Suomen Cup on Suomen vanhin yhä pelattava cup-muotoinen jalkapallokilpailu. Alkuperäistä formaattia on viimeisen parin vuoden aikana muutettu radikaalisti, mikä on herättänyt paljon vastustusta ja suoranaista boikottihenkeä. Suomen Cup tulisi palauttaa alkuperäiseen formaattinsa, jotta ironiselle Respect-etuliitteelle saataisiin jotain katetta.
Cupin perinteet
Alkuperäinen Suomen Cup perustettiin vuonna 1955. Formaatti kopioitiin Englannin FA Cupista, joka on maailman vanhin jalkapallokilpailu. Turnausmuoto on yksinkertaisuudessaan kaunis: kaikki Suomen joukkueet saavat osallistua cupiin, pelit pelataan knock-out-periaatteella ja turnaus etenee hitaasti koko kauden ajan. Vuoden 2016 talvella tehtiin kuitenkin nippu uudistuksia, jotka mullistivat turnausmuodon ja romahduttivat sen arvostuksen.
Cupiin otettiin mukaan lohkovaihe, johon on erillinen karsinta, johon Kakkosen ja sitä alempien sarjojen joukkueet osallistuvat. Karsinta alkaa aiemman vuoden kesällä, lohkovaihe pelataan talvella ja pudotuspelit keväällä. Turnauksen voittaja saa paikan seuraavan vuoden Eurooppa-liigassa. Uudistuksessa mukailtiin Ruotsin Svenska cupenin mallia, jossa lohkovaiheen mukaanotto on ollut onnistunut.
Osallistujamäärän romahdus
Suomen Cupin arvostus oli ollut laskussa vuodesta 2006, jolloin cup oli haalinut peräti 368 osallistujajoukkuetta. Uudistus tehtiin kunnioittamaan liigaseurojen toiveita. Koska Veikkausliigassa pelataan kolminkertainen sarja ja kausi on verrattain lyhyt, otteluohjelma on joukkueille raskas. Cup-ottelut nähtiin osittain “ylimääräisenä” rasitteena, etenkin kun liigajoukkueet tulivat mukaan alkukesästä, jolloin pelejä muutenkin on paljon. Esimerkiksi vuosina 2005, 2007 ja 2008 IFK Mariehamn jättäytyi cupista kokonaan pois, koska se “olisi maksanut heille liikaa”.
Alun perin cup-uudistuksen idea oli ainakin osaltaan siirtää pelejä pois keskikesän otteluruuhkasta. Vanha systeemi kuormitti liigajoukkueita, jotka joutuivat pahimman otteluruuhkan keskellä pelaamaan vielä cupin ottelut päälle.
Kun uutta Suomen Cupia suunniteltiin, neuvottelupöydässä kuunneltiin ilmeisesti pelkästään Veikkausliiga-seuroja. Cup on toteutettu täysin liigaseurojen ehdoilla, eikä suurinta osaa osallistujista eli alasarjajoukkueita ole ajateltu ollenkaan.
Alasarjajoukkueelle tulee uudessa formaatissa huomattava määrä lisää pelejä, etenkin jos se jollain ihmeen kaupalla sattuu selviämään lohkovaiheeseen. Lohkovaihe käytännössä varmistaa sen, ettei cupissa tule yllätyksiä, koska yksittäisten pelien sijaan useampi kohtaaminen huventaa mahdollisuudet haastaa ketään ylempänä pelaavaa joukkuetta olemattomiin.
On myös perin mahdoton yhtälö alasarjajoukkueen budjetille kiertää ympäri maakuntia ottamassa turpiin jokaiselta muulta lohkon joukkueelta ennen varsinaisen kauden alkua, mahdollisesti vielä siipirikkoisella joukkueella. Cupin lohkovaihe pelataan jo vuoden alussa talvella, jolloin harvalla alasarjaseuralla on edes valmista joukkuetta puhumattakaan valmiista pelitavasta tai kuntopohjasta. Lohkovaiheen jälkeen ainoastaan laadukkaimmalla materiaalilla varustetut joukkueet ovat mukana.
On myös cup-kilpailun hengen vastaista pelata karsinta, lohkovaihe ja pudotuspelit, koska kyseessä ei ole mikään Mestareiden liiga, jossa jokaisella seuralla on taloudelliset valmiudet saada pelit pelattua. Suomen Cupista jaettavat rahasummat ovat perin naurettavia, eikä taloudellista porkkanaa osallistumiselle ole.
Koska Suomen Cupin lohkot jaetaan maantieteellisesti, ne ovat väistämättä epätasaisia ja lisäävät pahimmillaan merkityksettömien otteluiden määrää. Cupia onkin haukuttu “harjoitusturnaukseksi”, jossa pystyt pelaamaan tasurin toisensa jälkeen ja pääsemään silti jatkoon.
Romantiikkaa ja hallihöntsää
Suomen Cupin hienous ja erityinen romantiikka muodostui juuri niistä peleistä, joissa pienempi kohtasi suurempansa. Daavid vastaan Goljat -asetelma herättää kiinnostusta ja antaa jalkapallolle mahdollisuuden olla sen kaupungin, kunnan tai alueen ykköspuheenaihe ja muodostaa parhaimmillaan osan koko kotiseudun identiteetistä.
Tällaiset ottelut ovat omiaan luomaan sitä jalkapallokulttuuria, jota ruohonjuuritasolla on helpointa muodostaa.
Nykymuotoisessa Suomen Cupissa näitä otteluita ei päästä pelaamaan. Ennen lohkovaihetta alasarjajoukkueiden lisäksi mukana on puoliammattilaisia Kakkosen seuroja, jotka ovat boikotoineet cupia kovasanaisesti. Heille nykyinen cup-formaatti tuottaa eniten ylimääräisiä pelejä, jotka mahdollisesti pakottavat pitkiin pelimatkoihin kohtaamaan alasarjajoukkueita. Niiden jälkeen edessä saattaa olla vielä lohkovaihe, jossa jatkoon pääsyn mahdollisuudet ovat olemattomat.
Koko Suomen cup?
Numerot eivät valehtele: cupin osallistujamäärät ovat pudonneet huippuvuoden 368:sta (2006) vain 65 joukkueeseen (2018). Alasarjajoukkueille cup alkaa kesän lopulla, jolloin joukkueet pelaavat kauden tärkeimpiä pelejä ratkoessaan nousuja ja putoamisia. Liigajoukkueille cup alkaa taas tammikuussa, jolloin suurin osa joukkueista vasta valmistautuu kauteen.
Koska uudessa turnausmuodossa cup on pelattu loppuun ennen kuin Veikkausliiga on kunnolla edes ehtinyt alkaa, Suomen Cupista on tullut entisen Liigacupin kaltainen kauteen valmistava turnaus, johon osallistuu vain kourallinen seuroja. Niistä kaikilla ei ole edes valmista joukkuetta tulevalle kaudelle johtuen cupin aloitusajankohdasta juuri siirtoikkunan avautuessa. On erikoista, että tästä harjoitteluturnauksen piirteet täyttävästä kilpailusta saa europaikan.
Nimi Suomen Cup viittaa koko Suomen cupiin, mutta tosiasiassa siitä on tullut vain kotimaan isoimpien kymmenkunnan seuran turnaus, joten on harhaanjohtavaa käyttää turnauksesta tätä nimeä. Vanhaa Liigacupia, joka lopetettiin Suomen Cupin uudistamisen tieltä, oli aikoinaan kritisoitu hallihöntsäturnaukseksi, eikä tarvitse vetää monimutkaisia johtopäätöksiä nähdäkseen samoja elementtejä tässä uudessa Suomen Cupissa.
Kullattuja muistoja
Vuonna 2006, kun cupin suosio oli huipussaan, osa liigajoukkueista tuli mukaan jo cupin 4. kierroksella, mikä takasi osalle suomalaisista alasarjajoukkueista ikimuistoisia otteluita. Hyvä esimerkki oli Orimattilan Petojen ja HJK:n kohtaaminen vuonna 2005. Pelasin itse Pedoissa vuosina 2012-2014. Kohtasimme vuoden 2013 helmikuussa cupissa silloin Ykkösessä pelanneen Atlantis FC:n, jota ennen olimme pudottaneet Lahden Reippaan. Nämä kaksi peliä ovat alasarjaurani merkittävimmät ja ikimuistoisimmat ottelut.
Vanha Suomen Cup -formaatti ei palvellut ylemmillä sarjatasoilla pelaavia joukkueita, mutta se teki Suomen Cupista juuri sen, mitä Suomen Cupin pitäisi olla: koko Suomen cup. Palloliitossa on tehty vanhan Liigacupin ja Suomen Cupin väliltä kaikkia ärsyttävä kompromissi, joka ei palvele ketään ja on vienyt arvostuksen Suomen vanhimmalta jalkapallon cup-kilpailulta.
Suomen Cup tulisi palauttaa vanhaan formaattiinsa, jossa pelataan vain merkityksellisiä otteluita.
