IK Myran on pienen kylän suuri naisfutisilmiö Pohjanmaalla – “Kuinka monella joukkueella on oma saippua?”

Myran, muurahainen (formicidae) on yhdyskunnassa elävä aitososiaalinen pistiäislaji. Aitososiaaliset hyönteiset elävät yhdyskunnassa, jossa on yksi kuningatar ja joka muuten koostuu pääosin työläisistä. Aitososiaalisille muurahaisyhdyskunnille tavanomaisia altruistisia piirteitä ovat hyvä yhteistyökyky, tavoitteellinen suvun jatkaminen ja toisista huolehtiminen.

Myranin ensimmäinen nousu

FF Jaro on hallinnut ruotsinkielisen Pohjanmaan alueen jalkapalloa pitkään ja onnistunut miesten puolella tulemaan seuraksi, jonka paikalliset tunnistavat omakseen. Tällainen yhteisöllisyys on yleensä kuntarajat ylittävää.

Kun vuonna 2011 pietarsaarelainen FC United putosi Naisten Liigasta kaksinkertaisena mestarina, Pohjanmaan seudulle alkoi muodostua tarve yhteiselle kärkijoukkueelle. Samaan aikaan IK Myranin nousu kotimaisen naisjalkapallon huipulle oli jo hyvässä vauhdissa.

Miesten IK Myran pelaa Keski-Pohjanmaan Nelosessa, mutta alaveteliläinen jalkapalloilmiö on poikkeuksellisesti keskittynyt nimenomaan naisten joukkueen ympärille. Naisten IK Myran on Pohjanmaan ykkösseura.

Vuonna 2003 Alavetelissä kannettiin ensimmäisiä korsia kekoon, joka nousisi myöhemmin jalkapallopuun ylimmille oksille. Miesten joukkuetta valmensi tuolloin Sami Dahlbacka, joka oli onnistunut nostamaan Idrottsklubbenin Keski-Pohjanmaan Kolmoseen.

Saman vuoden Suomen Cupissa Myranin naisten joukkue selviytyi puolivälieriin, jossa vastaan tuli MPS. Vaikka ottelupari oli varsin yksipuolinen näytös, Kruunupyyssä pelatussa 1–8-tappio-ottelussa oli paikalla 500 katsojaa.

– Sitä voi pitää meidän nousun ensimmäisenä vaiheena. Urheilukentällä oli sinä päivänä hieno tunnelma, aurinko paistoi ja kaikki kylältä ja läheltä olivat tulleet paikalle, muistelee naisten joukkueen valmentaja Magnus Slotte ja lisää ykskantaan:

– Suomen Cup on nykyään pilattu, eikä tällaisia matseja enää tule.

Slotte aloitti Myranin naisten joukkueen valmentamisen vuonna 2007. Ajatuksena oli pikkuhiljaa kehittää seuran toimintaa ilman liian kiireellisiä liikkeitä. Voimasuhteet ja taso vaihtelevat alasarjoissa kausien välillä paljonkin, ja pitkäjänteiseen työhön kuuluu valmistautuminen alati muuttuviin olosuhteisiin.

Tästä osoituksena edellisellä kaudella Kakkosen kolmanneksi sijoittunut Myran lähti vuonna 2009 yhtenä ennakkosuosikeista kauteen, mutta putosi kauden päätteeksi Kolmoseen.

Keltapaitainen joukkue on kuitenkin tottunut hissiliikkeeseen. Ensin Kakkosen ja Kolmosen ja myöhemmin Ykkösen ja Kakkosen väliä sahanneet naiset nostivat sarjatasoa pikkuhiljaa saavuttaen Naisten liigan voittamalla Ykkösen 2018.

Pienen kylän suuri ilmiö

Alaveteli on noin tuhannen ihmisen kylä ja Kruunupyyn kunnan pienin taajama. Alavetelistä on kuitenkin tullut Pohjanmaan naisjalkapallon uuden voimanpesän kotipaikka.

Suurin piirtein Kokkolasta Ylivieskaan ulottuvalla alueella IK Myrania voi pitää pohjanmaalaisten yhteisenä projektina. Naisten joukkueen kaikki suomalaiset pelaajat ovat tältä alueelta.

Pohjanmaa tunnetaan yritteliäänä alueena, jossa yritysten määrä on suurempi ja työttömyyden määrä suhteellisesti pienempi kuin muualla Suomessa. Vakaalla talousalueella jalkapalloseurallakin on enemmän mahdollisuuksia etsiä rahoitusta toiminnalle.

Tavallisesti jalkapalloseurojen täytyy kääntää kaikki kivet löytääkseen ulkopuolisia tukijoita, mutta Alavetelissä tilanne on ollut viime aikoina päinvastainen: kun Myran nousi Naisten Liigaan ja oli tarpeen nostaa budjettia, puhelin alkoi soida seuraan päin.

– Kruunupyyn alueella on paljon yrityksiä, jotka ovat lähteneet innolla mukaan. Auttajia löytyy aina, mutta töitäkin riittää, Magnus Slotte kehuu.

Varainkeruuseen kuuluu Myran-fanituotteiden myynti. Tavallisten fanipaitojen, lippisten ja huivien lisäksi tuotekirjoon on tuotu omat paikalliset erikoisuutensa.

Liiga tvåålan meille teki alaveteliläinen kemikaalitehdas Kemvit. Kuinka monella joukkueella on oma saippua? Slotte naurahtaa.

IK Myran järjestää kauden aikana Seljes Triathlonin ja Grisfestin eli Possujuhlan, jossa tarjolla on nimensä mukaisesti kokonainen sika. Talvella Myran-gaalassa kiitetään yhteisöä menneestä vuodesta. Myranin järjestämät tapahtumat houkuttelevat tavallisesti paikalle noin 800 osallistujaa.

Päätöksenteko on IK Myranissa tehokasta, kun seuran johdossa ei ole erilaisia komiteoita ja johtokuntia. Slotte, joukkueenjohtaja Tobias Hästbacka ja muutama muu joukkueenjohdon jäsen tekevät päätökset toimiston asioista WhatsApp-ryhmässä Ekonomi.

Ilmasilta Yhdysvaltoihin

Myran on juuttunut juttua kirjoittaessa sarjan hännille, mutta pisteitä on kerätty niin, että sarjassa säilyminen on mahdollista liigan alaloppusarjan alkaessa.

– Näkeehän sen, että pelillisesti olemme sarjan alapäästä, emmekä pelkästään paikallisilla pelaajilla pärjäisi. Meidän onnemme ovat jenkkipelaajat, joita olemme saaneet houkuteltua Alaveteliin, Magnus toteaa maltillisesti.

Slotte antaa samalla selityksen sille, miksi juuri Yhdysvalloista on tullut suuri määrä nuoria naispelaajia Suomeen: samalla kun naisten jalkapallon arvostus on noussut maailmalla, yhä useammalle on tarjottu mahdollisuus pelata ammatikseen.

Yhdysvalloissa college-pelaajat eivät saa minkään sortin palkkaa pelaamisesta, jolloin vaihtoehtona on muuttaa ammattilaiseksi Eurooppaan. Jenkeistä on virrannut jalkapallo-osaamista huomattavasti Suomeenkin.

IK Myranin ensimmäinen jenkkipelaaja oli Chelsea Hunter, joka teki kohtuullisen uran Suomessa TPS:ssä ja Merilappi Unitedissa. Hunterin kuin myös nykyisten tähtipelaajien, kuten Chelsy Swackhamerin (kuvassa), Rachel Toplissin ja Katie Murrayn rooli sarjanousuissa ja -säilymisissä on ollut suuri.

Myran tarjoaa ulkomaalaispelaajilleen toimeentulon. Yhdysvaltalaiset pelaajat osallistuvat seuran toimintaan ja tekevät promootiota muun muassa opettamalla jalkapalloa alueen kouluissa.

Katsomossa ennätyksiä viikosta toiseen

Kävin Alavetelissä katsomassa FC Honkaa vastaan pelatun ottelun. Yleisömäärä oli noin 400, mikä on keskimääräistä vähemmän, mutta silti Naisten Liigassa poikkeuksellisen paljon.

Pietarsaaressa vietettiin samana viikonloppuna Jaakon päiviä ja Myranin pelin kanssa samaan aikaan Jaro pelasi Ykkösen ottelunsa. Kun seurojen vaikutus alueella ylittää kuntarajat, omaksi tunnistettavia joukkueita on tavanomaisesti useita, ja katsojat liikkuvat Pohjanmaalla edestakaisin.

IK Myran on nyt aloittamassa alaloppusarjan. Piste-erot ovat sarjan häntäpäässä pieniä, mutta nouseminen viivan päälle vaatii voittoja. Jokaisen “runkosarjassa” otetun voiton eteen joukkueen on täytynyt ylittää itsensä.

Vaikka tulokset eivät ole olleet toivottuja, joskin odotettuja, yleisö on seissyt tukevasti keltamustien muurahaisten takana. Kun Naisten Liigan otteluissa tavanomainen määrä katsojia on sadan ja kahdensadan välissä, Alavetelissä katsojia on joka pelissä ollut moninkertainen määrä.

Katsomorakennus on aina täynnä, ja suurin osa katsojista joutuu katsomaan peliä kentän vastapäisessä “aurinkokatsomossa” nurmikolla. Liput liehuivat, yleisö eli tunteella mukana ja jopa lauloi kannatuslauluja kuten “Heja på Myran”.

IK Myran ja Veikkausliigan KPV järjestivät 6.7.2019 “Liigatuplan”, jossa myytiin yhteislippuja molempiin liigaotteluihin, ja tapahtumaa mainostettiin tavallista enemmän. Ottelussa oli paikalla KPV:n pelaajia, jotka tapasivat faneja ja jakoivat nimikirjoituksia.

HJK:ta vastaan Alavetelissä tehtiin yleisöennätys 1549, jota ei Naisten Liigassa rikottane aivan pian.

Pelkästään Myranin katsojamäärät ovat nostaneet liigan keskiarvoja tuntuvasti, ja tämän kauden yleisömäärien top kymmenessä on pelkästään IK Myranin kotipelejä. Alavetelissä on käynnissä ainutlaatuinen ilmiö, jota voi pitää jatkumona kansainväliselle naisten jalkapallon suosion kasvulle.

Miesten otteluissa katsojamäärät ovat 100-300, ja koostuvat lähinnä kyläläisistä.

Rikas historia, loistava tulevaisuus

Kysyessäni mistä nimi Myran (suom. muurahainen) on tullut, ei Slotte eikä Hästbacka osaa antaa vastusta, vaikka kysymys päästään puhelimen välityksellä esittämään oletettavalle vastauksen tietäjälle.

Joukkueilla on ollut paidassaan jalkapalloa pelaavan muurahaisen logo väliaikaisesti, mutta alkuperäiseen M-logoon on sittemmin palattu.

– Käytämme kaikissa mediakanavissa Idrottsklubben-nimeä, emmekä puhu joukkueesta yleensä Myranina, Magnus Slotte huomauttaa.

Analogia on kuitenkin täydellinen: muurahainen on yhteisöllinen hyönteinen, joka tekee pyyteetöntä työtä yhteisön ja kuningattarensa eteen. Naisten joukkue on IK Myranin kuningatar, jolle kaikki pelaajat, katsojat ja muut antavat tukensa.

Vaikka kohtalona olisi sarjasta putoaminen, se ei päättäisi joukkueen tarinaa. Myran on selvinnyt nousuista ja laskuista ja noussut kansallisen jalkapallon huipulle.

Huipulle ei ole noustu hetkessä, vaan töitä nousun eteen on tehty pitkäjänteisesti, ja tuloksista päästään nauttimaan varmasti tulevaisuudessa. Sympaattinen kyläseura on tällä hetkellä yksi Suomen kiinnostavimmista jalkapalloilmiöistä, jonka menestystarinaan ei voi toivoa muuta kuin jatkoa.

– Suomi tarvitsee jalkapallotarinoita. Jos nyt yksi innostuisi jalkapallosta, se olisi hieno voitto, Slotte päättää haastattelun.

Vielä kerran ja tästä eteenpäin: heja på Myran!

 

Kuvat – IK Myran & Vertti Värekoski