Byyrin legendaariset ottelut -juttusarja siirtyy tällä kertaa 1980-luvulle, ja kesäiseen Meksikoon. Vuoden 1986 MM-kisat järjestettiin toistamiseen tässä Pohjois-Amerikan eteläisessä valtiossa, ja aurinkoisena kesäkuisena päivänä finaalissa vastakkain olivat Argentiina ja Länsi-Saksa. Ottelua seurasi paikan päällä hulppeat 114 000 ihmistä, ja voi pojat, millainen klassikko ottelusta syntyi.
Joukkueiden nimivahvuudessa merkittäviä eroja
Länsi-Saksan joukkue on täynnä nimimiehiä. Joukkuetta kipparoi Inter Milan -tähti Karl Heinz Rummenigge ja hänen kanssaan vihreän vieraspaidan pukevat, ainakin omasta mielestäni, tähtipelaajiksi määriteltäviksi pelaajiksi kivikova keskikentän kaksikko Felix Magath–Lothar Matthäus sekä laitapuolustaja Andreas Brehme. Laatua löytyy myös penkiltä mm. viiksisankari Rudi Völlerin muodossa.
Argentiina puolestaan vaikuttaa pitkälti yhden miehen joukkueelta. Vaikka Jorge Valdano, Jorge Burruchaga ja muut ovat laatupelaajia, kiteytyy Argentiinan peli täysin yhteen mieheen. Maailman parhaaseen jalkapalloilijaan, legendaarista kymppipaitaa kantavaan Diego Armando Maradonaan.
Argentiina eteni finaaliin Maradonan johdolla, Saksa hieman haparoiden
”Konemainen ja tylsä Saksa” on käsite, jota viljellään nykyäänkin jalkapallossa. Keisari Franz Beckenbauerin valmentamaa joukkuetta pidetään tämän käsitteen aloittajana. Länsi-Saksa eteni alkulohkostaan Tanskan jälkeen toisena jatkoon, eivätkä peliotteet ole loppupeleissäkään olleet varsinaisesti vakuuttavia. Toisella kierroksella Marokko kaatui niukasti 1–0, Meksiko vasta rangaistuspotkukilpailussa, ja välierässä Ranskaa vastaan Rudi Völler iski ratkaisevan 2–0-maalin ottelun viimeisellä minuutilla.
Argentiina puolestaan on tukeutunut supertähteensä. Maradona on eteläamerikkalaisten ainoa pelaaja, joka on iskenyt pudotuspeleissä useamman maalin, ja tapa, millä hän otti maansa reppuselkäänsä ensin Englantia(2–1, Maradonalle kaksi maalia), ja välierässä Belgiaa(2–0, Maradonalle molemmat maalit), ovat jääneet jalkapallon historiaan. Toisella kierroksella Uruguayta vastaan ratkaisevan 1–0-maalin iski kärkipelaaja Pedro Pasculli. Carlos Bilardon joukkue on siis edennyt, nimivahvuuden puutteestaan huolimatta, vakuuttavalla tavalla finaaliin.
Tasainen alku
Ensimmäisen puoliajan alussa kumpikaan joukkue ei onnistu saamaan yliotetta ottelusta. Länsi-Saksa pitää palloa hieman enemmän, ja pääsee pari kertaa maalintekoetäisyyksille. Vaarallisin paikka tulee n. 15 minuutin kohdalla, kun maa saa vapaapotkun aivan rangaistusalueen rajalta. Saksalaisten kikkailu kuitenkin epäonnistuu ja tilanne puretaan.
Argentiina pääsee tämän jälkeen peliin mukaan, ja 5 minuuttia saksalaisten vapaapotkusta, on heidän vuoronsa lähteä rakentamaan peliä erikoistilanteen avulla. Matthäus rikkoo Maradonaa kortin arvoisesti, mikä tietää huonoja uutisia Länsi-Saksalle, sillä Matthäus on ollut ottelun alun Maradonan päällystakkina. Työ, johon tarvitaan kaikki kikat.
Burruchaga astelee pallon taakse, keskittää vitosen alueelle, johon Toni Schumacher lähtee myös palloa vastaan. Keskityspalloon nousee kuitenkin korkeimmalle toppari Jose Luis Brown, jonka tyylikäs pusku suuntautuu oppikirjamaisesti ristikkäiseen kulmaan – ja maaliin! Argentiina siirtyy 23. minuutilla 1–0-johtoon.
Maalin jälkeen ottelu pysyy tasaisena. Suuria maalintekopaikkoja ei juurikaan ole. Yksi poikkeus kuitenkin tulee, kun Rummeniggelle avautuu avopaikka keskityspallosta, mutta saksalainen ei saa ohjattua palloa takatolpalta edes maalia kohti. Maradona pysyy suhteellisen näkymättömänä, kun Lothar Matthäus onnistuu siinä, missä ketään muu ei ole koko turnauksessa onnistunut: pimentämään maailman parhaan jalkapalloilijan.
Toinen puoliaika alkaa Argentiinan avopaikalla
Argentiina aloittaa toisen puoliajan. Palloa pyöritellään tasaisesti muutama minuutti, kunnes Länsi-Saksan vapaapotkun jälkeen Argentiina pääsee kolmella yhtä vastaan -hyökkäykseen. Burruchaga kuitenkin jäätyy totaalisesti, ja yrittää itse kikkailla ohi puolustajan, vaikka kaksi pelaajaa on aivan vapaana. Argentiina saa kulmapotkun, mutta tämä tuntuu lohdutuspalkinnolta.
56. minuutilla Argentiina saa jälleen kerran eurooppalaisten erikoistilanteen jälkeen vastahyökkäyksen. Tällä kertaa pallo on Real Madridissa elantonsa tienaavan Jorge Valdanon jalassa, eikä hän erehdy! Tyylikäs sijoitus takanurkkaan ohi Toni Schumacherin, ja Buenos Airesin kaduilla tavataan jo mestaruustangon askeleita. Länsi-Saksa ei voi nousta tästä enää, eihän?
Länsi-Saksa on purjeissa, eikä viherpaitaisilla tunnu olevan punaista lankaa pelissään. Keisari Beckenbauer hakee ratkaisua vaihtopenkiltä: Rudi Völler tuli kentälle jo puoliajalla, ja 62. minuutilla Dieter Hoeness tulee kentälle tuomaan, toivottavasti, ratkaisuvoimaa.
Ottelu tasoittuu hieman, ja Argentiina alkaa selkeästi puolustamaan johtoaan. Kunnes.
Pelikello näyttää 73 minuuttia, Länsi-Saksalla kulmapotku. Kulmapotku annetaan etutolpalle, josta Rudi Völler jatkaa, ja Karl-Heinz Rummenigge ohjaa pallon maaliin.
Noin 10 minuuttia myöhemmin saksalaiset saavat toisen kulmapotkun, jälleen vasemmalta. Tällä kertaa kulma annetaan takatolpalle, josta pallo jatketaan keskelle, ja Rudi Völler iskee tasoitusmallin! Völleristä tuli samalla historian kolmas pelaaja, joka on vaihtopelaajana tehnyt maalin MM-finaalissa!
Hetki oli pedattu Maradonalle
Finaali oli pelattu Diegolle. Maradona oli kantanut joukkueensa finaaliin, mutta hän on pysynyt toistaiseksi pimennossa. Länsi-Saksa on toki käyttänyt otteita, jotka saavat nykyjalkapalloilijan henget salpautumaan – eikä tässä tapauksessa ihailusta rehellistä puolustusta kohtaan. Peliä on hieman reilut viisi minuuttia jäljellä. Pystyykö taikuri kaivamaan hatustaan vielä yhden jäniksen?
Kyllä ja ei.
Pallo pelataan vain Diegon jalkaan. Tällä kertaa ratkaisuna ei ole kuljetus, vaan nerokas syöttö linjan taakse. Syöttö, joka vapauttaa Burruchagan läpiajoon. Burruchagalla on ollut ottelussa paikkansa, mutta nyt hän ei petä, ja Argentiina siirtyy jälleen kerran johtoon.
Tällä kertaa Argentiinan johto pitää loppuun asti, ja maa voittaa mestaruuden toisen kerran!
Kisoissa oli vain yksi hahmo
Kun kisoja pohtii isommasta näkökulmasta, niin jälkipolville jää mieleen kaksi sanaa: Diego ja Maradona. Tässäkin tekstissä miehestä on puhuttu jo kyllästymiseen asti. Maradonan kisat ovat kuitenkin olleet jotain historiallista.
Melkein kaikki, mitä Maradona teki, on jäänyt historiaan. Esimerkiksi Englanti-ottelu, ja upeat kaksi maalia. Toinen maali on omasta mielestäni hienoin jalkapallomaali, mitä vihreällä veralla on ikinä tehty. Silti ottelu muistetaan siitä toisesta maalista. ”Jumalan kädestä”, kuten Diego itse on sen ristinyt.
Lisäksi kuva, jossa Maradona juhlii mestaruutta, on noussut kisahistorian tunnetuimpien joukkoon.
Ennen kisoja Maradonasta puhuttiin maailman parhaana pelaajana. Kisojen aikana hän nousi kuitenkin listalla korkeammalle. Cruyff ja Pelé ovat molemmat loistavia pelaajia, jotka saavuttivat MM-tasolla mahtavia asioita. Heitä kuitenkin yhdistää yksi asia: he olivat loistavien joukkueiden, enemmän tai vähemmän ylivoimaisesti, parhaita pelaajia. Maradona puolestaan kantoi hyvän, muttei mitenkään erityisen, joukkueen lähes yksin finaaliin.
Jalkapallo-ottelua ei voi voittaa yksin, maailmanmestaruudesta puhumattakaan.
Diego Maradona saavutti vuonna 1986 jotain, mikä on varmasti tätä saavutusta lähimpänä.
Ottelun voit katsoa täältä.
