*lutuuri = futiskulttuuria, siis kaikkea peliin liittyvää mutta varsinaisen pelin ulkopuolista toimintaa: tifoja, chantteja, kulkueita sun muuta
Lähdin varhain elokuisena perjantaipäivänä ajamaan mökiltäni Luhangasta kohti Jämsää. Illalla pelattaisiin neljännen divisioonan ottelu sarjan hännille jumittuneiden Jämsänkosken Ilveksen ja Vihtavuoren Pamauksen välillä.
Alkusarja ei ollut vielä tässä vaiheessa päättynyt, mutta selvää oli, että Ilves tulisi pelaamaan alemmassa loppusarjassa vaarana putoaminen viidenteen divisioonaan. Kolmekymmentä vuotta sitten joukkue esiintyi toistaiseksi viimeisen kerran Kakkosessa ja oli Kolmosen vakiokävijä pitkälle 2000-luvulle.
Mikä on johtanut tähän tilanteeseen ja mitkä tekijät olivat nostamassa Ilvestä sen aikaisempaan loistoon? Millä tavoin Jämsänkoski on erityistapaus suomalaisella jalkapallokartalla?
Koski-idylliä
Melko tarkalleen Päijänteen vastarannalla sijaitsevaan kaupunkiin joutuu rajallisen järvenylityspaikkojen määrän vuoksi ajamaan Jyväskylän Korpilahden kautta. Kesäisen Järvi-Suomen kauneus ja ihmisten kerääntyminen mökkikuntiin saa seudun elämään ja katsomot täyttymään. Eikä maisemissa ole mitään valittamista.
Jämsänkoski sijaitsee noin seitsemän kilometrin päässä kaupungin keskustasta Jämsästä. Jämsänkoski on asutuskeskuksena vaatimaton, mutta keskustaajamassa palvelut ovat kaupungissa sangen riittoisat, jos pitää pikkukaupungissa elämisestä.
Jämsänkoski on tätä nykyä osa Jämsää, joka herää eloon sesonkien aikaan. Muun muassa mökkeily, laskettelu ja after-ski tuovat eloa pikkukaupunkiin ja osansa kunnan yrittäjien kassaan.
Kunnantalouden kivijalka on kuitenkin jo kymmeniä vuosia ollut Jämsänkosken tehdasalue, joka on työllistänyt ainakin satoja ihmisiä. Jämsänkosken paperitehdas sijaitsee vastarannalla Jukka Virtasen pallokenttää idyllisissä jokilaakson maisemissa.
Tehtaan yhteyteen on vuosikymmeniä sitten rakennettu asuin- ja virkistystiloja kuten seuratalo Ilveslinna. Tehdas syöksee vielä tänä päivänä savua ilmaan, mutta reilun kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaa Kaipolan paperitehdasta odottaa ikävämpi kohtalo.
Elokuussa UPM Kymmene ilmoitti Kaipolan tehtaan sulkemisesta. Ilmoitus poiki valtavaa vastustusta ja surua. Vielä yritetään etsiä keinoja tehtaan pelastamiseksi, vaikka omistajayritys päätöksensä on tehnyt.
Walden, Virtanen, Leppänen
Jalkapalloromanttisessa mielessä Jämsänkoski kulkee samaan suuntaan kuin kuuluisammat kosket, Valkea- ja Myllykoski. Ilves viettää juhlavuottaan päästyään 90 vuoden ikään. Vuosien varrella se on saanut osansa kansallisesta menestyksestä, mutta joutunut etääntymään menestyksekkäästä historiastaan ja luomaan uutta identiteettiä.
Koskien rannalla savunneiden tehtaiden ja jalkapallomenestyksen yhteys on kuitenkin kiistaton.
Valkeakoski oli 1950-luvulla Yhtyneiden Paperitehtaiden pääkaupunki. Nousu kävikin Tehtaan kentällä konkreettiseksi, kun Haka nousi Mestaruussarjaan vuonna 1945 ja vakiinnutti nopeasti asemansa kansallisella huipulla.
Jalkapallo oli toimitusjohtaja Juuso Waldenille tärkeä laji, ja tehtaan työntekijöiden väliset pelit aloitettiin Jämsänkoskella samalla vuosikymmenellä.
– “Pikku-Juuso” alkoi tuoda pelaajia Jämsänkoskelle tehtaan avulla. Pelasimme yhtiön pelejä englantilaisia vastaan, kertoo Ahti “Atsi” Leppänen, joka edusti Ilvestä vuosina 1946-56.
Tehdas tarjosi työtä, jonka avulla pelaaja saattoi olla eräänlainen puoliammattilainen. Töissä otettiin huomioon jalkapallon vaatimukset muun muassa tarjoamalla vapaita.
Järjestely mahdollisti laatupelaajien houkuttelemisen nopeasti kasvavan talouden Suomessa. Kun 60-luvulla Hakasta tuli kolminkertainen suomen mestari, Ilves nousi Suomensarjaan (toiseksi korkein sarjataso) vuonna 1962.
– Töissä tuli tieto: kaksi kertaa viikko vapaata. Kun oli matsipäivä, ylityö oli siirrettävä toiselle päivälle, Atsi kertoo.
Jämsänkosken Ilveksen kukoistus jatkui 1970-luvulle saakka, josta alkoi hidas lasku kohti neljättä divisioonaa. 80-luvulla Ilves yhdistyi Jämsän Pallon kanssa ja nousi vielä kerran kakkosdivisioonaan pudotakseen saman tien alempiin sarjoihin, mutta huippuvuodet olivat tässä vaiheessa ohi.
Ystävänsä Jukka Virtasen kanssa Leppänen on käynyt katsomassa Ilveksen pelejä nousuissa ja laskuissa. Tapahtumapaikkana on pallokenttä, joka on nimetty Virtasen mukaan.
Vuoristorataa ja Atik Ismail
– Jukka katsoi peliä aina samalla paikalla katsomossa. Hän oli yleensä puoliajalla jo sen verran väsynyt, että hänet jouduttiin taluttamaan pois, kertoo Juha Mentu, Ilveksen monitoimimies.
Jukka Virtanen oli syntyjään Jämsänkoskelta, futismies henkeen ja vereen. Hänen merkitystään Ilveksen ja koko paikkakunnan identiteetille ei voi vähätellä. Vaikka viihdealan uransa vuoksi hän vietti suurimman osan ajastaan pääkaupungissa, koskelle Virtanen palasi aina uudestaan.
Kun Jukka Virtasen nimeä kantava pallokenttä avattiin, urheilu- ja raittiusseura Zoom, jonka perustajajäsen Virtanen oli, tuli pelaamaan runsaslukuisilla julkimoilla varustetulla joukkueella ystävyysottelun Kansainvälisiä Koskelaisia vastaan.
Zoom on palannut Jämsänkoskelle sekä kantamaan Virtasen hauta-arkkua että pelaamaan Ilveksen 90-vuotisjuhlaottelussa.
Juha Mentu saapui vuonna 1990 Kuusankoskelta Jämsänkoskelle pelaamaan ja työskentelemään tehtaassa. Vuonna 2004 hän siirtyi valmentajan ja joukkueenjohtajan rooliin. Nykyään hänen roolinsa on pelkkä joukkueenjohtaja.
Ilveksessä ei ole koskaan pelätty ottaa riskejä tai tuoda ylimääräistä väriä suomifutikseen. Tästä kertoo Atik Ismailin palkkaaminen kaudelle 2010. Ismailin stintti jäi yhden kauden mittaiseksi.
– Atik toi paljon henkilökohtaiseen taitoon liittyviä juttuja pelaajille. Totta kai hän on mielipiteitä jakava persoona, toteaa Mentu hymy huulillaan. Mentun näkemykseen yhtyy myös Ilveksen ikoneihin kuuluva Petri Koskinen, joka pelasi Ilveksessä vuosina 1985-2012.
– Suoraan sanottuna mulle ei jäänyt kovin hyvä kuva Atikista, mutta tämä on henkilökohtaisista syistä, kertoo Koskinen.
Hän kertoo ottelusta Mikkelissä, jota ennen Atik Ismail oli kritisoinut omiensa puolustuspeliä. Koskinen kokeneena pelaajan oli sanonut tähän vastalauseen, minkä johdosta hän ei pelannut kyseisessä ottelussa minuuttiakaan.
Puolustajana pelannut Koskinen on tehnyt “kaikkea mahdollista” Ilveksessä vuodesta 1979 tähän päivään saakka ja kuului Mentun tavoin seuran yleismiehiin. Kysyttäessä lämmintä muistoa Ilves-paidassa yksi löytyy saman tien.
– Kaudella 2012 Kiistoa vastaan Kakkosen ottelussa minut valittiin parhaaksi pelaajaksi, Koskinen kertoo vaikean kauden yhdestä ilonaiheesta.
Vuosi 2012 oli Jämsänkoskella lähtökohdiltaan mielenkiintoinen: Ilveksen piti aloittaa kausi Nelosessa, mutta lohkovoittaja Vihtavuoren Pamauksen kieltäydyttyä sarjanoususta viimeiseksi kaudella 2011 sijoittunut Ilves sai mahdollisuuden ottaa sarjapaikan Kakkosessa vastaan.
Ilves sijoittui nettisivuillaan “hullunrohkeaksi” luonnehditun kauden päätteeksi viimeiseksi Tampereen Ilveksen viedessä sarjan voiton nimiinsä.
Kamppailua realismin kanssa
Ilves putosi 90-luvun alkaessa Kolmoseen. Kakkosessa se kävi vielä kääntymässä edellä mainitulla kaudella 2012. Tämän jälkeen valtakunnallisia sarjoja ei ole Jämsänkoskella pelattu.
Pääasiassa Jämsässä on sahattu 3. ja 4. divisioonan väliä. Täksi kaudeksi Ilves palasi Neloseen, jonne se nousi kauden 2019 päätteeksi Vitosesta lohkovoittajana. Vitoseen seura joutui yllättävän luopumisen vuoksi.
– Paikallisia tukijoita on aina ollut paljon. Rahat olisivat riittäneet (kaksi kautta sitten) Kolmosessa pelaamiseen, mutta pelaajisto ei olisi, Mentu viittaa vuoteen 2018, joka oli käännekohta Ilveksen nykyiseen tilanteeseen.
Kauden 2018 päätteeksi Ilves voitti lohkonsa Itä- ja Keski-Suomen Nelosessa. Sarjapaikka Kolmosessa otettiin ensin vastaan, mutta helmikuussa 2019 uuden kauden alla siitä päätettiinkin luopua.
Jämsänkoskella maantiede on ollut jalkapallotoiminnalle suurempi haaste kuin väestönkasvu tai -väheneminen koskaan.
Jämsä sijaitsee kolmen isomman kaupungin muodostaman kolmion keskellä: Jyväskylään on 60, Tampereelle 90 ja Lahteen 110 kilometriä. Ilvestä onkin palloteltu alueellisissa divisioonissa läntisten ja itäisten lohkojen välillä.
Ilves on pelannut eri kausina jyväskyläläisten, tamperelaisten, lahtelaisten, porilaisten, joensuulaisten ja kuopiolaisten joukkueiden kanssa. Kun sarjataso on ollut tavallisesti joko 3. tai 4. divisioona, vaatimukset sitoutua ovat liikaa joillekin pelaajille.
– Oli kipeä päätös luopua sarjapaikasta, mutta olemme päättäneet mennä omilla paikallisilla pelaajilla. Vuoden 2012 joukkue oli ns. ostojoukkue. Sitä koitettiin, eikä siihen haluta enää palata, kertoo Juha Mentu ja lisää:
– Tämä (4. divisioona) on nyt meidän tasomme. Mieluummin nostamme kakkosjoukkueen pelaajia tai omia junioreita. Yksittäisiä pelaajia lukuunottamatta kaikki ovat nykyään paikallisia.
Herranmetsä huutaa
– Herranmetsä on alun perin ollut tehtaan pamppujen uhkapelirinkejä varten. Silloin sen nimi oli Herrainmetsä, kertoo Jämsänkosken Ilveksen kannattajaryhmän pitkäaikainen jäsen, joka jätti nimensä mainitsematta.
Herranmetsää ei voi jättää mainitsematta Ilveksesta puhuttaessa. Sitä nimeä käytetään sekä faniryhmästä että pallokentän viereisestä metsäpläntistä. “Hertsulla” on ollut tärkeä rooli Ilveksen nousuissa ja laskuissa.
– Ei väliä miten menee, katsomossa ollaan, tiivistää Tommi Weijola joka on Herranmetsän aktiivi. 21-vuotiaana hän on ehtinyt olla jo kuusi vuotta kannattajien mukana.
Ryhmä on puolijärjestäytynyt. Se koostuu erilaisista ja -ikäisistä ihmisistä, jotka seuraavat Ilveksen pelejä ympäri Suomea. Aiemmin Bar Tona toimi Herranmetsän kokoontumispaikkana, mutta tila on suljettu ja tyhjänä odottamassa uutta yrittäjää.
Viestintä tapahtuu whatsappissa, jossa sovitaan esimerkiksi koti- ja vieraspeleihin osallistumisesta.
– On Monttukin (Jämsänkosken ainoa baari) ihan jees, mutta Tona on se Hertsun oikea koti, Weijola kertoo.
Jukka Virtasen kenttä on Keski-Suomen ainoa jalkapallokenttä ja Suomessakin harvinaisuus, eivätkä monet kannattajaryhmät keräänny yhtä tunnollisesti oman joukkueensa peleihin kuin Herranmetsä.
Tehdas on monen kannattajan työpaikka. Iltavuorossa matseihin ei yleensä pääse, mutta otteluihin pääseminen on lähtökohta paikassa, jossa muut urheiluseurat eivät nauti samanlaista suosiota.
Katsojamäärän vaihdellessa 100-200 välillä Herranmetsän kannattajamäärä on 20-30 per ottelu. Keskustelu seuran välillä on avointa aktiivien ja seurajohdon välillä. Kannattajatoimintaan kuuluu erilaisten tempausten järjestäminen katsomossa.
Näin aktiivinen kannattajatoiminta on harvinaista tämänkokoisten seurojen kanssa, eikä siihen suhtautuminen ole seuran tai liiton puolesta ollut täysin ongelmatonta.
– Ei ole pelkästään positiivista tullut seuran puolesta. Piirin toiminta on vaikuttanut siihen, kertoo Weijola.
Viime vuosina yleisemmäksi ovat tulleet kovemmat toimet kuten otteluiden siirtämiset ja seuran uhkailu sakoilla ja sarjasta sulkemisella. Seura on vaikeassa paikassa, kun se haluaa välttää tarpeettomat rangaistukset.
Toisaalta kannattajatoiminta luo Jämsänkosken tapauksessa sellaista lisäarvoa, jota ei monessa seurassa koko Suomen mittakaavassa ole tarjolla.
– Toissakaudella kaksi viimeistä kotiottelua siirrettiin Petäjävedelle (50 km päähän Jämsänkoskelta), kun liitto alkoi tutkia soihdutusta kotipelissä. En ymmärrä, soihdutus kuuluu katsomoon, Tommi Weijola muistelee turhautuneena.
Herranmetsä ja seura on käynyt keskustelua keskenään yhteisestä linjasta, mutta kaikesta ei ole päästy yhteisymmärrykseen, koska toimisto ja kannattajakatsomo eivät puhu täysin samaa kieltä.
– Yhdessä kannattajien ja seuran edustajien välisessä neuvottelussa muistan, kuinka tunteet kuumenivat ja sieltä lähdettiin ovet paukkuen, kappaleen alussa esitelty mysteerimies paljastaa.
Nousuissa ja laskuissa Herranmetsä on kuitenkin ollut katsomossa.
Arvokas historia, uskollinen yhteisö
Jämsänkosken Ilves on erityinen seura. Pienen kaupungin seuran menestyksekäs historia on mennyttä, mutta Ilveksellä on sellaista seurakulttuuria, jota ei juuri missään päin Suomea kohtaa. Sillä on oma stadion, oma kannattajaryhmä ja vakaa paikallinen tukijapohja.
Seura on vauraiden vuosien jälkeen elänyt vaihtelevaa elämää ala- ja yläsarjojen sekä Itä- Länsi-Suomen välillä. Se ei ole kaukana suurista kaupungeista, mutta itsenäinen ja seisoo jokilaaksossa omilla jaloillaan.
Vielä kerran ja tästä eteenpäin:
”ILVES JÄMSÄNKOSKELTA
ILVES KESKI-SUOMESTA
ILVES JOKILAAKSOSTA
ILVES YLÄJUOKSULTA!”
