä, jotka hetkessä hautaavat vanhat puheenaiheet alleen.
Aika on jalkapallomaailmassa pakkaantunut niin tiiviiksi, että viikot saattavat tuntua kuukausilta ja kuukaudet vuosilta. Hurjan ottelumäärän myötä Liverpoolin murskatappiosta Aston Villalle tuntuu kuluneen ikuisuus. Tämän syksyinen El Clásico tuntuu olevan jo kaukainen muisto menneisyydestä. Todellisuudessa kumpikin on mahtunut edellisten neljän sarjakierroksen sisään.
Jalkapallokalenteri on niin hetkinen, etteivät edes kiroukset pysy kantajassaan pitkään. Kahden nöyryyttävän tappion saattelema Zinédine Zidane saapui El Clásicoon niskassaan kaikki maailman paineet. Real Madridin peli ei ollut alkukaudella vakuuttanut, ja hiekka tiimalasissa oli johtoportaan – joka sekin omaa lyhytmuistisuuttaan oli jo unohtanut aiemman kauden urotyöt – silmissä käymässä vähiin.
Zidane ei kuitenkaan paineille alistunut. 3-1 voiton myötä kirous lähti, ja otti uudeksi kantajakseen Ronald Koemanin. Jalkapallomaailman epäkiitollisimman pestin kesällä vastaanottanut hollantilainen joutui kolmannen peräkkäisen voitottoman sarjapelin myötä jalkapallomaailman paineiden sijaiskärsijäksi.
Koemankaan ei kuitenkaan välittänyt kantaa kirousta kolmea päivää pidempään. Heti seuraavassa ottelussa Barcelona pelasi ylivoimaisesti kauden parhaan pelinsä kaatamalla Torinossa Juventuksen 2-0. Ja näin jalkapalloyleisö oli taas unohtanut hehkuttamansa kriisin ja kirous oli siirretty eteenpäin.
Ennen Clásicoa puhuttiin avoimesti kahden kriisiseuran kohtaamisesta. Mutta kuka enää muistaa Real Madridin tai Barcelonan kriisiä? Jalkapallomaailma liikkuu nopeammin kuin koskaan, ja kriisi, jonka media vain yhden ohikiitävän hetken perusteella synnyttää, unohtuu vielä nopeammin.
Andrea Pirlolla antoi omaelämäkerrassaan nimen sille vapaapotkutekniikalle, jonka hän omien sanojensa mukaan kopioi brasilialaiselta Juninholta. La maledetta. Kirous. Onnistuessaan Pirlon vapaapotkut tulivat kohti maalia niin nopeasti ja niin ennalta-arvaamattomalla kierteellä, että ne jättivät maalivahdin täysin vailla mahdollisuuksia. Kun Pirlo asteli pallon taakse kahteenkymmeneenviiteen metriin, saattoi vastustajan maalivahti hyvinkin tuntea olevansa kirottu.
Barcelona-tappion myötä Pirlo puolestaan sai tuntea, miltä tuntuu olla kirottu jalkapallovalmentaja. Kaksi peräkkäistä tasapeliä Serie A:ssa ja tappio Mestarien liigassa asettivat Pirlon sellaisten paineiden alle, joita hän ei lyhyellä manageriurallaan vielä ollut kokenut.
Oli Juventuksen vuoro olla kriisiseura. Mediassa nostettiin esille, kuinka heikosti ja tehottomasti Juventus pelaa. Kuinka se ei edes olisi ansainnut otteluistaan enempää kuin oli saanut. Huomautettiin, kuin Pirlo on auttamattomasti liian kovassa paikassa itselleen.
Pirlo saa persoonansa vuoksi huomattavan paljon anteeksi, mutta skeptisimmät ehtivät jo viritellä erohuhuja lehtiensä otsikoihin, kun Juventuksen peliesitykset eivät ottaneet kehittyäkseen.
Suurena filosofina nähdyltä Pirlolta oltiin odotettu jotain jalkapalloa mullistavaa ja kaunista. Pirlon olemus huokuu eleganssia, ja tuota samaa eleganttiutta futispuritanistit odottivat Vanhan Rouvan esittävän nurmella. Estetiikka kuitenkin loisti poissaolollaan, joten Pirlon oli tuomittu epäonnistumaan.
Ja kenties ajatuksessa on jotain perää. Kenties Pirlon onkin itselleen liian kovassa paikassa. Mutta samalla jalkapallomaailma tuli taas osoittaneeksi, kuinka muusta maailmasta poikkeavasti se aikaa tulkitsee.
Pirlon valmennusura on päivää vaille kolme kuukautta vanha. Nuorena valmentajana lombardialainen vasta ajaa sisään omia ajatuksiaan. Ja vaikka kyseessä ei edes olisi valmennuskentän ensikertalainen, on silti absurdia olettaa, että uuden valmentajan alaisuudessa peli loksahtaisi paikalleen kuin taikaiskusta. Etenkään sellaisella kaudella, jolla tuore päävalmentaja ei ole saanut minkäänlaista harjoituskautta joukkueensa kanssa.
Toki voidaan kysyä, ymmärretäänkö edes Juventuksen johtoportaassa, mitä aika on. Seura on lähes aggressiivisuuteen asti moodissa, jossa se haluaa voittaa nyt, ei vasta kahden tai kolmen vuoden päästä. Ja silti se palkkasi managerikseen noviisin, joka vasta opettelee jalkapallojoukkueen valmentamista. Pirlon pelissä on elementtejä, joista näkee, että prosessi on olemassa. Mutta se vastaa ottaa ensiaskeliaan.
Sanotaan, että voittava prosessi tarvitsee aikaa. Aikaa ei kuitenkaan jalkapallossa ole. Kolme kuukauttakin on jalkapallomaailmassa ikuisuus, jonka aikana voit nousta legendaksi tai joutua ikuiseen kadotukseen. Pirlon prosessi voi olla hyväkin. Mutta aikaa sen toteuttamiselle ei ole.
Ja silti. Kaksi vakuuttavaa 4-1 voittoa myöhemmin Juventus on taas kärkikahinoissa niin Serie A:ssa kuin Mestarien liigassakin. Kriisi on tältä erää ohi. Voi olla, että se tulee vielä takaisin. Silloin se on kuitenkin jo eri kriisi. Eri kirous.
Nykyinen kirous on jo jättänyt Torinon taakseen ja jatkanut matkaansa seuraavaan uhriin, jota se voi vaivata ajanjakson, joka muussa maailmassa olisi silmänräpäys, mutta jalkapallossa ikuisuus.
Sillä siinä, missä aika voi olla jalkapallovalmentajan pahin painajainen, voi se olla myös tämän pelastus. Se, mikä syntyy hetkessä, unohtuu vielä nopeammin. Ja niin kävi myös Pirlon ja Juventuksen kriisille.
Sillä jalkapallossa lyhyeen ajanjaksoon mahtuu paljon enemmän kuin muualla maailmassa.
Vuosisadan silmänkääntötemppu
Eurooppalainen jalkapallosyksy on kuluvan vuosituhannen erikoisimpia. Kaikki ne normit, joihin jalkapallomaailmassa yleensä voi tukeutua, ovat yhtäkkiä hävinneet.
Hallitsevaa Englannin mestaria kyykytettiin viime kaudella juuri ja juuri säilyneen joukkueen toimesta 7-2. Valioliigan kärkikahinoissa on syksyn mittaan nähty Aston Villan lisäksi Evertonia ja Leeds Unitedia, mutta ei esimerkiksi kumpaakaan Manchesterin seuroista. La ligaa ei suinkaan johda Barcelona tai Real Madrid, vaan Real Sociedad.
Italiassa sarjan piikkipaikkaa pitää hallussaan AC Milan, jonka nykyinen ykkösvahti oli 11-vuotias, kun Milan viimeksi voitti Serie A:n. Perässään milanolaisilla on Sassuolo, joka pelasi ensimmäistä kertaa historiassaan Italian ylimmällä sarjatasolla seitsemän vuotta sitten.
Silti Euroopan jalkapallokartalta löytyy jotain tuttua ja turvallista, johon tarrata näinä vaikeina aikoina. Sekä Bundesligan että oman Mestarian liigan lohkonsa johdossa on Bayern Münich.
Bayern on tällä hetkellä maailman paras jalkapalloseura, vaikka vain vuosi takaperin saksalainen legenda Dietmar Hamann arvosteli joukkuetta liian vanhaksi ja liian hitaaksi nykyjalkapallon vaatimustasoon nähden. Mitä Hamann – tai kukaan muu jalkapallovaikuttaja – ei tajunnut, oli se, että ikääntyvien tähtipelaajien taustalta oli jo nousemassa uusi tulevaisuuden runko.
Bayernin kokoonpano pullistelee nuorta voimaa. Alphonso Davies on 19, Jamal Musiala 17. Nykyisiin avainpelaajiin kuuluvat Leon Goretzka, Serge Gnabry, Joshua Kimmich ja Benjamin Pavard ovat kaikki alle 25-vuotiaita.
Kesällä Mestarien liigan voittaneessa joukkueessa saattoi paperilla olla Manuel Neuerin, Thomas Müllerin ja Jérôme Boatengin muodossa olla sama runko kuin edellisen Mestarien liigan Baijeriin tuoneessa joukkueessa vuonna 2013, mutta todellisuudessa pelin sielu muodostuu jo seuraavan sukupolven tähdistä.
Sillä aika on jalkapallossa mystinen käsite. Se ei tottele samoja normeja kuin muualla maailmassa. Ja tällä hetkellä Bayern käsittelee aikaa paremmin kuin yksikään muu seura maailmassa.
Saksalainen jalkapallojätti nimittäin teki vuosisadan silmänkääntötempun. Se suoritti alle vuodessa kokonaisen sukupolvenvaihdoksen ilman, että kukaan huomasi.
Matkaoppaasi maailmalle
Bayern yrittää jatkaa silmänkääntötemppuja tänään, kun se kohtaa vierailla Borussia Dortmundin Der Klassikerissa. Huomenna puolestaan isot iskevät yhteen Valioliigassa, kun Liverpool matkustaa Manchesteriin Cityn vieraaksi.
Ota siis matkaoppaaksesi raikas weissbier tai tuhti stout ja lähde matkalle huippujalkapallon uumeniin. Sitä ennen käy kuitenkin rekisteröitymässä Sallisen sivukatsomon viikkokirjeen tilaajaksi tai anna palautetta sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna.
Siinä kaikki tältä viikolta. Pysykää terveinä.
Hyvää viikonloppua.
