Jokereiden raunioilta huippusarjaan, kohtalokas käynti vasaralääkärillä ja toistuvia sydänongelmia – Marko Kolsin erikoinen ura päättyi kahdesti ennen aikojaan

Kuva: IF Gnistan

Ykkösen IF Gnistanin toimitusjohtaja on kenties lahjakkain suomalaisjalkapalloilija, joka ei ikinä yltänyt A-maajoukkueeseen.

Kakkosen A-lohkossa putoamista vastaan taisteleva VJS on juuri kärsinyt tappion PEPO:lle. Kun muu joukkue valmistautuu kotimatkaan, kapteeni Marko Kolsia ei näy paikalla. Hän on suunnannut Kimpisen urheilukeskuksesta suoraan sairaalaan tunnettuaan ottelun loppupuolella tuttua rytmihäiriötä sydämessään.

Syyskuussa 2019 pelatut 90 minuuttia jäivät Kolsin viimeisiksi viheriöillä, ja hän todisti viimeisiä kierroksia katsomossa VJS:n pudotessa Kolmoseen. Keskikenttämiehen pelaajaura ei saanut arvoistansa päätöstä, mutta pelit olisivat voineet loppua jo vuosia aiemmin.

Nopea hyppy huippusarjaan

Vantaalla vuonna 1985 syntynyt Kolsi murtautui FC Jokereiden edustusjoukkueeseen kaudella 2002, ja läpimurto pääsarjatasolla tapahtui vuotta myöhemmin. Narripaitojen viimeiseksi Veikkausliiga-kaudeksi jäänyt 2003 oli seuralle yhtä vuoristorataa, mutta 18-vuotias Kolsi vakuutti esityksillään 16 ottelussa.

Pasi Rautiaisen suojatit elivät kauden päätteeksi epätiedossa, ja harjoitukset jatkuivat pienryhmissä. Kun Jokerit luopui sarjapaikastaan kauden 2004 alla, varsin nimekäs ryhmä lähti eri teille.

– Meillä oli jo Ykkösessä todella kova jengi. Jokerit oli minulle hyvä koulu paitsi futaajana myös ihmisenä. Muun muassa Pasi ja Ville (Lyytikäinen) olivat sellaisia persoonia, joiden kanssa toimiminen toi hyviä apuja elämään, Kolsi toteaa.

Naapuriseura HJK tarjosi Kolsille sopimusta, ja Eredevisiessä pelannut Willem II esitti samaan aikaan kiinnostuksensa. Kun kymmenen päivän testijakso vakuutti tilburgilaisseuran nuorukainen muutti keväällä Hollantiin.

Kolsia kaavailtiin aluksi reservijoukkueeseen, mutta harjoituskauden hyvät otteet toivat paikan edustuksessa. Vastoin odotuksia 19-vuotias suomalainen debytoi Eredevisiessä jo avauskierroksella ja nousi pian avauskokoonpanoon.

Loukkaantumiset pitivät Kolsin aika ajoin katsomossa, mutta hän pelasi lopulta 14 sarjaottelussa. Willem II sijoittui keskikastiin, mutta tulokset ailahtelivat liikaa. Se näkyi myös kannattajien turhautumisena – kun Feyenoord murskasi joukkueen 7–0, fanit asettivat lakanan harjoituskentän aitaan ja lukitsivat portit. Viesti oli, että joukkueen tulisi harjoitella siihen asti, kunnes peli alkaa kulkea.

– Fanaattiset kannattajat näkyivät ja kuuluivat. Hollannissa huomasin, mitä seura merkitsee yhteisölle. Minulla ei ollut vastaavasta kokemusta, mutta uskon, että juuri Jokereissa viettämäni vuodet antoivat minulle pelilliset sekä henkiset valmiudet pärjätä kovemmissa ympyröissä.

Vammat sotkivat huippuvuodet

Samoihin aikoihin, keväällä 2005, Kolsi nostettiin myös Markku Kanervan valmentamaan U21-maajoukkueeseen. Ryhmä koostui pitkälti pari vuotta Kolsia vanhemmista pelaajista, joista muun muassa Daniel Sjölund ja Kari Arkivuo loivat komean uran Huuhkajissa.

11 eri pelaajaa debytoi samana vuonna A-maajoukkueen paidassa, mutta kaikki ikäkausimaajoukkueet kolunnut Kolsi ei saanut kutsua. Jälkikäteen hän pohtii, että haaveeksi jäänyt A-maajoukkuedebyytti olisi voinut tapahtua juuri niihin aikoihin.

– Mielestäni pelasin urani parasta futista silloin, kun tulin Hollantiin. Pärjäsin silloin hyvin Eredevisiessä. Heti seuraavana talvena koin pahan nilkkavamman, jonka jälkeen oli vaikeaa palata samalle tasolle. Paluutani ei helpottanut käyntini Jari Litmasen kirjasta tutulla ”vasaralääkärillä”. Hän sai vasarallaan pois puolet nilkkani turvotuksesta, mutta se johti myöhemmin polviongelmiin.

Seuraavina kausina Kolsi haki vauhtia lainapestien muodossa, mutta paluuta pääsarjaan ei ollut näköpiirissä. Sopimuksen päätyttyä kesällä 2007 hän päätyi eri vaihtoehdoista slovenialaisjätti NK Mariboriin.

Jos Kolsin ura Hollannissa käynnistyi loistavasti, alku Sloveniassa oli kaikkea muuta. Terveen sydämen synnynnäisen rytmihäiriön oireet alkoivat jo toisissa harjoituksissa, ja hänelle tehtiin välittömästi ablaatio. Huili tuli huonoon paikkaan – vaikka Kolsi pääsi lopulta kehiin seitsemässä sarjaottelussa, jatkosopimusta ei syntynyt.

– Sieltä jäi kuitenkin hauskoja muistoja. Mariborissa oli isoja egoja, kuten legendaarinen jalkapallotoimenjohtamme Zlatko Zahovič. Hän pelasi usein treeneissämme ja seisoskeli aina paitsiossa. Kerran kakkoskoutsimme vihelsi pilkun, jolloin vastustajajoukkueessa pelannut Zlatko potkaisi pallon katsomoon ja totesi, että jatketaan maalipotkulla.

Viimeinen palvelus VJS:lle

Kolsi edusti Sloveniassa kolmea muuta seuraa ja pelasi maassa aina vuoden 2012 loppuun saakka. Vaikka vuosiin mahtui kaksi polven eturistisideleikkausta, otteluita pääsarjassa kertyi yhteensä 65. Suomalaisille varsin tuntemattomassa jalkapallomaassa sattui ja tapahtui, ja Kolsilla riittää tarinoita erikoisista selkkauksista.

– Kun olin leikkauksen jälkeen ensimmäistä kertaa Rudarin joukkueharjoituksissa, ortopedimme täräytti kesken alkuveryttelyjen Audi Q7:llään kentän kulmaan. Hän huusi minua tulemaan luokseen ja sanoi, että jos en mene täysiä tilanteisiin, hän vetää minua turpaan.

Vaikka Kolsi sai mukavasti vastuuta viimeisellä kaudellaan, erilaiset loukkaantumiset vaivasivat häntä niin, että jalkapallo jäi taka-alalle ennen 28-vuotissyntymäpäiviä. Kolsi palasi Suomeen ja huilasi kahdeksan kuukautta, kunnes liittyi loppukaudeksi 2013 Kakkosen KäPa:n riveihin.

Seuraavalla kaudella sarjataso vaihtui Ykköseen ja seura kotikaupungin PK-35:een. Kolsille tehtiin kauden aikana kaksi sydänleikkausta, ja rytmihäiriöt palasivat sarjan päätöskierroksella. Pari kuukautta myöhemmin hän päätti, että nappulakengät oli ripustettava naulaan.

Lopettamispäätös piti lopulta yhden kauden ajan, sillä Kolsi palasi vuonna 2016 VJS:aan, jossa miehen jalkapalloura oli alkanut seurassa kuusivuotiaana. Edustusjoukkue nousi suoraan kahdessa vuodessa Nelosesta Kakkoseen.

Vielä viime kaudella 34-vuotias Kolsi edusti pelipaikkansa eliittiä Kakkosessa. Kapteenin saldoksi jäi 17 ottelua ja kolme maalia, kunnes rytmihäiriöt palasivat.

– Oli kivaa pelata vielä kerran ilman loukkaantumisia. Pelit olisivat toki voineet jatkua pidempäänkin, mutta valitettavasti kävikin näin. Ehkä Lappeenrannan tapahtumat olivat viimeinen signaali sille, että nyt on aika siirtyä konttorin ja koutsaamisen puolelle.

Valmentamisosaamista pääsee tänä päivänä hyödyntämään IF Gnistan. Urheilujohtamisen yliopistotutkinnon sekä UEFA A -lisenssin suorittanut Kolsi aloitti viime joulukuussa työt Gnistanin 2005 syntyneiden poikien vastuuvalmentajana sekä edustusjoukkueiden toimitusjohtajana.

– Palo futaamiseen on aina olemassa, ja kaipaan yhä kentille. Mietin esimerkiksi välillä lenkillä, voisiko tähän keksiä jotain lääkettä. Täytyy kuitenkin muistaa pitää itsestään huolta.