Punainen kortti rauhoittaa peliä – idea syntyi liikennevaloista Englannissa vuonna 1966

Jalkapallotuomarin parhaimpiin kavereihin kentällä lukeutuvat keltainen ja punainen kortti. Otteluiden pitäminen hallinnassa vaatii ajoittain tuomaristolta paljon, mutta taskusta löytyvä lappu auttaa tuittupäisimpienkin pelaajien kanssa. Idea korttikäytäntöön on peräisin liikennevaloista. Tässä jutussa käsittelyssä on erityisesti punainen kortti.

FIFA:n erotuomarijohtajana vuoden 1966 MM-kilpailuissa toiminut Ken Aston pysähtyi kotimatkallaan eräästä ottelusta liikennevaloihin mietteliäänä. Englannin ja Argentiinan välisessä ottelussa tuomari oli varoittanut englantilaisten Jack ja Bobby Charltonia. Pelaajille itselleen ei varoitusta oltu indikoitu kentällä, joten Englannin joukkueenjohto lähestyi Astonia tapauksen selvittämiseksi.

Aston oli itse vuonna 1962 ollut tuomitsemassa jalkapallon MM-kisojen kenties brutaaleinta ottelua Chilen ja Italian välillä. Ottelu oli alusta asti yhtä väkivaltaista kaaosta ja 12 minuutin kohdalla hän päätti ajaa Giorgio Ferrinin kentältä. Ongelmana oli kielimuuri, sillä italialaispelaaja ei ymmärtänyt Astonin tarkoitusperää ja kieltäytyi poistumasta kentältä. Tilanne äityi yhä väkivaltaisemmaksi, ja lopulta Ferrini saatettiin kentältä poliisien avustamana.

Lontoolaisia liikennevaloja katsellessaan Aston sai jalkapallohistoriaa muuttaneen idean keltaisesta ja punaisesta kortista. Keltaisen avulla tuomari osoittaisi pelaajalle tämän tulleen varoitetuksi, punainen kortti tietäisi kentältä poistoa. Korttisysteemi tuli lopulta käyttöön Meksikon MM-kisoissa vuonna 1970 ja on ollut siitä lähtien kiinteä osa lajia.

Toppari näkee useimmin punaista

Tuomarista riippuen pelaajat saattavat katsella keltaista korttia usein jo otteluiden alkuhetkillä. Varoitus hillitsee usein ylilyöntejä, mutta ei kuitenkaan muuta voimasuhteita kentällä. Ottelun painopiste muuttuu lähes poikkeuksetta tuomarin kaivettua punaista korttia taskustaan.

Osa pelaajista on luonnollisesti alttiimpia saamaan ulosajoja otteluissa rajujen otteiden tai tulisen luonteen takia. Tämä on riski, joka valmentajien on kokoonpanoa valitessa otettava. Englannin Valioliigan historian useimmin punaista korttia katsellut pelaaja on irlantilainen Richard Dunne. Hän jakaa kahdeksalla ulosajollaan tilaston kärkipaikkaa Patrick Vieiran ja Duncan Fergusonin kanssa. Muun muassa Manchester Citya ja Aston Villaa edustaneen Dunnen ulosajot johtuivat pitkälti romuluisen topparin pelityylistä ja -paikasta. Sen sijaan esimerkiksi Joey Bartonin kuuden punaisen kortin jäljet johtavat ongelmapelaajan tuittupäiseen käytökseen.

La Ligan historian varoitetuin pelaaja on Real Madrid-ikoni Sergio Ramos. Kovaotteinen espanjalainen nousi joulukuussa 2017 sarjan kaikkien aikojen useimmin ulosajetuksi pelaajaksi saatuaan uransa 19. punaisen Realin ja Athletic Bilbaon välisessä kamppailussa. Ramos ohitti tuolloin 18 punaisella jaettua kyseenalaista kunniaa pitäneet Pablo Alfaron ja Xavi Aguadon. Italian Serie A:n korttikuninkaana on Atalantaa ja Juventusta edustanut Paolo Monteiro. Uruguaylainen napsi Italiassa pelatessaan 16 ulosajoa sarjapeleissä.

Yhteiseksi nimittäjäksi on helppo löytää pelipaikka. Niin Dunnen, Ramosin kuin Monteironkin positio oli tai on keskuspuolustuksessa. Usein juuri toppari joutuu pysäyttämään vikkelien hyökkääjien etenemisen kyseenalaisin keinoin ennen tämän irtautumista maalipaikkaan. Tähän vielä kylkeen hieman kankea liikkuvuus tai räjähtävä temperamentti ja punaiselle kortille altis pelaaja on valmis.

Punaisten korttien määrä laskussa

Valioliigan ulosajojen määrä on viime kausina ollut putoamaan päin. Kaudesta 2014-15 lähtien punaisia kortteja on nähty laskevalla trendillä 71, 59, 41 ja 39 kappaletta. Kuluvalla kaudella suunta on jälleen hieman ylöspäin, ja toistaiseksi punainen kortti on noussut jo 40 kertaa.

Kotimaisessa Veikkausliigassakin punaisten korttien määrä on ollut kuluvalla vuosikymmenellä lievässä laskusuhdanteessa. Vielä 2010-luvulle siirryttäessä sarjassa nähtiin keskimäärin yli 30 punaista korttia kautta kohden, mutta viime kausina lukema on pudonnut tuon rajan alle. Yksittäisistä joukkueista suurin ulosajojen määrä tällä ajanjaksolla on FF Jaron kauden 2013 kahdeksan punaista korttia.

Verrattain suurin muutos on nähty neljän vuoden välein pelattavissa MM-kisoissa. Saksassa pelatussa vuoden 2006 turnauksessa nähtiin peräti 28 ulosajoa. Etelä-Afrikassa 2010 kentältä poistoja tapahtui enää 17, Brasilian kisoissa 2014 määrä oli pudonnut kymmeneen. Hämmentävästi viime kesänä Venäjällä punaisia kortteja näytettiin enää neljä kertaa. Arvokisojen trendi muuttuu toki voimakkaammin harvemman otannan takia, mutta näin suuri pudotus kertoo muutoksesta myös itse pelissä.

Kuuluisia ja kummallisia ulosajoja

Monissa tapauksissa punainen kortti jää merkittävissä kamppailuissa ihmisten mieleen siinä missä ottelun lopputulos tai upea maalikin. Jalkapallon ystävät muistavat ikuisesti esimerkiksi Zinedine Zidanen ulosajon vuoden 2006 MM-finaalissa tai Luis Suarezin käsivirheen 2010 kisojen puolivälierässä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Korttien ajanjakso sisältää myös mitä eriskummallisempia ulosajoja. Vuonna 2016 Bosnia-Herzegovinan ja Kreikan välisessä ottelussa Edin Dzeko kamppaili pallosta kulmalipulla Sokratiksen kanssa. Kreikkalaisen napattua pallon kaatuneen Dzekon käsistä päätti tämä nopealla reagoinnilla kiskaista Sokratiksen shortsit nilkkoihin. Seurauksena suora punainen kortti.

Argentiinan alasarjoista on peräisin kuuluisa tapaus, jossa Bella Vistan hyökkääjä Jose Jimenez tarttui kentälle rynnänneeseen kulkukoiraan ja yritti heittää sen kenttää reunustaneen aidan yli. Koira osui kuitenkin vain aidan reunukseen kimmoten takaisin kentälle. Jimenez katseli temppunsa jälkeen välittömästi ”joulukorttia”, koira säilyi kaikeksi onneksi vahingoittumana.

Jaettujen punaisten korttien ennätyslukemien jäljet vievät niin ikään Argentiinaan. Viidennen sarjatason ottelussa Claypolen ja Victoriano Arenasin välillä tuomari jakoi peräti 36 punaista korttia. Punaista näkivät kaikki kentällä olleet pelaajat sekä lukuisat muut aina vaihtomiehistä valmennusjoukkoihin. Ammattilaissarjoissa ei moista sirkusta ole nähty.

Artikkelikuva – Marco Verch



Byyri.com