Dawda Bah, Demba Savage, Omar Colley, Ousman Jallow ja monia muita. Gambialaiset jalkapalloilijat ovat tuttuja Veikkausliigan ystäville, mutta minkälainen futismaa on kyseessä?
Viimeiset vuodet ovat olleet Manner-Afrikan pienimmän maan jalkapallolle pitkiä ja raskaita. Vuonna 2014 CAF asetti Gambian maajoukkueet sekä kaikki seurajoukkueet kilpailukieltoon alaisissaan kilpailuissa, kun paljastui, että U20-maajoukkueen pelaajien ikätodistuksia oli väärennetty. Viime maaliskuussa maan FIFA-ranking romahti alemmas kuin koskaan, sijalle 179.
Paikallisen pääsarjan matala suosio näkyy Gambian pääkaupunki Banjulin katukuvassa, josta on turha yrittää bongata seurojen pelipaitoja tai ottelumainoksia. Englannin Valioliiga kiinnostaa kansaa selkeästi enemmän. Myös lapset Messi-paidoissa kuuluvat katukuvaan.
Sarjan hallitseva mestari on banjulilainen Armed Forces FC. Maan kaikkien aikojen menestynein seura Wallidan FC on niin ikään pääkaupungista, mutta pelaa nykyään sarjatasoa alempana.
Moni joukkue on päässyt kokeilemaan onneaan Afrikan Mestarien liigassa, mutta lohkovaihepaikkaa mikään niistä ei ole toistaiseksi saavuttanut.
Gambian maajoukkueen kotikenttä on noin 30 000 katsojaa vetävä Independence Stadium, jolla järjestetään myös liigaotteluita sekä muun muassa festivaaleja ja konsertteja.
Vajaan kahden miljoonan asukkaan maa ei ole koskaan pelannut Afrikan mestaruuskilpailuissa eikä MM-kisoissa, mutta HJK:n tähtipelaajan Demba Savagen mukaan kisaunelmat elävät gambialaisten haaveissa. Yhdeksän vuotta sitten maajoukkueessa debytoinut laituri uskoo nuorien pelaajien menestyvän tulevaisuudessa.
– Meillä on hyviä nuoria pelaajia. Ongelmamme maajoukkueessa on aina sama: heikko valmistautuminen ja johtamisen taso. Tämä on vaivannut meitä ainakin kymmenen vuotta. Mikäli valmistautuminen peleihin ei suju kunnolla, hyvää tulosta on turha odottaa.
Kulunut vuosi ei ole tuonut riemua Skorpioonien kannattajille. Taival African Nations Championshipissa päättyi ensimmäisellä kierroksella, kun Mali oli vahvempi yhteismaalein 4–0. Turnaus eroaa Afrikan mestaruuskilpailuista siten, että maajoukkueiden tulee koostua kotimaisten seurojen pelaajista.
Noutaja tuli ensimmäisellä kierroksella myös niin kutsutuissa Länsi-Afrikan mestaruuskilpailuissa, kun Ghana peittosi Gambian luvuin 1–0. Afrikan mestaruuskilpailuiden karsinta alkoi niin ikään 1–0-tappiolla Beninille.
Täysin voitoitta Gambia ei ole sentään jäänyt. Keski-Afrikan tasavalta kaatui harjoituspelissä maaliskuussa. Kuriositeettina mainittakoot myös gambialaistaustaisista pelaajista koostuva “maajoukkue”, joka voitti Helsingissä vuosittain järjestettävän afrikkalaisten jalkapalloliigan, kun Senegal joutui pettymään finaalissa heinäkuussa.
Olosuhteet haasteina sekä kentällä että sen ulkopuolella
Gambia Ports Authority FC:n riveistä Kokkolaan vuonna 2006 ponnistanut Savage kuvailee suomalaista ja gambialaista jalkapalloilua täysin erilaisiksi. Hänen mukaan Veikkausliiga on selvästi edellä Gambian pääsarjaa pelillisesti, mutta suurimmat erot ovat olosuhteissa.
– Monilla joukkueilla ei ole edes varaa tarjota pelaajilleen edes kunnon nappulakenkiä. Lahjakkaimmat nuoret lähtevät esimerkiksi Senegaliin, koska he luulevat sen olevan parempi sarja. Olihan se ennen, mutta nykyään sielläkin on samat ongelmat kuin Gambiassa: liian vähän katsojia ja huonokuntoiset kentät. Kuhmuraiset kentät vaikuttavat sitten pelin tasoon.
Naapurimaiden lisäksi gambialaisjalkapalloilijoita on virrannut viime vuosina myös Eurooppaan. Monet joukkueet ovat kärsineet muuttoliikkeestä, sillä pelaajien houkutus lähteä ihmissalakuljettajien matkaan unelmiaan toteuttamaan on iso. Mikäli löisi läpi ja saisi ammattilaissopimuksen, elämä muuttuisi täysin.
Näin kävi esimerkiksi 17-vuotiaana diktatuuria paenneelle Ousman Manneh’lle. Hyökkääjä asettui Saksaan, ja on päässyt kolme vuotta myöhemmin pelaamaan Bundesliigaa Werder Bremenin riveissä. Onnelliset tarinat ovat kuitenkin harvassa, ja monesti vaarallinen matka tyssää ennen aikojaan.
Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa pelaa Soccerwayn mukaan tällä hetkellä yhteensä 90 gambialaista. Miltei kolmannes heistä palloilee Suomessa ja Ruotsissa.
– Gambiaan saapuvat agentit vievät usein pelaajia Pohjoismaihin. Moni gambialainen on ottanut minuun yhteyttä ennen siirtoaan Suomeen. Suosittelen tänne tulemista, koska Veikkausliiga on hyvä sarja, joka menee mielestäni koko ajan eteenpäin, Savage toteaa.
Savage on saavuttanut jalkapallourallaan sen, minkä eteen tuhannet gambialaisnuoret tekevät päivittäin hartiavoimin töitä. Hän toimii esikuvana heille, ja haluaa tehdä osansa lajin kehitykselle kotimaassaan.
– Aina kun lähden Gambiaan, pyydän joukkuekavereiltani vanhoja nappulakenkiä, jotta voisin antaa ne nuorille pelaajille. Heillä ei ole mahdollisuutta hankkia sellaisia itse, ja haluan auttaa heitä toteuttamaan unelmiaan.
Kuvat: Roni Raunola
