Radanvarren derby on yksi alasarjajalkapallon kauneimmista matseista. Vuosittain järjestettävä Riihimäen ja Hyvinkään Palloseurojen kohtaaminen pelataan kesälauantaina, yleensä hyvässä säässä ja aikaisin iltapäivällä, jotta ottelusta saadaan yleisöä parhaiten palveleva tapahtuma.
Tänä vuonna matsi pelattiin Riihimäellä 30. kesäkuuta. Kello 14 on mainio aika aloittaa jalkapallo-ottelu kauniina kesäpäivänä. Aika on ollut vuodesta toiseen sama huolimatta siitä, kumpi joukkueista toimii isäntänä.
Paikallisesti merkittävä tapahtuma
Riihimäen juna-asemalta tavallinen pulliainen tuskin löytäisi kaupungin keskuskentälle, koska kenttä on keskustasta sivussa ja metsän takana. Onneksi karttapalvelut ovat nykyään niin kehittyneitä, että älypuhelimella löysin perille käden käänteessä.
Olin hyvissä ajoin paikalla, itse asiassa ensimmäisenä katsojana, mutta huomioliivein varustautuneet vapaaehtoiset olivat jo valmiina otteluohjelman ja tulosveikkausliuskan kanssa herätellen spekulaatiota tulevasta ottelusta.
Paikalla tavallisen makkara-, kahvi- ja muun oheismyynnin lisäksi ottelulla on tulostetut otteluohjelmat, joissa esitellään muun muassa lukuisat paikalliset sponsorit, jotka ovat halunneet ottaa osaa tapahtuman järjestämiseen.
Pikku hiljaa kello kahden lähestyessä Riihimäen keskuskentän lehterit alkoivat täyttyä katsojista: RiPS- ja HyPS-mielisistä, seurojen toimihenkilöistä, lapsiperheistä, pariskunnista ja kaveriporukoista, jotka olivat kaikki tulleet käynnistämään viikonlopun kuningaslajin merkeissä. Kuin mikä tahansa muu tapahtuma, jalkapallo-ottelu on myös sosiaalinen tilaisuus: osa normaalia viikkorutiinia, niin kuin sen pitäisikin olla. Tällaisen rutiinin muodostamiseen auttaa se, että RiPSillä on kiinteä matsipäivä.
Nämä derbyt – kuten derbyt yleensä – ovat totutusti kuumia ja sähköisiä pelejä. Tunnelma on kuin harvassa muussa Kolmosen pelissä. Paikalla oli tänä vuonna arviolta nelisen sataa ihmistä, mikä on itse asiassa vähän vähemmän kuin yleensä. Riihimäen Palloseuralle on nostettava hattua siitä, että he tekevät kotiottelustaan oikean tapahtuman. Jalkapallojoukkueen merkitys kaupungille tuntuu siltä, mitä se voisi olla missä vain päin Suomea.
Urheilujuhlan tuntua
Riihimäki ei ole Suomen suurimpia kaupunkeja. Naapurinsa Hyvinkään kanssa se kilpailee periaatteessa samoista resursseista ja pelaajista samanlaisissa olosuhteissa, mutta molemmissa jalkapallokulttuurin pystyy aistimaan kunnolla ainakin kaksi kertaa vuodessa. Radanvarren derby on kotimaisen futiksen tukeva perinne.
RiPS viettää 2018 juhlavuotta, kun seura täyttää 90 vuotta. Ennen ottelua riihimäkeläiset junioripelaajat saattoivat joukkueet kentälle ja riihimäkeläinen laulaja Jani Forsman (Jani & Jetsetters) lauloi Maamme-laulun. Puoliajalla juniorit pelasivat kaksi näytösottelua ja jokaiselle katsojalle tarjottiin pelin aikana ilmaista kahvia ja kakkusiivuja.
Kakku ei ollut kaupan halvinta pitkoa ja kahvikin maistui hieman viileässä säässä. Viileä sää rajoitti myös hieman katsojamäärää, mutta lehtereillä ei kuitenkaan ollut tänäkään vuonna liiaksi tyhjiä istuimia.
Vaikka kesäkauden peli tänä vuonna päättyi 0-0, eikä mistään sexyfootballista voitu puhua, oli hienoa nähdä kaksi erilaisista lähtökohdista rakennettua joukkuetta taistelemassa paikallisseudun herruudesta hyvätempoisen jalkapallon merkeissä.
Tervettä ja kasvavaa seurakulttuuria
Palloliiton suurimpiin tavoitteisiin on kuulunut jo vuosia jalkapalloharrastajien määrän kasvu, ja Uudellamaalla kasvu on ollut nopeaa. HyPS ja RiPS ovat harrastajamääriltään suuria seuroja, joiden lisenssipelaajamäärät ovat kasvussa. Vaikka Riihimäki Kanta-Hämeeseen maakuntajaon perusteella kuuluukin, sen paikka on Uudenmaan piirissä Suomen kovatasoisimmassa Kolmosessa.
Viimeaikaisesta harrastajamäärien merkityksestä käydystä keskustelusta huolimatta sekä RiPS että HyPS kuuluvat osaksi suomifutikselle elintärkeää kivijalkaa. Molemmat seurat ovat satsanneet toimintaansa paremmilla puitteilla, treeniolosuhteilla ja laadukkaalla valmennuksella.
Futis myös kiinnostaa ja herättää keskustelua kummassakin kaupungissa, vaikka pesäpallossa ja käsipallossakin on pääsarjajoukkueet. Tietynlaisen kotiseutuylpeyden aistii kentän laidalla täydessä katsomossa.
Siinä missä HyPS on panostanut pari viime vuotta edustusjoukkueeseen hankkimalla John Keisterin kaltaisia meritoituneita yksilöitä, entinen Ykkösen joukkue RiPS on keskittynyt omien poikien kasvattamiseen, joita lauantaina kokoonpanossa oli täysi yksitoistikko. Sinipaitojen avauksen pelaajista peräti kuusi oli vuosina -99, -00 ja -01 syntyneitä.
Hyvinkään ja Riihimäen kilpailu Keski-Uudenmaan herruudesta jatkuu tasaisena. Toivottavasti piiri älyää jatkossakin asetella kaupunkien ykkösjoukkueet samaan lohkoon, sillä Radanvarren derby on jalkapallovuoden tärkeimpiä tapahtumia kotimaisen jalkapallon romantikolle.
Lisää radanvarren molemmista seuroista – ja muista Suomen alasarjojen merkittävistä seuroista – kuullaan pian alkavassa juttusarjassani.
