Portugalin pääsarjassa on sen perustamiskaudesta 1934-35 lähtien ollut vallalla kolmen suuren dominanssi. Maan kolme suurseuraa FC Porto, Benfica ja Sporting Lissabon ovat jakaneet keskenään mestaruudet kahta kautta lukuun ottamatta. Vastaavaa ylivoimaa harvoin nähdään pienemmissä liigoissa, saati Portugalin tasoisessa jalkapallomaassa.
Portugalin seurajalkapalloilun suurimmat joukkueet ovat futiksen seuraajille tuttuja muun muassa Mestarien liigasta. Lissabonilaisseura Benfica ja portolainen FC Porto ovat olleet 2000-luvun dominoivat seurat maansa pääsarjassa jakaen kaikki mestaruudet kaudesta 2002-03 alkaen. Toinen pääkaupunki Lissabonin jätti, Sporting CP, ei ole mestaruuksilla juhlinut kauden 2001-02 jälkeen, mutta haastaa kaudesta toiseen pääkilpailijansa ja on niin ikään tuttu näky eurokentillä.
Hämmentävästi maan kaiken kaikkiaan 86 jaetusta mestaruudesta peräti 84 on jaettu kolmen suuren kesken. Kiilaa tähän kartelliin ovat onnistuneet lyömään ainoastaan -Belenenses kaudella 1945-46 sekä Boavista kaudella 2000-01. Jotta mestaruudet eivät olisi kuitenkaan maantieteellisesti päässeet jakautumaan muualle maahan, on Belenenses lissabonilainen ja Boavista portolainen seura.
Os Três Grandes, kolme suurta
Maan kolme suurseuraa ovat resursseiltaan omassa luokassaan, mikä on itsessään mahdollistanut niiden nousun menestykseen. Lissabonin ja Porton metropolialueet muodostavat väkiluvun osalta lähes puolet maan asukasmäärästä ja ne ovat selvästi suurimmat kaupungit Portugalissa. On siis luonnollista, että myös resurssit ovat alueilla muita suuremmat.
FC Porto oli maan ensimmäinen mestari ja on sittemmin kasannut vitriiniinsä yhteensä 29 liigan mestaruuspokaalia. Lisäksi seura on voittanut kahdesti Mestarien liigan tai sitä edeltäneen Euroopan Cupin. Viimeisin, kauden 2003-04 Mestarien liigan pokaali nosti erään José Mourinhon maanosan kuumimmaksi valmentajanimeksi.
Lissabonin ykkösseura Benfica on 37 mestaruudellaan maan menestynein seura. Myös se on päässyt niittämään menestystä Euroopan kentillä voitettuaan Euroopan Cupin perättäisinä vuosina 1961 ja 1962. Tuolloin Kotkien kirkkaimpana tähtenä tuikki portugalilaislegenda Eusébio. Edellisten seitsemän kauden aikana Benfica on kunnostautunut maan menestyneimpänä seurana nappaamalla viisi mestaruutta.
Kolmen suuren joukosta pikkuveljen asemaan on jäänyt Sporting, jonka edellinen mestaruus on kaudelta 2001-02. Mestaruutta seuranneella kaudella Sportingin vihreävalkoisen edustusasun puki ylleen nuori Cristiano Ronaldo, jonka tie vei onnistuneen debyyttikauden jälkeen Manchester Unitediin. Yhteensä Sporting on ollut Portugalin ykkönen 18 kertaa, ainoa kansainvälisesti suurempi titteli on Cup-voittajien Cupin titteli kaudelta 1963-64.
Viime vuosikymmenellä suurseurojen haastajaksi ankkuroi tukevimmin Braga, joka oli kertaalleen toinen (2009-10) ja kahdesti kolmas (2011-12, 2019-20). Bragan hopeakautta seuranneena keväänä joukkue ylsi aina Eurooppa-liigan finaaliin, jossa se taipui kotimaan sarjasta tutun Porton edessä.
Braga on viimeisten kausien aikana ajoittain nostettu jopa muutaman kerran mestariehdokkaaksi. Vaikka sinne asti seura ei ole yltänyt, on sen asema ankkuroitunut aivan suurten kantaan. Kaudella 2012-13 oman mausteensa kärkikamppailuun toi kolmanneksi sijoittunut Paços de Ferreira.
Poikkeukset vahvistavat säännön
Kausi 1945-46, mestari Belenenses
Kun Portugalin liigan järjestyksessään 12. kausi oli alkamassa, oli suuren kolmikon vanavedessä myös lissabonilaisseura Belenenses kerännyt itselleen mitaleita yhden hopeasijan ja viiden pronssisijan verran. Belemin kaupunginosasta ponnistanut seura onnistui kukistamaan 22 ottelun sarjassa Benfican pisteen erolla. Belenenses hyödynsi toisen maailmansodan jälkeisen suurseurojen taantuman oikealla hetkellä ja pääsi juhlimaan ykkössijaa.
Belem on tunnettu erityisesti 1500-luvulla Vasco da Gaman löytöretkien kunniaksi rakennetusta tornistaan, joka on vuosisatojen aikana palvellut tullina, majakkana ja vankilana sekä selvinnyt muun muassa maanjäristyksestä. Torni on tänä päivänäkin paikallaan ja suosittu turistinähtävyys, mutta kaupunginosan jalkapalloseura ei ole yltänyt mitalisijoille sitten kauden 1972-73. Nykyinen pääsarjassa pelaava Belenenses SAD peri alkuperäisen vuonna 1919 perustetun seuran sarjapaikan kaudelle 2017-18 jatkaen sen perintöä. Sinivalkoisista väreistään tunnetun seuran logo mukailee Belemin tornia.
Kausi 2000-01, mestari Boavista
Vuosituhannen vaihteessa Iberian niemimaalla elettiin jalkapalloilullisen vallankumouksen aikaa. Espanjassa nähtiin jättiyllätys, kun galicialaisseura Deportivo de La Coruña voitti La Ligan mestaruuden viiden pisteen erolla Barcelonaan. Seuraavalla kaudella Portugalissa jysähti, kun Boavista rynnisti mestaruuteen pisteen erolla paikallisvastustaja Portoon.
Boavistan nousun puuhamiehenä toimi puheenjohtajaksi noussut João Loureiro, joka oli aiemmin toiminut pop-yhtyeen laulusolistina. Hän otti seuran haltuunsa isältään Valentimilta vuonna 1997 ja lähti viemään sitä kohti maan kärkeä. Entinen Porton ja Portugalin maajoukkuepelaaja Jaime Pacheco palkattiin penkin päähän tavoitetta täyttämään. Jo kaudella 1998-99 tuli menestystä Boavistan oltua toinen. Seuraava kausi oli Mestarien liigan pelien rasittamana heikompi, kunnes jättipotti osui kohdalle kaudella 2000-01.
Boavistan ja Deportivon tarinat ovat hyvin samankaltaiset; molemmat joukkueet pysyivät muutaman vuoden ikkunassa sarjan kärkikahinoissa. Sittemmin kummankin tie on vienyt sarjan hännille sekä ajoittain sarjaporrasta alemmas. Boavistan syöksyä vauhditti sopupeliskandaali Apito Dourado, Kultainen Pilli johon osallisuudesta se tuomittiin putoamaan. Tie vei aina kolmannelle sarjatasolle, jossa se vietti viisi kautta. Lopulta liigan laajennuttua kahdella joukkueella Boavista nostettiin suoraan pääsarjaan oikeuden kumottua seuran aiemman rangaistuksen.
Kasvattajasarja täynnä potentiaalia
Portugalin liiga on tasoltaan Euroopan kakkoskategoriaa ja se tunnetaankin etenkin kasvattajasarjana. Kolmen, pienellä varauksella neljän joukkueen takana joukkueiden taso putoaa nopeasti. Tästä johtuen suurseuroilla ei ole ollut kotimaan liigassa tarpeeksi kilpailua, joka kehittäisi niistä seuraavan tason menestyjiä myös Euroopan suurissa kilpailuissa. Porton ja Benfican tie Mestarien liigassa on viime vuodet päättynyt useimmiten viimeistään ensimmäisellä pudotuspelikierroksella, Sporting on nähty pääasiassa Eurooppa-liigan puolella.
Portugalin maajoukkue kuuluu kuitenkin vuodesta toiseen aivan maailman huippuihin ja monet maan tähdistä saa aikuisten otteluita vyölleen jo hyvin nuorena. Tämä valmistaa heitä paremmin läpimurtoon esimerkiksi La Ligassa tai Valioliigassa. Yksi tärkeä vientituote Primeira Ligalle ovat brasilialaispelaajat. Yhteisen kielen takia brassilupausten on helppo ottaa ensimmäiset askeleet vanhalla mantereella juuri Portugalissa ja näin sopeutua nopeammin uuteen maanosaan. Brasilialaisia pelaajia on tarjolla niin paljon, että pienemmätkin seurat saavat osansa lahjakkuuksista ja aika ajoin pääsevät hyötymään löytöjensä myynnistä myös taloudellisesti.
Vaikka vuoroin Boavista, Braga tai vaikkapa Rio Ave nousevat haastamaan suurempiaan, ei pitkällä tähtäimellä kolmen suuren asemaa liigan selvästi suurimpina seuroina tulla uhkamaan niiden toimesta. Niin Porto, Benfica kuin Sporting ovat taloudellisesti täysin omassa luokassaan ja niiden kannatuspohjat ovat selvästi laajimmat. Aina silloin tällöin jalkapallo tarjoaa tuhkimotarinoita ja niin on väistämättä myös Primeira Ligassa. Tätä kirjoittaessa kuitenkin Sporting johtaa sarjaa neljän pisteen erolla ennen Portoa ja Benficaa.
