Nykarleby Idrottsklubb etenee ”Kula-klaanin” johdolla

Uusikaarlepyyn historia alkaa 1600-luvulta, kun Ruotsin kuningas Kaarle IX määräsi paikalle sijainneeseen Lepon kylään perustettavaksi kaupungin. Kaupunkioikeudet myönnettiin vuonna 1620, mikä tekee Uudestakaarlepyystä vanhemman kuin seutukunnan keskuksen, Pietarsaaren.

Myös jalkapalloseura Nykarleby IK on vanha, perustettu vuonna 1917. Se on ehtinyt kokea historiansa aikana nousuja, laskuja, yhteistyötä ja paluumuuttajia, kunnes nykyinen realistinen ja kotikutoinen joukkueenrakennustapa omaksuttiin.

Juthbacka, Kuddnäs ja Skogsvallen

Kun saavuin elokuisena päivänä Uusikaarlepyyhyn, jo ennen keskustaan saapumista kaupungissa aistiin viriävää markkinahumun tuntua. Eteläisessä kaupunginosassa Juthbackassa painettiin merkkejä nurmikolle erottamaan toisistaan saapuvien autojen myyntipaikkoja.

Juthbackan kartanon edustalla järjestetään vuosittain markkinat ja rompetori, jonne saapuu eri puolilta Suomea myymään tavaroitaan. Torin järjestää Jakobstadsnejdens Veteranbilssällskap (vapaasti suomennettuna Pietarsaaren naapuruston veteraaniautomyyjien yhdistys).

Jatkan matkaani kävellen. Uudenkaarlepyyn läpi kävelee nopeasti ja samalla pääsee ihailemaan kaupunkia. Muun muassa raatihuone, vanha kirkko, Brostugan ja Zachris Topeliuksen lapsuudenkoti Kuddnäs edustavat romanttista kulttuurikaupungin rakennustyön jälkeä.

NIK:in kotikenttä Skogsvallen eli Metsävalli sijaitsee kaupungin länsipuolen Urheilupuistossa. Urheilupuiston edustalla on harjoituskenttä, jossa oli jo täysi tohina päällä. Junioreille oltiin järjestämässä tapahtumaa, jossa oli mahdollista testata jalkapallollisia kykyjään erilaisilla radoilla ja laukomalla palloa tutkaan. Myös edustusjoukkueen pelaajat osallistuivat järjestelyyn.

Kentällä tapasin Stefan Kulan, joka on NIK:in aikuisjaoston puheenjohtaja ja miesten päävalmentaja. Stefan on ollut Nykarleby IK:ssa nuoresta pojasta. Hän kävi opiskelemassa kasvatustieteitä Åbo Akademissa ja palasi kotikaupunkiinsa.

– Sain työtarjouksen Karjaalta, mutta kieltäydyin, kertoo NIK:in aikuisjaoston puheenjohtaja, miesten päävalmentaja ja Topeliusgymnasietin entinen rehtori.

Englantilaisilla avuilla Ykkösen porteille

1980-luku oli buumin aikaa Uudessakaarlepyyssä. NIK:n 70-vuotisjuhlan kunniaksi Skogsvallenin nurmelle saatiin Manchester City pelaamaan harjoitusottelu 2639 katsojan silmäparin seuratessa. Edustusjoukkueeseen saatiin houkuteltua englantilaisia pelaajia.

1987–89 Nykarleby IK nousikin sarjaporras kaudessa 4. divisioonasta 2. divisioonaan ja kävi lähellä nousuakin 1. divisioonaan. Nousu oli pitkään omissa käsissä, mutta muun muassa Keith Armstrongin ja nuoren Toni Korkeakunnaksen tähdittämä TP-55 rynnisti ohi viimeisillä kierroksilla.

David Elliott ja Andrew Beckford olivat Uudessakaarlepyyssä julkkiksia, muistelee liberona pelannut Stefan Kula.

1990-luvulla alkoi NIK:issa junioriprojekti, joka johti kymmenen vuotta myöhemmin siihen, että B-juniorit pelasivat 1. divisioonassa. Paikallisen suosimisesta on sittemmin tullut tapa edustusjoukkueessa.

– Tavoite on, että suurin osa olisi paikallisia, mutta pelaajien löytäminen tuottaa tuskaa, Stefan harmittelee. Puolet pelaajista asuvat kesän ajan Uudessakaarlepyyssä ja palaavat syksyllä opiskelemaan muualle.

Uuteenkaarlepyyhyn on kuitenkin tullut maineikkaita paluumuuttajia. Stefanin pojat Thomas (VPS, FF Jaro, JBK) ja Simon (Jaro) ovat tuttuja nimiä kansallisen jalkapallon korkeimmalla tasolla, mutta NIK:ssa he ovat edustusjoukkueen pelillinen selkäranka.

Paikallista jalkapalloa aktiivisesti seuraava Österbottens Tidning julisti NIK:n leikkisästi Klanen Kulaksi, kun edellä mainittu kolmikko yhdisti voimansa vuonna 2021. Thomasin ja Simonin sisko Anna on myös paluumuuttaja Uuteenkaarlepyyhyn ja toimii otteluiden kuuluttajana.

NIK-juniorit ovat mukana edellisessä jutussa mainitussa Fotbollsregionen Jakobstadissa. Vaikuttaa siltä, että erityisesti Pohjanmaan ruotsinkielisellä puolella yhteistyö keskittämisen kautta on päivän termi. Junioreita seurassa on 250.

Liikenteenohjausta ja torstaimatseja

Jutun alussa mainitut Juthbackan markkinat ovat NIK:lle tärkeä tapahtuma.

– Koko kauden budjetti kerätään ohjaamalla liikennettä markkinoiden aikana, Stefan toteaa.

NIK:n ottelu FC Kiistoa vastaan pelattiin torstaina, joka on vakiintunut matsipäiväksi, koska viikonloppuna on Stefanin sanojen mukaan ollut vähän katsojia.

Urheilupuistossa on jalkapallokenttien lisäksi Tähtihalli, joka on muun muassa salibandyn F-liigaa pelaavan Blue Foxin kotiareena, ja Komarov Arena, joka on nimetty kenties tämän hetken tunnetuimman uusikaarlepyyläisen ja MuIK:in kasvatti Leo Komarovin mukaan.

– Leon vanhemmat asuvat (minun) naapurissa, toteaa Stefan huvittuneena.

Kaupungin talviolosuhteissa on vielä parannettavaa, mutta urheilupuiston hiekkakentälle on tulossa tekonurmi. Pännäisissä ja Pietarsaaressa on jalkapallohallit, joissa käydään toisinaan harjoittelemassa, kun olosuhteet ulkona eivät sitä mahdollista.

Ottelu FC Kiistoa vastaan oli lopulta spektaakkeli, jonka NIK voitti 3–2 80. minuutin maalilla. Kuinka ollakaan, Thomas ja Simon Kula iskivät maalit mieheen, joista jälkimmäinen oli voittomaali.

Ottelun jälkeen oli aika jättää Pohjanmaa taakse. Poistuessani Uudestakaarlepyystä huomasin aiemmin mainittujen markkinoiden suuruuden. Paikalla oli satoja autoja ja puheensorina ja kauppa kävi taukoamatta, vaikka kello oli jo pitkällä illan puolella.

Kesäisin Suomen pienetkin kaupungit muuttuvat elämää pursuaviksi ja niissä pelataan jalkapalloa. Jalkapallo kokoaa ihmisiä samaan paikkaan ja tarjoaa tunteita ja elämyksiä paikallisille. Jalkapallo on sanaton kieli, jota pystyy ymmärtämään, vaikka kielimuuri muuten haittaisi kommunikointia.

Päätän raporttini kesältä ja siirrän katseet tulevaan jalkapallokauteen. Talvi on vasta alussa, mutta Suomen cup odottaa seuraavaksi nurkan takana. Sitä ennen vaihdetaan vuosi.

Hyvää uutta vuotta ja kiitos lukijoille!