Käytännön pilat vähissä – Bolton Wanderers selvisi kuiville viimeisellä hetkellä

Bolton-legenda Nat Lofthousen patsas kotikentän edustalla.

Perinteikkään Bolton Wanderersin olemassaolo oli loppukesästä 2019 lievästikin sanottuna veitsenterällä. Pahat talousvaikeudet olivat ajaneet seuran konkurssin partaalle, eikä toiminnan loppuminen ollut kuin päivistä kiinni. Uudet omistajat ovat tuoneet uutta uskoa seuran ympärille.

Vuonna 1874 alunperin Christ Church FC:nä perustettu Bolton tuli 2000-luvun alkupuolella tutuksi suomalaisille Jussi Jääskeläisen vartioitua sen maalia peräti 15 vuoden ajan. Seura pelasi kaiken kaikkiaan 11 perättäistä kautta Valioliigassa ennen putoamistaan kauden 2011-12 päätteeksi. Taloudellisesti ahtaalle joutunut seura ajautui pian syöksykierteeseen. Bolton pelasi kauden 2016-17 Ykkösliigaa, mutta ponnahti saman tien takaisin Mestaruussarjaan kahdeksi kaudeksi. 

Viime kaudella taakka seuran hartioilla kävi ylitsepääsemättömäksi. Se sijoittui sarjassa toiseksi viimeiselle sijalle ja putosi jälleen Ykkösliigaan. Kaudelle 2019-20 Bolton sai Englannin Jalkapalloliigalta (EFL) kylkiäisiksi 12 pisteen takamatkan rangaistuksena taloudellisista epäselvyyksistä, joiden myötä seura oli toukokuussa asetettu selvitystilaan.

Seuran alkuperäinen lempinimi Trotters viittaa suorana käännöksenä sian sorkkaan (trot). Erään teorian mukaan nimi juontaa siitä, että seura pelasi alkuaikoinaan kotiottelunsa sikalan vieressä. Tunnetumpi tarina nimen takaa viittaa sanan vaihtoehtoiseen merkitykseen Käytännön pilailijoina. Periytyipä nimi mistä tahansa, varmaa on se että Boltonissa ollaan tällä hetkellä kaulaa myöten mudassa, eikä käytännön piloille liene aikaa.

Bolton väisti Buryn kohtalon

Kuluvan kauden alla Ykkösliigassa kohistiin Boltonin ja Buryn konkurssiuhista. Vuonna 1885 perustettu, Boltonin tapaan Suur-Manchesterista ponnistanut Bury ei selvinnyt koettelemuksistaan. Kun seuralle ei määräaikaan mennessä löytynyt uutta omistajaa eikä takausta velkojen kuittaamiseksi, sen liigalisenssi mitätöitiin 27. elokuuta. Edellisen kerran EFL oli evännyt seuralta osallistumisoikeuden sarjoihinsa vuonna 1992 Maidstone  Unitedin tapauksessa.

Bolton raahautui kuiville Buryn tuomiota seuranneena päivänä, kun seuran omistusoikeus siirtyi Football Ventures (Whites) Limitedille. Seuran aiempi omistaja, suureen epäsuosioon ajautunut Ken Anderson johti seuraa itsevaltiaan ottein ja häntä pidettiinkin suurimpana syyllisenä syöksykierteeseen. Bisnesmaailmassa meritoituneen Sharon Brittanin johtama Football Ventures toi hetkellisen vakauden ja riittävän lupauksen liigalle seuran elvyttämisestä. Aiemmin elokuussa seuran managerin pestin jättänyt Phil Parkinson kuvasi Brittanin ja Football Venturesin merkitystä seuralle “tuulahduksena raikasta ilmaa”.

Kauppoja seuranneena päivänä seura palkkasi uudeksi managerikseen Keith Hillin, joka aloitti toimensa hankkimalla joukkueeseen yhdeksän uutta pelaajaa ennen elokuun siirtoikkunan päättymistä. Epätoivoisessa tilanteessa olevan joukkueen pistepussi oli siinä kohtaa kautta karttunut yhdellä pisteellä, sarjataulukon näyttäessä pistesaldoa -11. Kauden avausottelussa Wycomben vieraana seuralla oli ollut vain kolme sopimuspelaajaa loppujen tultua junioripuolelta. Elokuun lopulla seura hävisi kolme perättäistä sarjaottelua samoin lukemin 5-0.

Haastavan pelastusoperaation aika

Seuran ensimmäinen kotiottelu uudessa omistuksessa päättyi tappioon rangaistuspotkuilla Bradfordille EFL Trophyssa. Tappiosta huolimatta tunnelma stadionilla oli pitkästä aikaa positiivinen. Edelliset kaudet lähes tyhjänä ammottanut 28 723-paikkainen University of Bolton Stadium oli saanut lehtereilleen 9062 katsojaa. Katsojamäärät jatkoivat kasvuaan syksyn aikana, tähänastisena huippuna yli 14 000 katsojan saldo lokakuun ottelussa Blackpoolia vastaan.

Pelillisesti Hillin pelastusurakka sai hitaan lähdön, mutta viimein lokakuun lopulla Bolton otti avausvoittonsa Bristol Roversin kustannuksella. Piristynyt joukkue jatkoi hyviä otteitaan voittamalla kaksi seuraavaakin otteluaan, pistesaldon taittuessa hiljalleen positiiviseksi. 

Marraskuussa EFL kaatoi lisää kylmää vettä seuran niskaan langettamalla uuden viiden pisteen menetyksen Boltonin taakaksi. Syynä tähän oli seuran kyvyttömyys järjestää aiemmin kahta ottelutapahtumaa, jotka jouduttiin siirtämään. Kyseessä olivat viime kauden lopun Mestaruussarjan ottelu Brentfordia vastaan, sekä kuluneen kauden alun ottelu Doncasteria vastaan. Lisäksi seuralle lätkäistiin 70 000 punnan sakko. Uudet rangaistukset tulivat voimaan ehdollisina ja pantaisiin täytäntöön mikäli seura joutuisi tulevien 18 kuukauden aikana perumaan lisää otteluita.

EFL:n antaman lisärangaistuksen oli määritellyt erillinen itsenäinen komitea ja ironisesti liiga itse piti rangaistusta liian kevyenä. Liiga teki asiasta valituksen, joka kuitenkin hylättiin välimiesmenettelyn kautta tammikuussa 2020. Seuran omistajataho oli luonnollisesti tyytyväinen päätökseen. Brittan kommentoi päätöstä reiluna, sillä olihan uusi omistaja perinyt seuran myötä sen aiemmat velat ja vaikeudetkin. Päätöksen myötä Bolton pystyisi keskittymään täysipainoisesti ainoaan tavoitteeseensa, joka on säilyä Ykkösliigassa.

Kentän puolella loppusyksyn voittoputki oli kuitenkin kaukainen muisto. EFL:n uuden rangaistuksen jälkeen voittosarake karttui ainoastaan yhdellä, kun Wanderers nitisti toiseksi viimeisenä olevan Southendin maalein 3-2. Boltonin pistesaldo on 24 pelatun ottelun jälkeen 7, jolla se sijoittuu edelleen sarjan hännän huipuksi.Viimeisenä joukkueena säilymässä olevan Milton Keynesin saldo on 25 pistettä.

Mikäli leikitään ajatuksella, ettei Boltonille olisi langetettu pistemenetyksiä kauteen lähdettäessä, olisi kokonaissaldo silti vain 19 pistettä. Tällä jäisi taakse ainoastaan katastrofikautta pelaava Southend ja matkaa kuiville olisi siltikin kuusi pistettä.

Jalat maassa kohti vakautta

Kun kautta on jäljellä vielä noin puolet, on Boltonilla edelleen mahdollisuus sarjapaikan säilyttämiseen. Tammikuun siirtoikkunassa seura tuskin revittelee pelaajahankinnoilla, mutta nousujohteisen kevään avulla se saattaisi pystyä hilaamaan itsensä kuiville.

Selvästi todennäköisin lopputulema on kuitenkin putoaminen Kakkosliigaan, neljännelle sarjatasolle.

Edellisen kerran samalla sarjaportaalla Wanderers on nähty kaudella 1991-92. Vaikka putoaminen olisi suuri pettymys vielä kahdeksan vuotta sitten Valioliigaa tahkonneelle seuralle, päällimmäinen tunne luultavasti olisi helpotus. Koko olemassaolon oltua uhattuna puolta vuotta aiemmin, lähtemistä kauteen puhtaalta pöydältä Kakkosliigassa voisi pitää pienenä voittona.

Boltonin kohtalo sinetöityy kevään mittaan, mutta seuralla ja sen kannattajilla on joka tapauksessa syytä optimismiin. Bolton Wanderers on pitkästä aikaa vakaammissa käsissä ja tulevaisuutta voi seurassa jälleen suunnitella pidemmälläkin tähtäimellä kuin seuraavan kotipelin järjestämisellä.