Saat lukea todennäköisesti ensimmäistä paikallismedioiden ulkopuolista artikkelia K-Pallosta eli Kalajoen Pallosta. Kaupungin, jonka monet tuntevat, mutta seuran, jonka olemassaolosta harva tietää.
Kalajoki on monelle tuttu hiekkasärkistään. Tuttuja ovat myös Kallankarit, Maakalla ja Ulkokalla, joilla on edelleen vuonna 1771 annetun määräyksen mukaan saarten itsehallinto. Urheiluihmiset saattavat muistaa Kalajoen Junkkarit ja menestyksen mm. 90-luvulla jääkiekon ykkösdivisioonassa. Mutta yksi asia mistä Kalajoki ei ole tuttu, on jalkapallo.
Jalkapallon arvostus vuosikymmenten aikana Kalajoella on ollut huono. Jalkapalloa on pidetty paikkakunnalla vain jääkiekkoilijoiden kesälajina. Lisäksi kaupungin virkamiehet ovat tehneet jalkapallolle epäkiitollisia päätöksiä. Näistä lähtökohdista on vaikea synnyttää jalkapallokulttuuria kaupunkiin.
K-Pallon historiikissa kerrotaan, että Kalajoen jalkapallon historia alkaa 1960-luvulta, jolloin joukko kylän poikia aloitti jalkapallon “potkimisen” Pohjankylän koulun kentällä. Kenttä oli kaikkea muuta kuin sopiva jalkapallon pelaamiseen, mutta se oli ainoa alue koko kunnassa missä silloisissa asenteissa epäilyttävää lajia, jalkapalloa, pystyi harrastamaan.
Vuonna 1971 joukko paikallisia miehiä olivat lähellä perustaa Pallo-71-nimisen jalkapalloseuran, mutta joistakin syistä seuraa ei ikinä perustettu. Kuusi vuotta myöhemmin 19.1.1977 perustettiin Kalajoen Pallo.
Seuraa olivat perustamassa Martti Konu, Simo Himanka, Eero Puumala ja Markku Männistö, joka valittiin seuran puheenjohtajaksi. Seuran perustamisen moottorina oli toiminut Puumala, joka muualta muuttaneena ei halunnut hyväksyä tilannetta, että kaupungissa ei olisi toimivaa jalkapalloseuraa.
Seuratoiminnan hiipuminen ja kenttäkriisi
1990-luvulle tultaessa K-Pallo oli pyörittänyt jalkapallotoimintaa Markku Männistön johdolla vaihtelevalla joukkuemäärällä reilu kymmenen vuotta, mutta kiinnostus seuratoimintaan oli nyt kaupungissa lopahtanut.
K-Pallo aloitti neuvottelut liittymisestä yleisseura Kalajoen Junkkareihin. Tämän jälkeen pelattiinkin pari kautta Junkkareiden riveissä, mutta yleisseuran kassaan uponneet varainkeruurahat jättivät jalkapalloväen epämiellyttävään tilanteeseen.
Vuonna 1992 K-Pallo perustettiin toisen kerran puhtaalta pöydältä, ja sen jälkeen seura on pysynyt pystyssä. Tällä kertaa perustajajäseninä nähtiin Pertti Saukko, Jouko Kalaoja ja jälleen tuttu mies, Markku Männistö.
Vaikka jalkapallo oli vaikuttanut paikkakunnalla jo kolmella vuosikymmenellä, arvostus kaupungin, silloisen kunnan luottamushenkilöillä lajia kohtaan oli mitätön. Kesällä 1993 seuran ja koko Kalajoen ainoa täysimittainen, jalkapalloa varten käytössä oleva luonnonnurmi sijaitsi paikkakunnan yleisurheilukentällä.
Seuraavana kesänä Kalajoella oltiin järjestämässä viestijuoksun SM-kisat, joten kunnan isit halusivat nurmen täydelliseen kuntoon. Jalkapalloväeltä mitään kysymättä, nurmi laitettiin kesän alussa remonttiin ja paikkakunnan jalkapalloilijat jätettiin ilman pelikenttää.
– Seuran puolesta ilmoitettiin Kalajoen kunnalle, että meillä ei yksinkertaisesti ole paikkaa missä pelata. Meille sanottiin vain, että pelatkaa missä haluatte, Männistö kertoo.
Miesten joukkue päätti jättää kauden välistä ja juniorit harjoittelivat sekä pelasivat viereisellä pienemmällä harjoitusnurmella. Jos jotakin positiivista halutaan selkkauksesta hakea, saatiin jonkinasteinen lupaus uudesta, vain jalkapallokäyttöön tarkoitetusta luonnonnurmesta.
– Muutamaa vuotta myöhemmin seura saikin käyttöön Kummalan jalkapallokentän, joka on yhä edelleen ahkerassa käytössä.
Seurajohtajana viidellä vuosikymmenellä
Jos K-Pallo olisi henkilö, se olisi Markku Männistö. Hän aloitti jalkapallon pelaamisen Kalajoella suhteellisen varttuneella iällä, 17-vuotiaana vuonna 1965, ja lopetti pelaajauran kymmenen vuotta myöhemmin.
– Jos nykyään joku olisi aloittamassa jalkapalloa 17-vuotiaana, niin varmaan pyydettäisiin unohtamaan koko juttu. Vitosdivarin miehiähän meistä sitten tuli, mutta pelaamisen riemu ja joukkueeseen kuulumisen tunne on samaa tasoa kuin liigapelaajilla, Männistö muistelee pelaajauraansa.
Seuran puheenjohtajana Männistö aloitti vuonna 1977 heti seuran perustamisesta lähtien ja jatkoi tehtävässä aina vuoteen 2012 asti. Hän myös valmensi joka vuosi vähintään yhtä joukkuetta sekä tuomaroi otteluita. Lisäksi hän on vaikuttanut vahvasti jalkapallon lisäksi myös jääkiekon puolella toimien mm. seuran puheenjohtajana.
– 70-luvulla puheenjohtajan viitta ei ollut mitenkään arvostettu, että siitä olisi kilvoiteltu. Se oli pikemminkin taakka. Kun se minulla kerran lankesi, en saanut sitä helposti annettua seuraavalle. Olin mukana seuran viemisessä Kalajoen Junkkareihin ja perustamassa myös tätä K-Palloa. Vuonna 2012 jouduin kuitenkin jäämään pois, koska sairastuin verisyöpään, jossa elinaikaa ei annettu kovinkaan paljon.
Vuosien aikana seurassa oli pyöritetty jalkapallon rinnalla myös kaukalopalloa. 2000-luvulle tultaessa seurassa keksittiin tuoda myös Suomeen beachfutis eli rantajalkapallo. K-Pallo järjesti kymmenisen vuotta Beachfutiksen SM-kisat yksinoikeudella Kalajoen Hiekkasärkillä. Nykyisin Kalajoella pelataan huippusuosittu Beachfutis Finnish Open, ja turnausta pyörittää K-Pallon ulkopuolinen organisaatio.
Nykyisen Beachfutis Finnish Openin puuhamies Antti Roslander otti puheenjohtajan viitan kolmeksi vuodeksi, mutta hänen työkiireiden vuoksi seura jäi kakkoseksi. Kalajoen liikuntapalveluista eläköitynyt Markku Männistö palasi puheenjohtajaksi vuonna 2015.
– Nykyajan lääkkeet ovat onneksi sen verran hyviä, että sain vielä mahdollisuuden elää ja tässä sitä ollaan vieläkin vuonna 2020. Puheenjohtajaksi palasin, kun näytti, että seuratoiminta alkaa paikkakunnalla taas hiipumaan.
Vuonna 2017 seuraan saatiin uusi puheenjohtaja kuvioihin, kun Jouko Karekivi otti puheenjohtajan viitan vastaan.
– Nykyään toimin seuran rahastonhoitajana, joten kyllä tässä on seuran eteen tullut viime vuosinakin työtä tehtyä työtunteja laskematta. Taitaisi riittää meriitit jo Palloliiton kultaiseen ansiomerkkiin, Männistö naurahtaa.
– Monta kertaa olen miettinyt, että nyt saa riittää. Mutta en vain ole halunnut sitä, että jalkapallotoiminta lakkaa paikkakunnalla. Tänä päivänä meillä on vireää ja laadukastakin joukkuetoimintaa ja joukkueita on paljon, mutta seuran tarkoitusta ei ehkä täysin ymmärretä, Männistö avaa.
– Joukkueiden toiminta on tottakai sitä jalkapalloseuran päivittäistä toimintaa, mikä seuran toiminnalla tehdään mahdolliseksi. Jos emme saa pidettyä seuran asioita kunnossa ja jos emme pysty seuran sisällä yhteistyöhön, niin ei voi ennustaa kovin hyvää tulevaisuutta jatkossa. Lisäksi nykyajan haasteena on saada ihmisiä mukaan mihinkään seuraan liittyvään.
Jalkapallo elää nyt kulta-aikaansa
K-Pallossa on vuosien aikana parhaimmillaan ollut mukana kymmenisen joukkuetta 90-luvun loppupuolella, mutta toiminta on ollut vuosikymmenten aikana ailahtelevaa.
Vuonna 2015 seuraan saatiin iloisia uutisia Hiekkasärkiltä. Paikallisen rakennusyrityksen toimitusjohtaja Mika Alavesa muutti vanhan lentokonehallin monitoimitilaksi, jossa on alustana 40x56m kokoinen jalkapallonurmi. Nykyään tila tunnetaan Hiekkasärkät Areenana.
– Hallin saaminen oli meidän seuralle lottovoitto. Siitä lähti jalkapallon nousu Kalajoella. Nykyään meidän yhteisöön kuuluu 300 pelaajaa ja 100 taustahenkilöä. Kaikki jalkapalloperheet yhteen laskettuna meillä on kasassa 1000 henkilön yhteisö. Samassa ajassa arvostus lajia kohtaan on noussut ropisten, Männistö iloitsee.
Kasvava seura tarvitsisi jo vähintään yhden työntekijän pyörittämään seuran hallintoa.
– Ollaan haettu Palloliiton kautta projekteihin avustusta, mutta joka kerta olemme jääneet nuolemaan näppejämme. Toimintamme alkaa olemaan niin laajaa, että myös toiminnanjohtajan palkkaaminen on varmasti tulossa ajankohtaiseksi tulevaisuudessa.
Seuran taustalla löytyy myös halua kehittää koko suomalaista jalkapalloa.
– Hiekkasärkillä olisi olosuhteita luoda junioreille tarkoitettu jalkapallon leirikeskus. Tästä meillä on seurassa jo ollut puhetta, jos saisimme tähän mukaan myös omaa varainhankintaa. Alueelta löytyy juniorijoukkueille sopivan kokoinen ja loistavassa kunnossa oleva jalkapallohalli sekä runsaasti majoitustilaa ja ravintoloita. Alueelle voi saapua vaikka omalla yksityiskoneella, koska jalkapallohalli sijaitsee Kalajoen pienlentokentän vieressä, kertoo Männistö pilke silmäkulmassa.
Tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta. Voidaan todeta, että Kalajoen jalkapallokulttuuri on kasvanut vuosikymmenten aikana ja laji on lujassa nosteessa.
– Seurassa on tällä hetkellä myös lajijaostoina salibandy ja lentopallo. Useat pelaajat pelaavat seuran kaikkia lajeja sekä jääkiekkoa. Olemme selviytyneet asian kanssa, mutta vielä paremmin pitäisi setviytyä niin, että lapsilla olisi mahdollisuus harrastaa montaa lajia samaan aikaan. Kalajoen pelaajamassa on kuitenkin rajallinen.
Yhdestä asiasta Männistö on erityisen ylpeä kalajokisessa jalkapallossa.
– 6–12-vuotiaiden jalkapallokoulua olemme järjestäneet katkeamatta vuodesta 1984 lähtien, yhteensä 36 vuoden ajan. Tarvittiin korona, että koulua ei järjestetty. Jalkapallokouluun on osallistunut vuosittain 100 lasta. Tämä on ollut kiistatta se mikä on antanut alkusysäyksen suurimmalle osalle Kalajoen Pallon pelaajista, jo kolmen sukupolven ajan.
Lopuksi, Markku Männistö, minkälainen Kalajoen Pallon tarina on sinun mielestäsi?
– Tarina on oikeastaan jalkapallokulttuurin taistelu nollatilanteesta nykyiseen 300 junioripelaajaan. Alkuaikojen maaperä ei ollut mitenkään otollista jalkapallolle. Suhtautuminen siihen aikaan oli jopa vihamielistä ja jalkapallo oli täysin toisen luokan urheilua. Lajin pelastus täällä on kuitenkin ollut se, että suurin osa lapsista on aina halunnut sitä pelata, päättää Männistö.
Vaikka Kalajoella olosuhteet eivät ole olleet otolliset jalkapallon kaltaiselle lajille, määrätietoinen työ ja lukemattomat työtunnit ovat mahdollistaneet sen, että jalkapallo elää paikkakunnalla nyt kulta-aikaansa.
