Sarjat ympäri Eurooppaa ovat loppuviikon tauolla, kun viimeiset paikat tulevan kesän MM-kisoihin selvitellään jäljellä olevissa jatkokarsinnoissa. Yksi on jo joukosta poissa, edellisten kisojen pronssimitalisti sekä vuoden 2010 Etelä-Afrikan kisoissa hopeaa saavuttanut Hollanti.
Tulppaanimaan kansa sai katsella vierestä jalkapallon arvokilpailut myös viime vuonna, kun se ei selviytynyt 24 maan EM-lopputurnaukseen. Oranjen jatkuva alisuorittaminen karsinnoissa on hämmästyttänyt ja kummastuttanut jalkapalloväkeä ympäri maailmaa. Kyseessä on iso jalkapallomaa, joka on tuottanut toinen toistaan upeampia pelaajia jo vuosikymmenten ajan ja joka tunnetaan legendaarisen totaalvoetbalin eli totaalisen jalkapallon kehittäjänä. Hollanti on kolmanneksi eniten välieräpaikkoja lopputurnauksissa saavuttanut Euroopan maa vuoden 1982 jälkeen. FIFA-rankingissa Hollanti on tullut vuoden 2011 toiselta sijalta parikymmentä pykälää alaspäin.
Mitä on tapahtunut? Itse asiassa, alisuorittaako Hollanti ensinkään vai onko taso yksinkertaisesti tippunut rajusti lyhyessä ajassa?
Jälkimmäiseen kysymykseen vastaaminen on helpompaa, kun tarkastelee ensin tilastoja. Otan vertailuun vuodet 2010 ja 2017.
Taaksepäin on menty
Seurajoukkueet eivät pärjänneet seitsemän vuotta takaperin Euroopassa juurikaan. Toukokuussa 2017 Ajax puolestaan pelasi Eurooppa-liigan loppuottelussa Tukholmassa. Tällä mittarilla ollaan siis jopa menty eteenpäin.
Totuus alkaa kuitenkin valjeta, kun katsoo kahta Hollannin avauskokoonpanoa.
Johannesburgin MM-finaalissa 11. heinäkuuta 2010 yhtä vaille kaikki Hollannin pelaajat olivat päättyneellä kaudella pelanneet seurajoukkueessaan europelejä, isoissa rooleissa vieläpä. Ainoa avauksen pelaaja, joka ei ollut ollut mukana euro-otteluissa, oli keskikenttäpelaaja Nigel de Jong. Hänkin pelasi tuolloin kovaa nousua tehneessä Manchester Cityssä.
Hollannin viimeisin kamppailu oli 10. lokakuuta 2017, kun se kaatoi Ruotsin maalein 2-0.
Tuon joukkueen avauksessa oli kolme pelaajaa, jotka eivät pelaa seurajoukkueessa, jossa pelattaisiin europelejä. Suurimmat erot ovat kuitenkin seuroissa ja rooleissa. Seitsemän vuotta sitten kärjessä viilettivät Arsenalin ja Liverpoolin pelaaja, nyt Beşiktaşin ja Fenerbahçen. MM-finaalissa maalissa torjui Ajaxissa koko kauden pelannut Maarten Stekelenburg, Ruotsi-ottelussa jämäminuuteille Barcelonassa jäänyt Jasper Cillessen.
Europelit ja varsinkin Mestareiden liiga ovat hyvä mittari sille, missä maan jalkapalloilijat menevät. Vuonna 2013 Arjen Robben ratkaisi Lontoon finaalin Borussia Dortmundia vastaan viime hetken maalillaan. Tuon jälkeen hollantilaista pelaajaa ei ole Mestareiden liigan loppuottelussa nähty. Se on ennenkuulumattoman pitkä aika. Pelkästään Johannesburgin MM-finaalissa kentällä olleessa joukkueessa oli mukana kolme edellisen kevään finaalissa ollutta hollantilaista.
Yksi syy huonoihin suorituksiin on myös helppo havaita, kun katsoo nykyjoukkueen rosteria. Nuorennusleikkaus ei ole onnistunut yhtä hyvin kuin monilla muilla mailla. Moni suuri pelaaja on lopettanut maajoukkueuransa, mutta taustalta ei ole noussut uusia kantavia pelaajia.
Maan yksi suurimmista, ellei jopa suurin ongelma on ongelman kieltäminen. Ranskan EM-kisoista ulos jääminen pistettiin Hollannissa tylysti uusien nuorten pelaajien piikkiin. Hyppy junnumaajoukkueista suoraan kansallisiksi sylkykupeiksi oli varmasti vaikeaa ja purkaantuikin tappeluina harjoituksissa. Maajoukkueeseen ei taatusti ole ollut hetkeen kiva mennä, ja kireä ilmapiiri on näkynyt tuloksissa.
Tulevista MM-kisoista ulos jääminen on puolestaan laitettu valmennuksen piikkiin. Keskiviikkona (8.11.2017) nykyinen päävalmentaja Dick Advocaat ilmoittikin jättävänsä pestinsä tulevien harjoitusotteluiden jälkeen. Valmentaja siis vain vaihtoon? Olisipa se niin yksinkertaista.
Pitäisikö katsoa peiliin?
”Meidän tasomme on saavutettu. Muut maat ovat ottaneet meistä oppia ja saaneet meidät kiinni meidän opeillamme sekä pelaamalla kuten me”.
Nämä ajatukset nousevat usein esiin, jos hollantilaisen jalkapalloihmisen pakottaa hetkeksi purkamaan kahden edellisen karsinnan epäonnistumisen syitä. Se ei ole käsienpesua, vaan kertoo enemmänkin kansallisesta mielenlaadusta. Hollantilaisen on hyvin vaikea myöntää, että esimerkiksi naapurimaa Belgiassa asiat olisi tehty jotenkin perustavanlaatuisesti heitä paremmin.
Vasta viime kesänä oli havaittavissa ensimmäistä reagointia tuulimyllyjen kupeesta siihen, että heikkoihin suorituksiin halutaan saada muutosta. Kun tulevat MM-kisat alkoivat vaikuttaa vaikealta saavuttaa, asetti Hollannin liitto KNVB erillisen työryhmän tutkimaan, ”olisiko maan jalkapallossa kehitettävää”.
Hengitystä työryhmän tuloksista ei kannata pidättää, sillä ainakaan eri brittilehtien mukaan työryhmä ei ole vielä edes aloittanut työtään.
Sillä välin, kun tuloksia saadaan ja niihin ehditään reagoida, saadaan Hollannissa olla tyytyväisiä samaan asiaan kuin täällä Suomessa. EM-kilpailuihin pääsee nykyään 24 maata.
