Videopalveluiden tulon myötä ottelukoosteiden tarjonta niin jalkapallossa kuin muissakin lajeissa on suurta. Valtaosa koosteista on kelvollista katsottavaa ja ne välittävät otteluiden tärkeimmät tilanteet kotisohville asti – osa laadukkaammin ja osa tuoden mieleen vanhat VHS-ajat. Viime vuosien ajalta mieleeni ovat parhaiten jääneet Kakkosta ja Kolmosta tahkonneen FC Vaajakosken koosteet useine kameroineen ja musiikkeineen. Päätän selvittää asiaa tarkemmin ja sovin haastattelun koosteista vastaavan Otto Eskolan kanssa.
Jo vuodesta 1993
Vaajakosken oma YouTube-kanava avattiin vuonna 2010. Perinteet otteluiden kuvaamiseen juontavat juurensa kuitenkin 90-luvun alkuun.
– Seura on perustettu vuonna 1993, ja käytännössä alusta alkaen otteluita on kuvannut vaajakoskelainen pitkän linjan kameramies, Jäppinen. FCV TV oli siis tavallaan olemassa jo kauan ennen kuin YouTubesta oli vielä kuultukaan, Eskola kertoo.
YouTubeen siirtymisen myötä Jäppisen kuvaaman materiaalin työstämisen otti harteilleen seuran tiedottaja Kalle Kemilä. Kemilä työsti koosteita ensimmäiset vuodet, kun Eskola vielä opiskeli media-assistentiksi. Koosteiden pituus on kasvanut räjähdysmäisesti vuosien varrella. Ensimmäinen ladattu kooste, FC Vaajakoski – FC Santa Claus, on kestoltaan hieman alle kolme minuuttia, kun tuoreimmat koosteet kestävät noin varttitunnin.
Kauden 2014 päätteeksi FC Vaajakoski nousi Kolmosesta takaisin Kakkoseen, minkä kunniaksi Eskola päätti leikata FCV TV:n kauden materiaalista maalikoosteen, jossa oli kauden kymmenen hienointa maalia. Eskolalla oli YouTube-kanava, mutta nuorimies päätti hakea toista julkaisukanavaa. Viesti FutisForumille käynnisti tapahtumaketjun ja lopulta video julkaistiin FCV TV:ssä.
– Videon julkaisun yhteydessä sovimme, että tulisin editointiavuksi seuraavan kauden koosteisiin. Lopulta leikkasinkin niistä jo suurimman osan ja loppukaudesta testailin action-kameroiden käyttöä maalikameroina, Eskola taustoittaa.
Seuraavalla kaudella koosteet nostettiin action-kameroiden avulla seuraavalle tasolle. Eskola leikkasi kaikista otteluista sekä Jäppisen kuvaaman että omista maalikameroista saadun materiaalin yhdeksi monikamerakoosteeksi. Tekemisen taso on sen jälkeen kasvanut vielä isommaksi.
– Matkustan itse joukkueen mukana kuvaamaan vieraspelit, kun kotipelit kuvaamme Jäppisen kanssa yhteistyössä. Kotipelejä kuvataan kahdestaan parhaimmillaan kahdeksalla kameralla ja vieraspeleissäkin kameroita on usein seitsemän kappaletta.
Ja jos tämä ei olisi vielä riittävästi, niin myös FC Vaajakosken toisen miesten joukkueen, FCV Redsin, ottelut taltioidaan säännöllisesti monikamerakoosteiksi. Sarjataso FCV Redsillä ei ole sen enempää eikä vähempää kuin Keski-Suomen Kutonen.
– Kyseessähän saattaa olla suomenennätys mitä tulee monipuolisuuteen ottelukoosteista Kutosen tasolla. Redsin tuotannon erikoisuutena ovat täysimittaiset monikameratallenteet, joita suosittelen kaikille alasarjafutiksen ystäville!
Vaajakosken mies
Otto Eskola on asunut Vaajakoskella pikkupojasta saakka, mutta futiksen suhteen hän kuvaa itseään myöhäisherännäiseksi. Pelaajataustaa ei ole, ja laji nappasi muutenkin pauloihinsa vasta yläasteikäisenä.
– Kävin aluksi säännöllisesti katsomassa niin JJK:n liigapelejä Jyväskylässä kuin FC Vaajakosken otteluita Kakkosessa. Alusta lähtien koin nimenomaan paikallisen FCV:n omaksi seuraksi, ja jossain vaiheessa JJK:n seuraaminen jäi vähemmälle. Ylipäätään yksi hienoimmista asioista jalkapallossa on paikallinen yhteisöllisyys ja seurahenki, joka on mielestäni tiiviimpi pienemmissä, tiettyyn alueeseen tai ajatukseen profiloituneissa seuroissa, Eskola avaa.
Paikallisen futiksen lisäksi Eskola seuraa yleisesti futista Suomessa kuin myös ulkomaillakin. Ulkomaisista seuroista esiin ei yllättäen nousekaan niitä suosituimpia, vaan Vaajakosken tavoin kiinnostuksen kohde on pienempää kaliiberia.
– Erityinen side minulla on Englannin Kakkosliigassa pelaavaan Morecambeen, jossa olen käynyt pariin otteeseen seuraamassa joukkueen edesottamuksia. Reissujen myötä olen tutustunut paikallisiin ja FCV:n videoita on katseltu Luoteis-Englannissa asti. Löytyypä seuran radioselostajalta sekä yhdeltä kannattajalta myös FCV-huivit, jotka ovat luultavasti Englannin ainoat laatuaan, Eskola naurahtaa.
Kuvaushommat ovat vieneet Eskolan rivikatsojasta lähemmäs ja lähemmäs seuran toimintaa, mutta voimakkaita tunnereaktioita ottelut jättävät edelleen jälkeensä. Ikimuistoisia otteluita löytyy muutama, joista kamppailu Kurkimäen Kisaa vastaan on erityisesti jäänyt vaajakoskelaisen mieleen.
– Syksyllä 2017 FCV tavoitteli nousua Kolmosesta Kakkoseen ja kolmanneksi viimeisellä kierroksella edessä oli vierasottelu KuKia vastaan, joka oli käytännössä pakko voittaa. Kentällä ei ollut katsomoita tai rinteitä, joten rakensin kentän vierelle huteran kuvauslavan ylimääräisistä vaihtopenkeistä sekä FCV:n varastosta tuodusta laatikosta ja tuolista. Läpi pelin tasaisena jatkunut kaatosade vaikeutti vielä huomattavasti kuvaamista, enkä välillä meinannut sadehupun läpi nähdä mitä edes kuvaan.
Itse ottelussa FC Vaajakoski piti palloa ja loi tilanteita, mutta maaliin saakka peliväline ei meinannut millään löytää tietään. Toisella jaksolla pallo kävi jo tolpassa ja maaliviivalla, mutta kello tikitti vääjäämättä kohti loppuvihellystä.
– Muistan tunnelman olleen myös kameran takana tässä vaiheessa tuskainen, osin pelitapahtumien ja osin läpimäräksi kastuneiden vaatteiden myötä. Palkinto saatiin lopulta pari minuuttia ennen täyttä aikaa, kun Haapasaaren Juuso pääsi puskemaan erittäin tärkeän voittomaalin. Jännitys purkautui myös kameran takana, ja kuvaajan huuto tallentui ja peitti alleen muut äänet. Ottelukoosteeseen katsoin järkevämmäksi korvata tuon huudon maalikameraan tallentuneella äänellä, Eskola muistelee.
Lopulta nousu tuli kabinetin kautta FCV:n jäätyä toiseksi sarjassa ja seura pelaa parhaillaan toista peräkkäistä kauttaan miesten Kakkosessa. Eskola ei malta olla mainitsematta myös ikimuistoista ottelua Gnistania vastaan, jossa ratkesi Vaajakosken sarjapaikan kohtalo vuonna 2015, mutta annetaan sen kohdalla videon puhua puolestaan.
Matsipäivä
Otteluiden kuvaaminen ja kaikki siihen liittyvä valmistelu yllättää asiasta tietämättömän. Minulle oli syntynyt jonkinlainen käsitys asiasta erilaisten artikkeleiden ja kuulopuheiden myötä, mutta Eskolan kertoma jätti toimittajan sanattomaksi. Esimerkkinä käytetään sitä rankinta eli hieman pidempää vierasreissua.
– Lähdemme joukkueen mukana Vaajakoskelta liikkeelle aamupäivän aikana, jos edessä on alkuillan peli. Ennen peliä olen pyrkinyt ottamaan selvää stadionin kuvauspaikoista ja olosuhteista sekä miettinyt muutaman kysymyksen pelaajahaastatteluja varten. Bussin saapuessa stadionille hyppään ensimmäisenä ulos, jotta ehdin taltioida koosteen introkuvia varten pelaajien poistumisen bussista, Eskola kertoo.
Tässä vaiheessa ottelun alkuun on aikaa noin puolisentoista tuntia. Ajoissa perillä oleminen ei ole siis tärkeää pelkästään joukkueelle, vaan myös kameramiehelle. Asennettavia kameroita vieraspeleissä on seitsemän, joten Eskolalla ei juuri ole aikaa hukattavaksi. Hyvä suunnittelu on elintärkeää ja pieniinkin asioihin on syytä kiinnittää huomiota.
– Jos esimerkiksi pääkameran paikka on katsomon katolla tai muuten hankalassa paikassa, kannattaa yksi lisäkameroista sijoittaa siten, että sen voi pelin jälkeen nopeasti ottaa mukaansa kentälle pelaajahaastatteluissa käytettäväksi. Puoliajalla käyn tarkistamassa kunkin kameran, sillä etenkin maalikamerat ovat voineet liikkua ottelun aikana.
Eskolan tarkoituksena on yksityiskohtia hyödyntäen luoda vaikutelma isommastakin tuotannosta, mutta todellisuudessa tiimi on pieni. Vieraspeleissä Eskola vastaa yksin kaikesta aiemmin mainitusta ja kotipeleissäkin taakka on pitkälti Eskolan harteilla.
– Kun ottelu on päättynyt ja haastattelut suoritettu, kerään kuvauskaluston kasaan ja suuntaan kotimatkalle joukkueen kanssa. Tällä kaudella Kakkosen C-lohkossa matkoilla riittää hyvin aikaa, joten editointityön ensivaiheet alkavat jo tien päällä. Varsinainen editointi tapahtuu kuitenkin kotona, jossa hommaan menee yleensä seuraava yö.
Kuvattua materiaalia otteluista kertyy toistasataa gigatavua. Leikkaamiseen, värimäärittelyyn ja monen kameran materiaalin synkronoimiseen kuluu tovi ja valmis kooste on verkossa kukonlaulun aikaan. Yhdestä reissupelistä kasaantuu tunteja helposti kahden normaalimittaisen työpäivän verran, mutta panostus näkyy laadukkaissa koosteissa.
Omasta lompakosta
Niin paljon kuin Eskola nauttiikin palkitun FCV TV:n tekemisestä, niin sillä eläminen on hankalaa – siitä kun ei makseta mitään. Työtuntien perusteella kyseessä voisi olla kokopäiväinen työ, mutta tällä hetkellä kyse on seuran eteen uhrautumisesta.
– Maksan itse homman pyörittämisestä, sillä kuvaan pelit lähes kokonaan omalla kalustollani ja maksan kuukausittain lisenssiä käyttämästäni editorista. FC Vaajakosken budjetti on jopa Kakkosen tasoon nähden pieni, joten kuvaaminen ja editointi perustuu vapaaehtoisuuteen. Olen myös sitä mieltä, että jokainen kilpailullinen jalkapallo-ottelu on yhtä arvokas asia taltioida, oli sarjatasona sitten Mestarien liiga tai Keski-Suomen Kutonen.
Mitä kuvauskalustosi sisältää?
– Kalusto on hyvin pienen budjetin ehdoilla koottu, joten järeää ammattikalustoa ei FCV TV:llä ole käytössään. Pääkamera on Sonyn Handycam ja maalikameroina olen käyttänyt GoPron Hero Session -kameroita, joiden etuna on tavallista GoProta pienempi koko. Muuten kalustoon kuuluu jalustoja, kamerakiinnikkeitä, sadesuojia sekä kaksi mikrofonia – toinen kenttä-ääniä ja toinen haastatteluja varten. Näiden lisäksi kuvaajan tärkein apuväline on roudarinteippi.
Mitä teet FCV TV:n lisäksi?
– Urheilukuvaus on itselleni harrastuksen lisäksi työ, sillä teen freelancer-pohjalta esimerkiksi Veikkausliigan ja muiden urheilutapahtumien TV- ja striimituotantoja. Se on ylipäätään asia, jota mielelläni tekisin jatkossakin, ja vaikka lompakko huutaa välillä tämän (FCV TV) takia, niin joitakin päätöksiä elämässä ei voi yksinkertaisesti tehdä raha edellä, Eskola päättää.
Artikkelikuva – Keski-Suomen Jalkapalloviikko
