Millainen on maailmalla suosiotaan kasvattaneen kuntojalkapalloilun tilanne Suomessa? Alan suomalainen asiantuntija, lehtori Mikko Julin Laurea-ammattikorkeakoulusta kertoo ilmiön synnystä ja sen kehityksestä Suomessa.
– Palloa on potkittu tietenkin jo kauan ennen jalkapalloilun keksimistä huvin vuoksi ja homma on jatkunut esimerkiksi pihapeleinä ties kuinka kauan. Jalkapalloiluhan on siinä mielessä otollinen laji harrastaa, että sen aloittaminen ei vaadi mitään erityisosaamista ja periaatteessa potkiminen voidaan aloittaa lähes minkälaisessa tilassa vain, Julin sanoo.
Hän muistuttaa, että jalkapallo, jos mikä on matalan kynnyksen toimintaa.
– Palloliitto on lanseerannut erilaisia aloittelijoiden ei-kilpailullista toimintaa mahdollistavia konsepteja, kuten ”Aikuisten jalkapallokoulu” tai ”Perhefutis”. Ne ovat tänä päivänä tosi suosittuja monissa seuroissa, hän kertoo.
Pitkään mukana olleena, Julin osaa selkeyttää alan käsitteitä.
– Kun sitten puhutaan kuntojalkapalloilusta toimintana, niin tästä käytetään maailmalla termejä ”Football fitness”, ”Recreational football” tai ”Football as medicine”. Emme ole ainakaan vielä löytäneet kuntojalkapalloilua parempaa suomenkielistä termiä. Kuntojalkapalloilu sekoitetaan monesti kävelyjalkapalloiluun. Se on taas, meidän näkökulmastamme, oma toimintamuotonsa, hän korostaa.
Keskiössä pienpelit
– Kuntojalkapalloilulla tarkoitetaan ohjattua ei-kilpailullista jalkapallotoimintaa, jossa keskiössä ovat pienpelit. Pienpeleillä tarkoitetaan esimerkiksi 3 vastaan 3, 4 vastaan 4 tai 5 vastaan 5 pelejä pienehköllä kenttäalueella. Kuntojalkapalloilun keskiössä ovat myös sosiaalisuus ja hauskuus. Se sopii kaiken ikäisille, sukupuoleen tai taitotasoon katsomatta, Julin sanoo.
Hän muistuttaa, että mitään kiveen hakattuja sääntöjä ei ole.
– Säännöt muokataan osallistujien perusteella. Ohjaajalla ei tarvitse olla välttämättä lajitaustaa, mutta ymmärrystä ohjaamisesta pitää olla, jotta toiminta on joka tavalla turvallista.
Kuntojalkapallo alkoi nykymuodossaan jo noin kaksikymmentä vuotta sitten.
– Kuntojalkapalloilun alku, tässä nykymuodossaan, menee 2000-luvun alkuun Tanskaan. Siellä aloitettiin tutkimustoiminta ajatuksella, että voisiko jalkapalloilua hyödyntää esimerkiksi terveyden ja toimintakyvyn edistämisessä erilaisilla ryhmillä.
– Iso kiitos tästä menee Etelä-Tanskan yliopiston professorille, Peter Krustrupille, joka on ollut voimahenkilö tämän konseptin kehittämisessä eteenpäin, Julin korostaa.
– Varhaisiin ryhmiin kuului mm. ”FC Prostata”, joka koostui miehistä, joilla oli ollut tai on eturauhassyöpä. Toiminta lähti siitä ideasta, että voitaisiinko jalkapalloa hyödyntää kuntoutuksessa.
Kuntoutuksen piti olla hauskaa ja sosiaalista, mutta myös tehokasta.
Sittemmin tutkimustoiminta on laajentunut kansainväliseksi. Kuntojalkapalloilulle on omistettu muutama tieteellisen julkaisun teemanumerokin.
– Vuonna 2020 julkaistiin ensimmäinen kirja aihepiiristä ”Football as Medicine”. Tänä päivänä tutkimusjulkaisuja on jo lähes 200. Voisi sanoa, että kuntojalkapalloilun käytännön toiminta pitäisi rakentaa sellaiseksi, että kaikki siellä tehtävät toiminnot voidaan perustella tutkitulla tiedolla. Tämä on yksi selvä ero esimerkiksi kävelyjalkapalloiluun tai näihin Palloliiton ansiokkaisiin konsepteihin, Julin sanoo.
Hän kertoo, että kuntojalkapalloiluun liittyy vuosittainen ”Football is Medicine, FIM” kongressi. Tänä vuonna se järjestettiin Italiassa Firenzessä.
– Ensi vuoden tammikuussa se järjestetään ensin kertaa Suomessa. Jyväskylän yliopisto on ottanut vetovastuun. Kongressissa järjestetään ns. nollapäivä ennen varsinaista tieteellistä osuutta. Siinä pureudutaan käytännön harjoituksiin ja toimintoihin. Olemme sopineet, että Laurea-ammattikorkeakoulu ja Palloliitto ottavat erityisesti tämän päivän järjestelyistä ja ohjelmasta vastuun.
Suomessa vuodesta 2017 lähtien
Mikko Julin kertoo, miten kuntojalkapalloilussa päästiin Suomessa alkuun.
– Suomeen kuntojalkapalloilu tuli oikeastaan 2017. Peter Krustrup oli silloin esittelemässä toimintaa Liikuntatieteen päivillä Jyväskylässä. Olin kuuntelemassa paikan päällä ja ihmettelin, että jos tämä oli kerran tutkittua jo tuolloin ja näin vaikuttavaa, niin miksi tällaista toimintaa ei sitten täällä järjestetä. Itselläni oli aihepiiristä kiinnostuneita tuttuja Euroopasta.
– Päätimme hakea EU:n Erasmus+ Sport -ohjelmasta hankerahaa ja saimme sellaisen 2018. Hankkeelle annettiin nimeksi 6-0! ja siinä oli Suomen lisäksi toimijoita suurista jalkapallomaista eli Englannista, Tanskasta, Ranskasta ja Espanjasta.
Ja näin hanke eteni.
– Kohderyhmäksi valikoituivat yli 65-vuotiaat henkilöt ja toiminta polkaistiin käyntiin syksyllä 2019. Korona-aika sotki hieman kuvioita, mutta innostus oli, ainakin minulla, suurta, kun huomasin, että oikeastaan kaikki se, mitä kirjallisuus sanoi, toteutui myös käytännössä, Julin kertoo innostuksesta.
Vanhimmat osallistujat olivat noin 80-vuotiaita ja keski-ikä oli noin 70 vuotta.
– Vaikka me Suomessa olemme tässä muodossa keskittäneet toistaiseksi tarmomme vanhempaan väestöön, niin tämä matalan kynnyksen toiminta sopii oikeastaan kaikille. On paljon nuoria ja työikäisiä, joita kilpailullinen toiminta ei kiinnosta, mutta he haluaisivat silti pelata jalkapalloilua ohjatusti.
– Idea on se, että jokainen tulee omalla taito- ja kuntotasollaan mukaan. Jalkapallo itsessään on monelle jo kiinnostava, mutta sosiaalisuus on monelle se tärkein asia osallistua. Joillekin terveys tai toimintakyky voivat olla mukaan tuloa motivoivia tekijöitä. Vaikutuksia tähän puoleen pystytään osoittamaan olemassa olevien tutkimustenkin perusteella – ei siis ole vain uskon asia.
Laji on osoittautunut Julinin mukaan myös turvalliseksi.
– Meillä ei ole käytännössä sattunut ikääntyneiden kanssa loukkaantumisia. Joku vanha vaiva on voinut joillakin ärtyä, mutta toiminta itsessään ei juurikaan ole loukkaantumisia aiheuttanut, edes hyvin vanhoillakaan.
Hän kertoo, mistä tämä johtuu.
– Keinoja on monia. Kuntojalkapalloilu on intensiivistä eli peli vetää helposti mukaan. Silloin ohjaajan on tärkeää säätää intensiteettiä taukojen tai sääntömuutosten avulla.
– Elimistö kyllä kestää iäkkäilläkin hyvin intensiivistäkin harjoittelua, mutta sen pitää olla progressiivista. Eli pikkuhiljaa nostetaan intensiteettiä. Jos joku haluaa pitää enemmän taukoja, niin se on hyväksyttävää. Sääntöjä kannattaa miettiä turvallisuuden takaamiseksi. Yleensä taklaukset tai reippaat kontaktit kannattaa tästä toiminnassa kieltää, sillä ne lisäävät loukkaantumisriskiä, etenkin jos pelaajat tulevat eri kokemustaustoilla mukaan. Jonkin verran pelannut ehkä osaisi varautua kontaktiin, kun taas täysin vasta-alkaja ei sellaiseen ole luultavasti valmis.
Muitakin sääntöjä voi muuttaa.
– Sääntönä voi olla, että pidetään pallo alhaalla, jolloin katsekin pysyy alhaalla. Sivurajaheitot voidaan korvata potkuilla. Jalan laittaminen pallon päälle lisää iäkkäämmillä kompastumisriskiä, joten se kannattaa, jos ei nyt kategorisesti kieltää, niin ainakin lisätä ei toivottaviin toimintoihin.
Toisten huomioiminen ja kunnioittaminen tärkeää
Mikko Julin painottaa, että ylipäätään toisten huomioiminen ja kunnioittaminen ovat tärkeitä asioita.
– Se jo vähentää kontakteja ja loukkaantumisriskiä. Pelikentän koko estää tehokkaasti loukkaantumisia. Mitä suurempi kenttä, sen enemmän vauhtia ja kovia potkuja, joten ne kasvattavat aina loukkaantumisriskiä. Vaikka tässä kaikenlaista sääntöjä olen kuvannut, niin kyllä toiminta saadaan intensiiviseksi näilläkin säännöillä. Olemme mittailleet syketasoja näissä ikäihmisten peleissä ja kovia ovat olleet.
Julinin mukaan kovin monessa suomalaisessa seurassa ei vielä ole kuntojalkapalloryhmiä siinä muodossa kuin hän on kuvannut toimintaa.
– En tiedä, järjestetäänkö nuorille ollenkaan tällaista toimintaa vielä. Aikuisten jalkapallokoulut ovat tosi suosittuja, mutta ne eivät ihan tätä kuntojalkapalloilun toimintamallia välttämättä noudata. Kuntien ja myös kolmannen sektorin toimintaan kuntojalkapalloilu olisi myös hyvä lisä, hän sanoo.
Hän kertoo, että Espoo järjestää tällaista toimintaa senioreille.
– Suomessa ei ole vielä sellaista toimintaa, jossa kuntojalkapalloilua käytettäisiin esimerkiksi kuntoutuksen apuna joillain tietyillä ryhmillä Football as medicine -käsitteen tavoin. Sellainen on haaveena saada toimimaan joskus täälläkin. Kysyntää tällaiselle ei-kilpailulliselle toiminnalle olisi valtavasti.
Hänen mukaansa seurojen pitäisi löytää ja kouluttaa ohjaajia toimintaan, jotta toiminta ei jäisi vain hetkelliseksi innostukseksi.
– Lisäksi kuntojalkapalloilun pitäisi olla koko seuran yhteinen asia. Jos se on vain yhden tai parin innostuneen toimijan varassa, niin heidän vaihtaessaan seuraa tai lopettaessaan, myös toiminta loppuu, Julin pohtii.
Harvalla seuralla on selkeää toimintamallia tällaiseen.
– Moni aikuisten jalkapallokoulukin loppuu, kun osa innostuu ja koulun seurauksena perustetaan joukkue jonnekin alasarjaan. Se on tietysti hieno asia, mutta sitten ne henkilöt, jotka eivät tästä kilpailutoiminnasta välitä, jäävät pois.
– Voi olla, että aikuisten jalkapallokoulun toimintakin muuttuu kauden edetessä yhä tavoitteellisemmaksi, jolloin kuntojalkapalloilun sydän eli sosiaalisuus ja hauskuus ei-kilpailullisena toimintana häviävät.
Hänen mukaansa seurojen kannattaisi miettiä strategioitaan ja sitä, mikä on seuran identiteetti.
– Jos halutaan oikeasti olla koko lähiympäristön vaikuttava toimija, niin silloin tällaisen matalan kynnyksen pysyvän toiminnan pitäisi oikeasta konkretisoitua tekoinakin. On hyvä muistaa, että tämä ei missään nimessä ole pois kilpailutoiminnalta. Kuntofutiksen puolelta voi aina siirtyä kilpatoimintaan, jos se tuntuukin omalta, hän sanoo.
Mitä seuroilla on tällä hetkellä tarjota vaikkapa näille drop-out pelaajilleen, siis niille, jotka haluavat lopettaa kilpapelaamisen?
– Yleensä lähinnä vain lämmintä kättä. Ei seuroilla ole tällaista toimintaa, joka pitäisi näitäkin henkilöitä vielä mukana eli niitä, jotka voisivat pelailla ohjatusti ja nähdä kavereita, mutta eivät halua kilpailla. Lisäksi ne asiat joihin ohjaajan pitää keskittyä kuntojalkapalloilun ohjaamisessa, esimerkiksi siis sosiaalisuus ja toiminnan hauskuus sopivasti haastaen, ovat sellaisia, jotka jokaisen kilpajoukkueenkin valmentajan pitäisi osata ottaa huomioon valmennuksessaan. Eli kyllä nämä toiminnat kaikki tukevat toisiaan, eivät kilpaile tai vie toiselta tilaa.
Kuntojalkapallolla tärkeä merkitys
Julinin mukaan kuntojalkapallolla voisi olla seuroille ja lajiyhteisölle tärkeä merkitys.
– Seuroilla on mahdollisuus olla yhteisössään aidosti vaikuttavampia tekijöitä kuin mitä moni seura on nyt. Jos puhutaan liikkumattomuuden vähentämisestä tai terveyden ennaltaehkäisystä, niin toimintaanhan pitäisi houkutella juuri niitä henkilöitä, jotka eivät harrasta mitään liikuntaa tai ovat fyysisesti passiivisia.
– Aktiiviset liikkujat kyllä löytävät tavat harrastaa. Jos ei ole mitään tarjota tälle vähän liikkuvien suurelle määrälle, niin miten heitä saadaan mihinkään mukaan? Tässä olisi monella seuralla paljon potentiaalia lisätä toimintaansa yhteisöllisyyttä, hän sanoo.
Tulevaisuudessa seurat voisivat Julinin mukaan toimia myös kolmannen sektorin kanssa, siis vaikkapa potilasjärjestöjen tai eläkeläisyhdistysten, kanssa tiiviimmin ja suunnitella yhteistä toimintaa.
– Olimme viime syksynä suomalaisten ja tanskalaisten seniorien kanssa pelaamassa Bornholmin saarella. Eli tähän toimintaan voidaan yhdistää myös matkailua tai muuta aktiviteettia. Luultavasti esimerkiksi kestävän kehityksen tapaisia asioita voitaisiin seuratoimintojen avulla niin ikään edistää seuratoimintojen avulla, jos sellaisia ambitioita seuralla olisi.
– Ei seurojen ole pakko laajentaa toimintaa, mutta ehkä välillä kannattaisi tarkastella olemassaoloaan ja lupauksiaan vähän laajemmastakin perspektiivistä. Ja tämä ei tarkoita, että se olisi jotenkin pois vaikkapa kilpatoiminnalta.
Julin uskoo, että kun seuroihin saadaan uusia toimijoita, niin saadaan myös uusia resursseja.
– Vaikkapa moni ikäihminen voisi mielellään tulla aika ajoin talkootehtäviin, jos niitä olisi tarjolla. Eivät välttämättä halua sitoutua kokoaikaisesti, kuten monien junioripelaajien vanhemmat, mutta esimerkiksi yksittäisiin turnauksiin tai kentänhoitotalkoisiin varmasti kiinnostusta olisi.
– Monella eläkeläisellä on sellaisia taitoja, joita voisivat tarvittaessa hyödyntää seuran toiminnoissa, jos vain osattaisiin kysyä. Lajiyhteisön tai seurojen on helppo kirjoittaa hienoja strategioita ja visioita, mutta joskus on ihan hyvä pysähtyä ja miettiä, mitä ne konkretiassa tarkoittavat ja miten niitä arjen toiminnoissaan voisi edistää.
– Monen seuran resurssit ja ajatukset menevät ymmärrettävästi arjen pyörittämiseen mutta miten mahdollistetaan hyvä tulevaisuus seuroille? Tällaiset kuntojalkapalloilun tapaiset toiminnat voisivat tuoda monelle seuralle uusia tuulia, Julin arvioi.
