Huuhkajien vahvat otteet jatkuivat lauantai-iltana loppuunmyydyllä Ratinan stadionilla. Suomen jalkapallomaajoukkue on tällä hetkellä suurimmassa nosteessaan yli kymmeneen vuoteen.
Lähes päivälleen kuusi vuotta takaperin Pohjoiskaarre kiehui Helsingin Olympiastadionilla. Valko-Venäjä oli juuri kaatunut ja voittoa tanssittiin kannattajien keskuudessa poikkeuksellisella antaumuksella. Edellisestä kotivoitosta oli tässä vaiheessa ehtinyt kulua lähes kaksi vuotta.
Nyt Lukas Hradecky tarttui SMJK:n capon megafoniin jo tottuneesti, ”Oi, Suomi on!” raikui kannattajien kanssa jo rutiinilla. Kotivoitto oli Huuhkajille neljäs perättäinen merkityksellisissä otteluissa eli Kansojen liigassa tai karsintapeleissä. Sen jälkeen, kun Islanti kaatui syksyllä 2017 Alexander Ringin maalilla MM-karsinnoissa, on Suomi pelannut nyt kuusi ottelua kotonaan kyseisiä pelejä ilman tappioita. Ainoa kauneusvirhe oli 2-2-tasapeli Turkin kanssa Turussa samaisena syksynä.
Elämme siis poikkeuksellista aikaa juuri nyt suomalaisessa jalkapallossa. Vastaavaa hurmosta mitä lauantaina Ratinassa nähtiin, on edellisen kerran nähty Roy Hodgsonin kuuluisassa EM-karsinnassa, jolloin matka Alpeille oli lopulta maalin päässä toteutumisesta.
Teemu Pukin poikkeuksellisesta kyvystä ratkaista pelejä ja Glen Kamaran dominoinnista keskikentällä voisi jauhaa ikuisuuden. Nostetaan nyt kuitenkin jalustalle perus-Markku eli Markku Kanerva.
Kaksi hänen edeltäjäänsä olivat Mixu Paatelainen ja ruotsalainen Hans Backe. Paatelainen karahti suomifutiksen kirosanaksi muodostuneeseen joulukuuseen, turhautui ja lyttäsi pelaajien itseluottamuksen lopulta maanrakoon. Kun se oli löysä, niin se oli löysä. Hans Backe puolestaan havaitsi nopeasti suomalaisen pelaajamateriaalin riittämättömyyden kansainvälisiin peleihin ja peluutti pelejä ties kuinka monella puolustajalla. Kun se ensimmäinen maali tuli, niin peli oli ohi. Backen Huuhkajista kun ei peliä tekemään ollut.
Sitten tuli puikkoihin Markku ”Rive” Kanerva. Peruskoulun opettaja Helsingistä. Toisella yrittämällään Palloliitto kiinnitti Kanervan päävalmentajan pestiin vakituiseksi, ja tästä päätöksestä on muodostunut liiton paras päätös tällä vuosikymmenellä.
Kanerva sai käsiinsä päähän potkitun ja itseluottamuksensa kadottaneen ryhmän. Vajaassa vuodessa Kanerva sai miesten itseluottamuksen takaisin ja suomipaidan kevyemmäksi kantaa. Maajoukkueeseen oli jälleen kiva tulla ja pelilliset palikat alkoivat napsua kohdilleen. Kanerva hieroi käsissään löysän tukevaksi kangeksi ja osoitti riittämättömän materiaalin väitteen perättömäksi. Käytännössä hän teki paskasta konvehteja.
Suomen EM-karsintaurakka on käynnistynyt nyt vähintäänkin toivotusti. Armeniasta haettiin vierasvoitto ja Suomi hoiti kotiottelun jo rutiinilla. Bosnia-Hertsegovina tiedettiin haavoittuvaiseksi ottelun alla. Sillä oli poissaoloja ja ykköspyssy Edin Dzekon parasta ennen päiväys on jo mennyt. Silti voittoa ei pidä millään tavalla vähätellä. Arvokisakävijöiden kaataminen kotinurmella on kaikkea muuta kuin jokapäiväistä herkkua maajoukkueen kannattajille.
Huomionarvoista 2-0-voitossa oli tapa, jolla se otettiin. Huuhkajat pelasivat todella kypsän ottelun, jossa se osasi rytmittää peliä ja uskalsi ottaa ajoittain rauhassa vastaan ilman pienintäkään paniikin tuntua. Harvinaisia asioita pidempään maajoukkuetta seuranneille. Maalit tulivat tulikuuman Teemu Pukin lapikkaasta, mutta kolme pistettä oli koko joukkueen suoritus. Suomi halusi enemmän voittoa ja Huuhkajat uskoivat itseensä.
Profiilin muutos pienessä ajassa on siis vähintäänkin valtava ja tästä suurin kiitos on osoitettava perus-Markun suuntaan. On loppujen lopuksi jopa melko sama pääseekö Suomi ensi vuoden EM-lopputurnaukseen. Markku Kanerva on jo nyt palauttanut uskon suomalaiseen jalkapalloon ja saanut Huuhkajat inspiroimaan pieniä junioreita, jotka lähtivät lauantaina Ratinasta omille pihakentilleen laittamaan palloa maaliin Teemu Pukkina. Tämän inspiraation hedelmistä me saamme nauttia koko 2030-luvun.
Onkin siis täysin perusteltua aloittaa keskustelu Markku Kanervan patsaan sijoituspaikasta. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Artikkelikuva: Arno Hämäläinen
