Päättyi kausi miten tahansa, voi seuraavan todeta nyt jo: tämä kausi on Liverpool-vinkkelistä katsottuna historiallinen.
Kun kautta on pelaamatta kaksi kierrosta, on Liverpoolilla kasassa 91 pistettä. Pelkästään tällä pistesaldolla olisi mestaruus voitettu 2000-luvulla 16 kertaa. Olettaen, että punaiset voittavat kaksi jäljellä olevaa peliään, on seuralla kauden päätyttyä kasassa 96 pistettä. Vastaava määrä olisi riittänyt mestaruuteen kuluvalla vuosituhannella 18 kertaa. Sivuhuomiona todettakoon, että tällä vuosituhannella on jaettu 19 mestaruutta.
Ainoa joukkue, joka on kerännyt enemmän kuin tuon 96 pistettä 2000-luvulla – tai koko Valioliigan historiassa – on viime kauden Manchester City, joka rikkoi käytännössä kaikki mahdolliset Valioliigan ennätykset tehdesään tuhoa läpi pitkän kauden.
Tämä vain ja ainoastaan alleviivaa Liverpoolin upeaa kautta. Liverpool on ainoana seurana onnistunut tasapäisesti kamppailemaan todennäköisesti koko Valioliiga-historian ylivoimaisimman joukkueen kanssa. Ja jos mestaruus lipuu Citizensille, ei sitä voi pitää epäonnistumisena millään mittarilla – vaikkei tämä fakta toki Pool-faneja lohdutakaan.
Asia on kuitenkin niin, että tällä kaudella Englannin pääsarjassa on nähty kaksi totaalisen dominoivaa jengiä ja kaikkien aikojen kovatasoisin mestaruustaisto. Mielipiteitä on toki yhtä paljon kuin pakaroiden väliin jääviä aukkoja, mutta on täysin perusteltua väittää, että (kohta) takana on kaikkien aikojen Valioliigakausi.
Jälleen Euroopan kärkeä
Liverpoolin huippukautta vain alleviivaa se, että samaan aikaan Valioliigan mestaruuden kanssa seura taistelee pääsystä toiseen peräkkäiseen Mestarien liigan finaaliin. Mikäli Barcelona kaatuu, ovat merseysideläiset ennakkosuosikkeja Madridin finaaliin kesäkuun ensimmäinen päivä.
Vaikka Jürgen Klopp – ja koko fanikunta – on rivien välistä antanutkin ymmärtää, että Valioliiga on kauden päätavoite, voi Pool kauden päätyttyä olla Valioliigan kakkonen ja Mestarien liigan voittaja; lopputulos, jota kukaan ei voi pitää huonona.
Punaiset ovatkin marssineet Euroopassa välieriin kuin varkain, samalla kun lähes kaikkien katseet ovat olleet taistossa kotimaan kentillä.
Poolin taival Mestarien liigassa on ollut myös hieman erikoinen; todella vaikean alkulohkon jälkeen kaatui ensimmäisellä pudotuspelikierroksella Bayern todella vahvalla vierasesityksellä, jonka jälkeen Liverpool nuiji Porton lähes pelottavan kliinisellä pelillä – päällimmäisenä otteluparista portugalilaisia vastaan jäi mieleen se, että merseysideläisillä jäi vähintään yksi vaihde vielä varastoon.
Vaikka tämä onkin osoitus äärimmäisen kovasta ja rutinoituneesta joukkueesta, antoi se vain lisäpontta niille, joiden mielestä seuran fokus on täysin Englannin kentillä.
Juttu on kuitenkin näin: Liverpool pelaa Mestarien liigan välierissä, hitto soikoon! Jos minulle olisi ennen kautta sanottu, että kalenterin kääntyessä toukokuulle olemme pisteen perässä Valioliigan kärkeä ja Euroopan neljän parhaimman joukkueen joukossa, olisin ottanut sen vastaan riemusta kiljuen ja voitonlippua liehuttaen.
Erikoinen kausi, valoisa tulevaisuus
Huolimatta mahdollisesta euromenestyksestä, jää kaudesta väistämättä hieman valju maku, jos 29 vuotta jahdattua mestaruutta ei Englannin kentillä tule, kun kausi on ollut niin hyvä ja pokaali niin lähellä. Tämä kausi voi olla poikkeuksellinen myös siinä mielessä, että kauden päätyttyä voimme olla niinkin erikoisessa tilanteessa, että Liverpool on voittanut Mestarien liigan ja Manchester City Valioliigan – ja molemmat ovat pettyneitä kauteen.
En nyt väitä, etteivätkö Pool-fanit juhlisi mahdollista Mestarien liigan voittoa täysin rinnoin, samoin kuin Citizensin kannattajat liigakannua, mutta mikäli joukkueet saisivat vaihtaa nämä pokaalit päittäin, ne varmasti niin tekisivät. Niin selvät ovat seurojen prioriteetit tällä kaudella olleet.
Liverpoolin näkövinkkelistä tämä kuitenkin alleviivaa vain yhtä asiaa: Pool voi päättää kautensa Mestarien liigan voittoon ja Valioliigan kakkospaikkaan, ja jättää silti faneilleen tuntuman, että enemmänkin olisi ollut saavutettavissa. Tämä fakta vain ja ainoastaan korostaa sitä, kuinka kovat tavoitteet seuralla tällä hetkellä on.
Tämä tarkoittaa sitä, että Liverpool on palannut Euroopan huipulle, ja on tullut jäädäkseen.
Siispä, vaikka emme tällä kaudella saisi nauttia yksistäkään kultajuhlista, syytä suupielien korvia kohti kaartumiseen on. Kloppin prosessi näyttää tällä hetkellä lähes liian hyvältä ollakseen totta, ja jos saksalaiselle annetaan työrauha viedä näkemystään eteenpäin, saadaan Mersey-joen rannalla varautua palkintokaapin täyttymiseen lähivuosina.
