Perinteikkäästä kuopiolaisseurasta on kuoritumassa vaikeiden aikojen jälkeen yksi Veikkausliigan kestomenestyjistä.
”On mestaruuksii ja perinteitä…”
KuPS-kannattajien laulu raikaa Tammelan jalkapallostadionin lähettyvillä. KuPS on hetkeä aikaisemmin kaatanut sarjakärki Ilveksen vähintäänkin vakuuttavan esityksen jälkeen. Viikkoa aiemmin silloinen sarjakärki Inter on puolestaan kaatunut Kuopiossa. Kuusi pistettä pääkilpailijoista maalisuhteella 4-0 ovat omiaan nostamaan savolaiset tiukasti kiinni mestaruustaisteluun.
Perinteitä vuonna 1923 perustetulla Palloseuralla riittää, mutta laulun mestaruuksista on jo aikaa. KuPS on historiansa aikana juhlinut Suomen mestaruutta viidesti. Edellisen kerran Kuopiossa oltiin valtakunnan ykkösiä syksyllä 1976. Nykyinen päävalmentaja Jani Honkavaara syntyi samana keväänä ja nykyisen joukkueen pelaajat olivat vielä kaukana edes suunnitteluasteesta.
Kyseinen mestaruus osui kuopiolaisen jalkapalloilun kulta-aikaan. KuPSin lisäksi pääsarjassa oli muutakin kuopiolaisväriä, joka nosti yleistä kiinnostusta tehden Kuopiosta jalkapallokaupungin. Sitä se on vielä tänäkin päivänä. Palloseura keräsi legendaariselle Väinölänniemelle järjestään isoja yleisömääriä. Kyseisen 1976 mestaruuskauden yleisökeskiarvo oli 2 814 katsojaa ottelua kohden, ainoastaan HJK:n keskiarvo oli 50 katsojaa enemmän.
KuPSin toiminnan voidaan sanoa olleen 1970-luvulla aikaansa edellä. Kuopiossa oivallettiin esimerkiksi ensimmäisenä ottelutapahtumien markkinoinnin merkitys kassavirtaan. Palloseurasta kasvoi ilmiö, johon savolaismiehen sekä -naisen oli helppo samaistua, ja jossa haluttiin olla mukana. Ottelutapahtumien tuotto mahdollisti investoimisen joukkueeseen, ja kun seura hoiti asiat toimiston puolella esimerkillisesti, Kuopioon todella haluttiin tulla. Väinölänniemellä, tai paikallisittain Vänärillä, nähtiin eturivin suomalaisia jalkapalloilijoita läpi vuosikymmenen. Olavi Rissanen, Eero Rissanen, Leo Houtsonen, Esa Heiskanen, Seppo Törnroos, Ossi Loikkanen, Kari Leskinen, Kari Ukkonen ja monet muut jättivät tuolloin jälkensä kuopiolaiseen jalkapalloiluun.
Romahdus
Vuosikymmenen vaihtuessa seuraavaan alkoivat KuPSin hankaluudet. KPT eli Kuopion Pallotoverit lähti tavoittelemaan vakavissaan kaupungin ykkösjoukkueen paikkaa ja onnistui haavoittamaan Palloseuraa. Lisäksi KalPan nousu jääkiekkoliigaan sekoitti kaupungin sisäisiä voimasuhteita ja mutkisti varainhankintaa.
KPT:n rynnistys taipui lopulta omaan taloudelliseen mahdottomuuteensa, mutta KalPa saapui talousalueelle jäädäkseen, ja Palloseuran toimistolla kesti totutella uuteen tilanteeseen.
Taloudellinen ahdinko näkyi pelikentällä, ja 1990-luvun alussa perinteikäs kuopiolaisseura tippui pääsarjasta vajoten syksyllä 1997 Kakkoseen asti. Tuohon aikaan ainoastaan Ykkönen oli Palloliiton järjestämä valtakunnallinen kilpailu, joten tippuminen sarjatasolle, joka oli piirin järjestämä, oli kaikessa karmeudessaan hirvittävä nöyryytys takavuosien suurseuralle.
Nousu takaisin Ykköseen tuli välittömästi, mutta entisestään tyrehtynyt rahavirta teki elämisen Väinölänniemellä yhä tukalammaksi. Hieman lähteistä riippuen konkurssi oli syksyllä 1998 vain päivien päässä.
Apuun tuli KuPS Oy, joka otti toiminnan KuPS ry:ltä kriittisellä hetkellä. Oy-pohjalta ponnistanut joukkue nousikin takaisin Veikkausliigaan uuden vuosituhannen alkajaisiksi. Putoaminen seurasi kuitenkin uudelleen kauden 2003 päätteeksi, mutta yksi kausi Ykköstä riitti, kun päävalmentajaksi pestattu Juha Malinen onnistui nostamaan Palloseuran uudelleen Veikkausliigaan.
Kaudella 2006 Kuopiossa oli aihetta sekä juhlaan että suruun. Kausi käynnistyi Liigacupin voitolla. Pokaali oli ensimmäinen lisäys KuPSin palkintokaappiin sitten vuoden 1976 Suomen mestaruuden. Kuitenkin kausi päättyi jälleen kerran putoamisen katkeriin kyyneliin. Tässä vaiheessa kuvioihin astui nykyinen Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti, joka avasi oman lompakkonsa ja pelasti jälleen kerran konkurssin kynnykselle ajautuneen seuran.
Mitaliputkessa
Lahden saapumisesta voidaankin todeta KuPSin uuden nousun alkaneen. Palloseura on nyt matkalla kestomenestyjäksi jalkapallon pääsarjassa 40 vuoden tauon jälkeen, joten Kuopion torilla on syytä juuri nyt muuhunkin kuin kalakukon aiheuttamaan hymyyn.
Joukkue on sijoittunut kahtena edellisenä vuonna mitaleille ja kaikki viittaa siihen, että menestysputki saa tänäkin syksynä jatkoa. Lisäksi kuopiolaiset ovat osoittaneet pystyvänsä uskottaviin otteisiin myös Euroopassa. KuPS on jälleen kerran joukkue, jonne halutaan tulla.
Pelillisesti KuPSin nykyinen menestys henkilöityy vahvasti päävalmentaja Jani Honkavaaraan, joka on kuopiolaisseuran peräsimessä nyt kolmatta kauttaan. Honkavaara on jo ilmoittanut, ettei jatka Savon Sanomat Areenalla enää ensi kaudella, joten Palloseuran tärkein rekrytointi onkin nyt seuraavan päävalmentajan onnistunut valinta.
Sitä ennen Kuopiossa pelataan Suomen mestaruudesta. Meneillään oleva kausi käynnistyi karmeasti. Neljän ensimmäisen ottelun jälkeen kuopiolaiset olivat yhä ilman voittoa, ja kiihkeimmät kannattajat huutelivat jo kaikkia vastuuhenkilöitä ulos.
Rovaniemeltä huhtikuun lopussa haettu taisteluvoitto avasi henkisiä lukkoja ja vapautti peliä. Näin elokuun puolivälissä KuPS on kuronut kiinni antamansa etumatkan kilpailijoihinsa nähden ja esittää juuri nyt koko sarjan tasapainoisinta peliä sekä vaikuttaa ajoittain jopa ylivertaiselta fyysisyydellään.
Veikkausliigan kiertopatsas on tällä kaudella hämmentävästi jopa viiden joukkueen ulottuvilla. Kaikki viisi ovatkin siirtoikkunassa lyöneet euroja tiskiin ja vahvistaneet ryhmiään. Inter kaappasi Anthony Annanin. Ilves puolestaan kiinnitti sittemmin jo loukkaantuneen Janne Sakselan. HJK:n kirkkain lisäpanostus oli Petteri Forsell ja naapurikaupunki Espoon Hongan peliä tuli rytmittämään kokenut Eredivisiejyrä Erik Bakker.
Kun mainitsee, että KuPS toi Savoon puolikuntoisen Tucon, niin ensivaikutelma on, että KuPS vastasi tykistötuleen jousipyssyllä. Honkavaara tiesi kuitenkin tasan tarkkaan, mitä teki. Kahdessa edellisessä kuuden pisteen ottelussa kamerunilainen on tiputtanut pääpalloja kakkosaaltoon, pystynyt tarvittaessa pitämään palloa ylhäällä sekä sitonut toppareita itseensä luoden tilaa Ats Purjeen, Ilmari Niskasen ja Petteri Pennasen nousuille. KuPSilta puuttui koko kauden tällainen kärkipelaaja. Lisäksi Suomessa pitkään aiemmin pelannut Tuco oli riskitön hankinta, sillä hän tiesi minne on tulossa ja sopeutumisvaikeuksien tiedettiin olevan nollissa.
Kuopiossa eletään nyt poikkeuksellisen mielenkiintoisia aikoja. Kaiken loksahtaessa kohdalleen 43 vuoden odotus voi hyvinkin päättyä lokakuussa. Välissä on ehtinyt kasvaa parikin sellaista sukupolvea, joille juhlahumu Kuopion Piäkirkolla ja Rissasen pommit Vänärillä ovat vain tarinoita menneestä. Kaikki edellytykset kuopiolaisen jalkapallohistorian uudelleenkirjoitukselle ovat tänä syksynä olemassa.
