Harvinaisuus futismaailmassa: Norjalainen Ranheim on kuin Athletic Bilbao ja värvää ainoastaan lähialueen pelaajia

Espanjan pääsarjassa pelaavan Athletic Bilbaon perinne käyttää vain Baskimaan alueella syntyneitä tai siellä kasvaneita pelaajia on tuttu tarina futiksen seuraajille. Tuntemattomampi tarina, jossa on samanlaisia piirteitä kuin Baskimaassa, löytyy yllättäen Suomen rajanaapurista – Norjasta. Maan kolmanneksi suurimman kaupungin Trondheimin lähiössä pelaa pääsarjaseura Ranheim Fotball, joka luottaa pelkästään paikallisiin pelaajiin.

Ranheim IL

Työväen luokan alueeksi profiloituneen ja paperitehtaasta tunnetun Ranheimin yleisseura Ranheim IL perustettiin helmikuun 17. päivänä 1901. Seuran lajeiksi valikoituivat käsipallo ja yleisurheilu, josta viimeksi mainitussa suurinta menestystä niitti estejuoksija Ernst Larsen voittaen muun muassa olympiapronssia Melbournessa 1956. Jalkapallojaosto perustettiin vuonna 1919.

Pienen alueen futisseura ei puolestaan menestyksellä juhlinut, vaikka pelasikin vuoteen 1956 asti kahdeksan kertaa korkeimmalla sarjatasolla. Mainittakoon selvennyksenä Ranheimin neljä ensimmäistä pääsarjaseikkailua. Tuolloin liigaan osallistui erilaisten lohkojen myötä peräti 75 seuraa Pohjois-Norjaa lukuun ottamatta. Vasta 1970-luvulla Norjan pääsarja muuttui koko maan kattavaksi kilpailuksi 10-16 seuran välillä, mutta sillä välin Ranheim IL oli jo muuttunut tavalliseksi lähiön alasarjaporukaksi.

Alempien sarjojen kohdalla ei ole Suomessakaan tavatonta, että suurin osa joukkueen pelaajista on paikallisia. Paikallisista koottu joukkue sen sijaan maan pääsarjassa on harvinaisempi ilmiö. Eikä Ranheimkaan ollut mikään kummajainen tai edes kovin kiinnostava ilmiö suuremmalle yleisölle ennen viime vuosia.

Tarkemmin katsottuna ennen vuotta 2006 Ranheim IL:n nimeen ei juuri törmännyt futiskeskusteluissa, eikä se vieläkään ole päivän polttavin puheenaihe edes norjalaistan kahvipöydissä.

Tunnetuimpia Ranheimista nousseita pelaajia lienevät seuran kasvatit Jan Hansen ja Fredrik Winsnes, jotka molemmat siirtyivät nuorella iällä Norjan menestyneimpään seuraan, niin ikään Trondheimista tulevaan Rosenborgiin. Keskikentällä pelanneet Hansen (s. 1955) ja Winsnes (s. 1975) tekivät kumpainenkin komean uran RBK:ssa ja pukivat Norjan maajoukkuepaidan ylleen 19 kertaa.

Vuonna 2006 kaikki muuttui Ranheimissa. Rosenborg BK oli lopulta käänteentekevä taho RIL:n kohdalla, sillä suurseura ilmoitti etsivänsä yhteistyöseuraa Trøndelagin läänistä, jonka merkittävin kaupunki juuri Trondheim on.

Muutoksen tuulet

Ranheim IL:n historiasta ei löydy tarkkaa tietoa paikallisten pelaajien käytöstä tai mitään yksittäistä tapahtumaa, joka olisi laukaissut ideologian. Sen sijaan seuran arvoissa ovat korostuneet aina paikallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne. Kymmenen vuotta sitten Ranheimin noustua 1. divisioonaan, seuralta tuli seuraava ohjeistus pitkään vallinneeseen perinteeseen: 90% edustuksen pelaajistosta tulisi olla Trøndelagista.

Yli 50 vuotta alempia sarjatasoja tahkonnut puoliammattilaisseura tuskin olisi noussut ylöspäin ilman Rosenborgin tukea. RBK valitsi vuonna 2006 Ranheimin muutaman ehdokkaan joukosta yhteistyöseurakseen ja tavoitteeksi linjattiin Ranheimin nousu 1. divisioonaan. Rosenborg oli etsinyt alemmilta tasoilta yhteistyöseuraa, jonne se saisi omia pelaajia kehittymään miesten peleissä. Valinta kohdistui Ranheimiin mm. kenttäolosuhteiden vuoksi.

Ranheim ei noussut vielä kahtena seuraavana kautena sarjaporrasta ylemmäs, mikä sai Rosenborgin miettimään yhteistyön järkevyyttä. Yhteisymmärrykseen päästiin lopulta sillä ehdolla, että Ranheim hankkisi vankkaa kokemusta omaavan päävalmentajan. Valinta kohdistui ruotsalaisesta GIF Sundsvallista tulleeseen Per Joar Hanseniin, joka nosti Ranheimin heti ensimmäisellä yrittämällä 1. divisioonaan.

Virallinen yhteistyö Ranheimin ja RBK:n välillä päättyi vuonna 2012, mutta Ranheim saa edelleen RBK:lta pelaajia lainalle ja seurojen välit ovat ystävälliset. Rosenborgin voikin nähdä eräänlaisena isoveljenä ja vastakohtana piskuiselle naapurilleen. Rosenborg on se seura, jolla on rahaa ja jota kaikki kaupungissa kannattavat, kun puolestaan Ranheim on pienen yhteisön tukipilari.

Rosenborg-yhteistyön ja ammattilaistasolle nousun myötä Ranheimin jalkapallojaosto irtaantui omaksi toimijakseen ja seurasta on nykyisin käytetty nimeä Ranheim Fotball. Ammattimaisempaan suuntaan menosta huolimatta seura ei ole ryhtynyt törsäilemään. Viime vuonna pelaajien ja taustojen palkkoihin Ranheimilla kului 900 000 euroa, kun Rosenborgin vastaava luku oli noin kymmenen miljoonaa euroa!

Sensaatiomaisesti liigaan

Ranheim kuului 1. divisioonan ylemmän keskikastin joukkueisiin usean vuoden ajan, kunnes vuonna 2017 tärppäsi ja liiganousu oli tosiasia. Ranheim sijoittui kauden päätteeksi neljännelle sijalle, mikä oikeutti paikkaan nousukarsinnoissa.

Ensimmäisellä kierroksella kaatui Sandnes Ulf, jonka maalia vartioi Saku-Pekka Sahlgren, toisella kierroksella Mjøndalen ja nousukarsintojen finaalissa vastaan asettui usealle suomalaispelaajalle tuttu Sogndal. Sekä Ranheim että Sogndal voittivat kotipelinsä 1–0, joten ratkaisua haettiin lopulta rangaistuspotkukilpailusta.

Ranheim vei lopulta rangaistuspotkukisan nimiinsä ja nousi takaisin Norjan pääsarjaan 61 vuoden tauon jälkeen. Näin pääsarjaan saatiin myös toinen joukkue Trondheimista, ensimmäisen kerran sitten vuoden 1995, jolloin Strindheim vielä pelasi Eliteserieniä.

Sarjan pienimmällä budjetilla (noin 1,7 miljoonaa euroa) kauteen lähtenyt Ranheim oli monen papereissa varma ehdokas putoamiskamppailuun. Kausi oli kuitenkin jättiyllätys ja Ranheim sijoittui 16 joukkueen sarjassa peräti seitsemänneksi; ilman yhtään ulkomaalaisvahvistusta ja pääosin Trøndelagilaisvoimin.

Tämän kauden miehistössä katse kiinnittyy yhteen nimeen. Espanjalainen Adrià Mateo Lopez on Ranheimin ainoa ulkomaalaisvahvistus, mutta hänkin on pelannut Norjassa vuodesta 2014 lähtien. Neljä ensimmäistä kautta kului Levangerin riveissä, joka lukeutuu Trøndelagin läänin seuroihin, ja Lopez puhuu kuulemma paikallista murretta, joten keskikenttäpelaajan hankinta ei juuri nostanut hämmästeleviä uutisotsikoita.

Meneillä oleva kausi on käynnistynyt varsin kelvollisesti Ranheimin osalta. Joukkue majailee tasaisessa sarjassa sijalla 11. vain kolmen pisteen päässä kahdeksantana olevasta Rosenborgista, jonka konttaus on ollut yksi norjalaisen futiksen puhutuimmista asioista, käynnissä olevien naisten MM-kisojen lisäksi. Sarjan suomalaisseura Tromsø IL on kahden pisteen päässä Ranheimista.

Vahvat perinteet

Ranheim on Athletic Bilbaon tavoin harvinaisuus pääsarjafutiksessa ja on hienoa, että seura pitää perinteistään kiinni, vaikka se ei kilpailuetua tuokaan. Jalkapallo on kuitenkin paljon muutakin kuin menestystä ja pokaaleja, eikä ponnahduslautana ja näytönpaikkoja tarjoavana seurana toimiminen ole missään nimessä huono ratkaisu. Se on itse asiassa hyvin kunnianhimoinen ja arvostettava strategia.

Ranheimin pelatessa maansa kovimmalla tasolla on myös pelaajia naarattava laajemmalta alueelta. Alemmille tasoille löytyy pelimiehiä ihan omasta lähiöstä, mutta liigaa varten pelaajia täytyy etsiä kauempaakin. Lähes kaikilla Ranheimin tämänkin kauden pelaajista on kuitenkin siteitä Trøndelagin lääniin, josta myös Keski-Norjana joskus puhutaan.

Trøndelagin kohdalla on hyvä kertoa hieman alueen koosta. Siinä missä Baskimaassa on reilut kaksi miljoonaa asukasta, Trøndelagin asukasluku on noin 450 000. Entisistä ja viimeisimmistä Suomen lääneistä se vastaisi asukkaiden määrässä parhaiten Oulun lääniä, mutta rekisteröityjä jalkapalloilijoita on Norjassa jopa 200 000 enemmän kuin Suomessa, eli valinnanvaraa löytyy Trøndelagista suhteessa enemmän.

Veikkausliigassa pärjäävän kuvitteellisen seuran saisi varmasti koottua pelkistä suomalaisista pelaajista – mahdollisesti jopa ihan lähialueen pelaajista.

Esimerkiksi tällä kaudella Ykkösen Musan Salama, Myllykosken Pallo ja TPV voisivat saada avauskokoonpanon kasaan ns. omista tai lähialueen pojista, mutta Ykkösessä säilymiseen, saatika liiganousuun, se ei todennäköisesti riittäisi. Kakkosen puolella paikallispelaajien määrä on luonnollisesti vielä korkeampi.

Ranheimin ja Bilbaon malli juontaa juurensa kauan jatkuneisiin perinteisiin, mutta näin tiukat perinteet tuskin ovat tänä päivänä yhtä kovassa huudossa ainakaan liigatasolla. Futisromantikkona joukkueiden menoa on silti ilahduttavaa seurata ja pohtia hieman. Voisiko sama toimia Veikkausliigassa?

 

4.7. klo. 21:00 Ranheim – Rosenborg BK -paikallispeli, Eurosport Player

 

Kuvat – @Ranheim.Fotball



Byyri.com