Red Bull Leipzig – vihattu härkä - Byyri

Red Bull Leipzig – vihattu härkä

Elokuu 2016, Dresden.

RB Leipzig on juuri hävinnyt Dynamo Dresdenille 120 kilometrin päässä kotoaan. Dynamon pelaajat juhlivat yhdessä kannattajiensa kanssa jatkopaikkaa Saksan Cupissa kuin maailmanmestaruutta. Koko ottelun ajan tunnelma on ollut sarjatasoa korkeammalla pelaavia vierasjoukkueen pelaajia kohtaan äärimmäisen vihamielinen, eivätkä leipziglaiskannattajat ole edes uskaltaneet matkustaa Dresdeniin. Ottelun aikana kentälle on heitetty erilaista roinaa. Kaiken huippuna katsomosta on lentänyt häränpää, joka symboloi RB Leipzigin omistajaa, energiajuomayhtiö Red Bullia. Dynamo Dresdenille ottelun tapahtumat käyvät jatkopaikasta huolimatta taloudellisesti kalliiksi, sillä Saksan jalkapalloliitto mätkäisee sille levottomuuksista 75 000€:n sakot.

Helmikuu 2017, Dortmund.

Euroopan suurin ja kaunein seisomakatsomo, Keltainen seinä, ammottaa tyhjyyttään. Isäntäjoukkue Borussia Dortmund pelaa kentällä Bundesliigan pisteistä Wolfsburgia vastaan. Ikoninen kannattajapääty on suljettu kurinpitotoimena edellisen kotiottelun tapahtumista. Tuolloin vastassa oli RB Leipzig. Katsomossa oli ottelun aikana lukuisia vastustajaa provosoivia banderolleja, joissa muun muassa kehotettiin Red Bullin johtoa hirttäytymään. Ottelun jälkeen Leipzigin kannattajat joutuivat Dortmundissa juoksemaan pakoon kivi- ja pullosadetta. Suljetun katsomonosan ja sitä kautta menetettyjen lipputulojen lisäksi Borussia Dortmund joutui myös maksamaan sakkoja 100 000€:n edestä.

Yllä on vain kaksi ääriesimerkkiä siitä, miten Saksassa suhtaudutaan energiajuomayhtiö Red Bullin omistamaan joukkueeseen. Inho on globaali, ja seuran olemassaolo närästää koko jalkapalloilevaa maailmaa. Itsekin seuraan usein Bundesliigaa kotisohvaltani, mutta kertaakaan en ole eksynyt Leipzigin pelin ääreen. Omakotitalosta löytyy aina mielekkäämpää puuhasteltavaa, jos vaihtoehtona olisi katsoa joukkuetta, joka kuuluisi johonkin firmaliigaan.

Saksan vihatuin

Lienee syytä kerrata lyhyesti RB Leipzigin tarina.

Vuonna 2009 itävaltalainen energiajuomajätti Red Bull osti sarjapaikan SSV Markranstädtilta, joka pelasi tuolloin Saksan viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla. Yhtiö vaihtoi seuran nimen ja värit omikseen sekä asetti leipziglaisjoukkueelle tavoitteeksi nousta Saksan pääsarjaan kahdeksassa vuodessa. Tuota nousua juhlittiin lopulta toukokuussa 2016, ja joukkue sijoittui heti debyyttikaudella Saksan Bundesliigassa toiseksi.

Joukkue pelaa kotiottelunsa massiivisella Red Bull Arenalla, joka valmistui vuoden 2006 jalkapallon MM-kisoihin. Koska Saksan jalkapalloliiton säännöt eivät salli sponsoreita itse seurojen nimissä, on RB Leipzigin nimen selitetty tulevan Red Bullin sijaan sanasta RasenBallsport, ruohopallourheilu. Totuuden tietänevät kaikki.

Seuran osakseen saama viha johtuu sponsori Red Bullin valtavasta roolista ja siitä, kuinka RB Leipzig on kiertänyt Saksassa arvostettua ”50+1” -sääntöä. Kannattajien on perinteisen säännön mukaan pitänyt omistaa seuransa osakkeista vähintään 50 prosenttia ja yksi päälle, jonka myötä päätösvalta pysyisi kannattajilla. Näin on haluttu estää se, että ulkopuoliset rahoittajat ja miljardöörit ottavat saksalaisseuroja leikkikaluikseen. RB:n kohdalla sääntöä on kuitenkin onnistuttu kiertämään muodollisella yhdistysjärjestelyllä. Jalkapallopiireissä RB Leipzigin on katsottu olevan oikean jalkapalloseuran sijaan ennemminkin markkinointityökalu ja todellinen muoviseura.

Uskon saavani tänne härmään asti varsin hyvän kuvan siitä, miten jalkapalloileva Saksa suhtautuu joukkueeseen, mutta tunnen silti kaipaavani lisätietoa. Lisäksi minua kiinnostaa se, mitä seuran kotikaupungissa Leipzigissa RB:stä ajatellaan. Sovin tapaamisen äskettäin vajaan vuoden Leipzigissa vaihto-opiskelijana viettäneen Joonas Niemelän kanssa tamperelaiseen kuppilaan.

Aloitan keskustelumme väittämällä. Koko Saksa inhoaa tätä joukkuetta.

– Kyllä se näin on. Leipzigissä ja missä tahansa muualla ihmiset kehottavat toisiaan olemaan menemättä RB:n peleihin. Muistan myös nähneeni ainakin Hampurissa HSV:n pelissä, Magdeburgissa sekä Berliinissä katsomoissa Red Bullin vastaisia huiveja ja banderolleja – peleissä, joissa Leipzig ei edes pelannut. Erityisen hyvin on jäänyt mieleen iso energiajuomatölkillä varustettu banderolli Hertha Berlinin kannattajapäädystä. ”Jalkapallo kuuluu sinulle ja minulle, mutta ei heille” oli banderollin keskeinen sanoma, Niemelä vahvistaa näkemystäni.

RB:lla oli alkuun erittäin ymmärrettävästi vaikeuksia saada ihmisiä katsomoon. Seura houkutteli katsojia monella eri tavalla, ja esimerkiksi useisiin kotiotteluihin oli ilmaislippukampanjoita. Myös vieraskannattajilta on ollut alusta alkaen vaikeaa saada lipputuloja, koska iso osa vastustajien kannattajista on boikotoinut matkoja Red Bull Arenalle. RB Leipzigin vierasotteluihin puolestaan järjestettiin vielä muutama vuosi sitten ilmaisia vieraspelimatkoja, joiden ehtona oli viralliseksi kannattajajäseneksi rekisteröityminen. Jäsenyys oli ilmainen.

Seura on tehnyt myös pitkään yhteistyötä paikallisen yliopiston kanssa ja yrittänyt houkutella varsinkin vaihto-opiskelijoita ilmaislipuilla peleihin. Joonas Niemelän mukaan seuran ja yliopiston välinen yhteistyö näkyi yhä vahvana markkinointina ja Red Bullin omina luentoina. Esimerkiksi valmentaja Ralph Hasenhüttl kävi luennoimassa Niemelän vaihto-opiskelu aikana.

Ei ultria, ei tunnelmaa

Joonas Niemelä kävi vierailunsa aikana kahdesti RB Leipzigin kotiottelussa. Hän näki viime kaudella ottelun Leverkusenia vastaan sekä kesällä harjoitusottelun, jossa Stoke vieraili Leipzigissa. Viime kaudella yleisö löysi Red Bull Arenalle, ja 43 000 katsojaa vetävällä stadionilla ei juurikaan ollut tyhjiä paikkoja. Niemelän mukaan tämä on yllättänyt saksalaiset.

– Se on niin perinteinen jalkapallomaa, ettei yleisesti ajateltu siellä olevan tilaa tällaiselle joukkueelle. Silti menestys on näköjään tuonut ihmisiä katsomoon, Niemelä kertoo.

Keitä he sitten ovat? Millainen on tyypillinen RB Leipzigin kannattaja?

– Siellä on paljon perheitä katsomossa. Teinit vetävät siellä lasista energiajuomaa ja tärisevät, Niemelä nauraa.

– En usko, että varsinaisia ilmaislippuja enää juuri jaellaan, vaikka toki vanhoille jäsenille saattaa yhä olla joitakin etuisuuksia. Tunnelma siellä ei ole kuitenkaan kovin kaksinen. Ihmiset ovat maltillisia ja ultra-mentaliteetti loistaa poissaolollaan, hän jatkaa.

Menestyksen lisäksi ihmisiä tuonee katsomoon myös seuran yleinen suvaitsevaisuus, se kun on pitkään leipziglaisesta jalkapallosta huippufutiksen lisäksi puuttunut. Joonas Niemelä kertoo näkemästään sateenkaari-tifosta Leverkusen-ottelussa, joka havainnollistaa seuran arvoja.

Viimeistään silloin, kun Leipzig varmisti viime keväänä paikan Mestarien liigaan, RB:n kannattajat löysivät ulos koloistaan. Tuolloin Leipzigin yön jalassa ollut Niemelä muistaa ihmetelleensä, kun ihmiset valtasivat kuppilat ja ”Wir sind Leipzig” -huudot raikuivat kaduilla. RB Leipzig oli ensimmäinen seura vanhan DDR:n alueelta, joka ylsi nykymuotoisen Mestarien liigan lohkovaiheeseen. Sillä oli ihmisille merkitystä.

– Leipziglaiset ovat hyvin ylpeitä omasta kotikaupungistaan, Niemelä kertoo.

Vaikeat vaihtoehdot

Tuonakin iltana oli silti yksi kaupunginosa, johon ei ollut hyvä mennä juhlimaan. Kaakosta Völkerschlachtdenktmalin takaa löytyy Leipzigin kakkosjoukkueen Lokomotive Leipzigin ydinalue. Joukkue pelaa Regionalliigaa eli Saksan neljänneksi korkeinta sarjatasoa.

– Kyllä siellä kohtuu varmasti Red Bullin huivi kaulassa turpaansa saa, Joonas Niemelä arvioi.

Myös yksi Lokomotiven ottelu kuului Niemelän opiskeluaikaan.

– Muistan hyvin, kun menin raitiovaunussa otteluun ihmisten hyppiessä ja laulaessa ”Scheisse Red Bullia”. Joku kiinnitti minuun huomiota, kun en ollut laulussa mukana. Minulta kysyttiin ”Sind Sie Red Bull?”, ja kun ilmaisin olevani heitä vastaan, bileet jatkuivat, Niemelä muistelee hymyillen.

Lokomotiven stadion tunnetaan lempinimellä Bruno. Se vetäisi 15 000 katsojaa, mutta nykyisten turvamääräysten takia se pystyy ottamaan vastaan vain 10 000 jalkapallon ystävää. Lokomotivella on paljon äärioikeistolaisia kannattajia, ja sillä on ollut usein vaikeuksia faniensa kanssa. Monelle on ollut hyvin vaikeaa identifioitua joukkueeseen. Tämä myös selittää osaltaan sen, miksi Leipzigissa on ollut tilausta uudelle ykkösseuralle.

Joonas Niemelän suunnitelmiin piti kuulua myös toinen Lokomotiven ottelu. Kaupungin kolmosjoukkue Chemie Leipzig nousi täksi kaudeksi samaiseen Regionalliigaan, jossa Lokomotivekin pelaa. Kausi alkoi heti derbyllä, mutta Niemelä ei ollut hereillä tuon ottelun lipunmyynnin kanssa. Se myytiin hetkessä loppuun.

– Leipzigin derby oli merkattu alkavaksi lauantaina kello 12 ongelmien välttämiseksi, mutta sattuihan niitä silti. Muistan, että katselin ottelua televisiosta hotellissa Berliinissä, kun alkoi tapahtua. Lokomotiven pelaaja sai punaisen kortin, ja faneilla meni kuppi täysin nurin. He rynnivät kentälle, ja ottelu keskeytettiin reiluksi vartiksi. Fanit ottivat todella rajusti yhteen mellakkapoliisin kanssa, mikä on Saksassa hyvin harvinaista. Se oli hurjan näköistä touhua, Niemelä kertaa katsomaansa.

Valitettavan valoisa tulevaisuus

Takaisin Red Bulliin.

Energiajuomajätillä on Euroopan mittakaavassa myös toinen iso joukkue – RB Salzburg Itävallasta. Se perustettiin SV Austria Salzburgin tilalle muutamaa vuotta ennen Leipzigin vastaavaa ja vielä Leipzigin esimerkkiäkin brutaalimmin.

Salzburgin seurassa ei ole katsottu suurella riemulla Leipzigin nousua. Parin viime vuoden aikana ei nimittäin energiajuomayhtiön marssijärjestys ole jäänyt kenellekään epäselväksi. Salzburgin parhaat pelaajat viedään Leipzigiin, ja alppikaupungin seurasta on tahtomattaan tullut eräänlainen farmi Bundesliiga-jätille. Muun muassa RB Salzburgin urheilutoimenjohtaja on useaan otteeseen avautunut asiasta julkisesti.

RB Leipzigin tulevaisuus näyttää puolestaan valoisalta. Monia jalkapalloihmisiä taatusti harmittaa se, että joukkueen tulevaisuutta rakennetaan todella järkevästi. RB-juniorien olosuhteet ovat jopa saksalaisella mittapuulla huikeat, ja tämä tuo seuraan hyviä valmentajia. On siis hyvinkin mahdollista, että koko Saksan vihaama seura voi tulevaisuudessa tuottaa sen maajoukkueelle uusia tähtipelaajia.

Kuva: strassenstriche / Flickr


Byyri.com