Heinäkuun 9. päivä vuonna 2006. Berliinin illassa on jotain uskomattoman taianomaista. Vastakkain ovat kaksi perinteikästä eurooppalaista jalkapallomahtia. Italia jahtaa neljättä maailmanmestaruuttaan, Ranskalla toiveissa taas on toinen tähti paidan rintaan. Vain kuusi vuotta aiemmin maat ovat kohdanneet EM-kisojen finaalissa, jossa Ranska taisteli itsensä mestariksi jatkoajan jälkeen.
Berliinin olympiastadionin pimenevässä illassa katsojat eivät voi aavistaakaan, kuinka historiallista näytöstä he ovat saapuneet katsomaan, kun pelaajat nousevat tunnelista viheriölle himoittua maailmanmestaruuspokaalia katseillaan hipoen.
Pelaajalistaa katsoessa ei voi kuin haukkoa henkeään sen edessä, millainen kööri sen hetkisiä tai tulevia legendoja yhteen otteluun mahtuu. Uransa viimeistä ottelua pelaava Zinedine Zidane, kokeneet Patrick Vieira, Claude Makélélé ja Liliam Thuram, nuori Franck Ribéry, kärjessä Thierry Henry. Vastapuolen maalissa Gianluigi Buffon, pelaajina Fabio Cannavaro, Andrea Pirlo sekä kokeneet Fransesco Totti ja Alessandro Del Piero. Lista tuntuu loputtomalta.
Tunnelma on jännittynyt, mutta innostunut. Molempien maiden kansallislaulu saa räiskyvän tuen paikalla olevilta faneilta – stadion kuhisee, kun pelaajat kättelevät toisensa ja asettuvat nurmelle. Finaalissa ovat oikeutetusti kaksi turnauksen parasta joukkuetta. Italia, jonka puolustuspää on ollut raudanluja, ja Ranska, joka on vaikean alkulohkon jälkeen esiintynyt äärimmäisen vakuuttavasti, kaataen niin Espanjan, Brasilian kuin Portugalinkin.
Kun tuomari viheltää pelin alkamisen merkiksi, kukaan ei kuitenkaan osaa arvata, että edessä on yksi 2000-luvun puhutuimmista jalkapallo-otteluista.
Tämä maailma on Pirlon, me vain elämme siinä
Kuten finaalit usein, ottelu alkaa todella varovaisesti, eikä kumpikaan joukkue tunnu saavan pelistä otetta. Vajaan kympin jälkeen kaikki kuitenkin muuttuu. Ranskalle tuomitaan helpon oloinen rangaistuspotku, josta Zidane tekee – katsantokannasta riippuen joko onnekkaan tai taidokkaan – avausmaalin. Les Bleus johtaa 1–0.
Maalin jälkeen ote pelistä alkoi siirtyä selvästi Ranskalle. Gallian kukon pörhistelyä kestää kuitenkin vain kymmenisen minuuttia, kunnes pilkun aiheuttanut Marco Materazzi käy nikkaamassa Andrea Pirlon täydellisen kulman verkon porukoille. Tämän jälkeen hallinta siirtyy täysin Italialle, eikä avausjakson jälkimmäisellä puoliskolla ole enää kuin yksi joukkue.
Italian hallinta henkilöityy jälleen kerran täysin myyttistä ottelua pelaavaan Pirloon, joka on ollut joukkueen paras pelaaja turnauksessa ja valitaan myös finaalin parhaaksi pelaajaksi. Sen lisäksi, että pelin virtaus kulkee täysin 27-vuotiaan lombardialaisen kautta, tämä on jatkuva uhka kulmalipulla.
Ranska ei suostu ottamaan opikseen, ja Pirlon millintarkka pallo tavoittaa jo toistamiseen Materazzin, jonka puskun Liliam Thuram onnistuu kuitenkin pelastamaan maaliviivalta. Hetkeä myöhemmin Pirlon lähettämä kulmapotku tavoittaa Luca Tonin, joka näkee puskunsa kimpoavan ylärimasta vain senttejä Fabien Barthezin vartioiman maalin yli.
On ne change pas une équipe qui gagne
Tauolta kentälle palaa kuitenkin aivan erinäköinen Ranska, ja toisen jakso alku on suvereenia Les Bleusin dominointia. Gallialaisten lento katkeaa kuitenkin epäonnisesti Patrick Vieiran loukkaantumiseen 56. minuutilla. Pakotetun vaihdon jälkeen Italia alkaa päästä peliin mukaan, ja pallo alkaa jälleen löytyä yhä useammin Andrea Pirlon jalasta.
Ironisesti Gli Azzurrin päävalmentaja Marcello Lippi siirtää kuitenkin hallinnan takaisin Ranskalle epäonnistuneella taktisella peliliikkeellä. Lippi ottaa pois todella vaisua ottelua pelanneen Tottin, joka korvataan urallaan nousussa olevalla 23-vuotiaalla Daniele De Rossilla. Vaihdon myötä joukkueen ryhmitys kuitenkin muuttuu, ja Pirlo joutuu siirtymään itselleen oudolle kymppipaikalle, johon pelintekijä ei selvästikään sopeudu.
Tämän myötä ottelun virtaus kulkee yhä enemmän Ranskan kautta, ja varsinaisen peliajan viimeiset 30 minuuttia ovat selvää Ranskan hallintaa. Buffon kuitenkin nollaa Henryn lähentelyt, kun taas toisessa päässä Tonin maaliin jatkama Pirlon keskitys todettiin paitsioksi. Niinpä ottelua jatketaan jatkoajalle. Nämä MM-kisat ovat ensimmäiset, jotka pelataan ilman kultainen maali -sääntöä sen käyttöönottamisen jälkeen, joten edessä on ainakin 30 lisäminuuttia maailman kiihkeintä näytöstä.
Zidanen puskut määrittivät ottelun lopun
Jatkoaika jatkaa siitä, mihin varsinainen peliaika jäi. Vaikkei kumpikaan joukkue varsinaisesti hallitse peliä, siunaantuvat vaarallisemmat tekopaikat Ranskalle. Ensin Cannavaro ehtii juuri ja juuri liukua Florent Maloudan laukauksen tielle. Hetkeä myöhemmin kisojen parhaalle puolustukselle käy järkyttävä merkkausvirhe, ja Zidane pääsee vapaasti nikkaamaan puskun kohti Gli Azzurrin maalia, vain todetakseen Buffonin venyneen mahdollisesti mestaruuden arvoiseen refleksitorjuntaan.
Jatkoajan puolessa välissä Ranskan vaarallisin pelaaja, Thierry Henry, saa poistua kentältä, vain todistaakseen ottelun historiankirjoihin jättänyttä tapahtumaa vaihtopenkiltä.
Zidanen puskusta on kuitenkin vuosien saatossa kirjoitettu kaikki mahdollinen, joten tyydyn kommentoimaan, että tuon tapauksen myötä ottelun voittaja oli ratkennut. Ranskan pelaajat eivät toivu kapteeninsa ulosajosta, kun taas italialaiset saavat tapahtuneesta tarvittavan itseluottamuspiikin. Kun jatkoaika ei tuon shokeeraavan hetken jälkeen tarjoa juuri mitään, on aika asettua nauttimaan pilkkukisasta, toista kertaa MM-finaalien historiassa.
Quando la vita è un sogno
Rangaistuspotkuskaban kolme ensimmäistä laukojaa – Andrea Pirlo, Sylvain Wiltord sekä Marco Materazzi – viimeistelevät kaikki vuorenvarmasti. Ranskan toinen laukoja, vuoden 2000 EM-finaalin ratkaissut David Trezeguet, on kuitenkin tällä kertaa epäonnen soturi ampuessaan oman yrityksensä ylärimaan.
Kun seuraavat neljä laukojaa eivät uusia epäonnistumisia tuota, saa Italian viides laukoja kunnian olla tilanteessa, jossa maali ratkaisisi maailmanmestaruuden. Laukomaan asettuu vasemman puolustajan tontilta Fabio Grosso, Italian odottamaton sankari.
Vaikka kukaan ei muista, mitä merkittävää mies teki ennen tai jälkeen vuoden 2006 kisojen, vastasi hän kisojen suurimmasta tuhkimotarinasta. Se oli Grosso, joka lisäajalla hankki alivoimalla pelanneelle ja näännyksissä olleelle Italialle ratkaisevan pilkun puolivälierässä Australiaa vastaan. Se oli Grosso, jonka 119. minuutin osuma ratkaisi välierän Saksaa vastaa. Ja se oli Grosso, joka käsittämättömällä itseluottamuksella ampui tuon finaalin ratkaisevan pilkun maalin vasempaan yläkulmaan.
Italia oli voittanut MM-kultaa.
Raikas tuulahdus menneisyydestä
Pelitapahtumien lisäksi mieleenpainuvaa finaalia katsoessa oli joukkueiden pelityyli. 2006 MM-kisat olivat viimeiset arvokisat ennen Espanjan nousua maailmaa dominoivaksi jalkapallomahdiksi ja guardiolalaista murrosta. Oli raikas tuulahdus katsoa ottelua, jossa kumpikaan finaaliin selvinneistä joukkueista ei pyrkinyt kontrolloimaan palloa tai välttelemään pitkiä syöttöjä ja pallonmenetyksiä.
Ottelussa menetettiin pallo useammin kuin kahden keskivertojoukkueen kohtaamisessa nykyään, ja peli aaltoili vauhdikkaasta päästä päähän kummankaan selvästi kontrolloimatta tempoa kuin harvakseltaan.
Lisäksi ottelun draamankaari on jotain käsittämättömän kaunista ja mukaansa tempaavaa. Vaikka finaalin voittaja on tiedossa, on sitä uudelleen katsoessa helppo elää mukana joka käänteessä ja jännittää loppuratkaisua kuin tuona sunnuntai-iltana 14 vuotta sitten.
Ottelu on ilmaiseksi katsottavissa FIFAtv:n YouTube-kanavalla tai suoraan alla olevasta upotteesta. Live-jalkapallon puutteessa suosittelen siis kaikkia korkkaamaan kylmän Peronin ja jännittämään uudelleen yhtä historian ikimuistoisimmista MM-finaaleista.
Legendaariset ottelut -juttusarjan esittely
Maailman kaiken sulkevaan syliinsä kaapannut pandemia ei ole säästänyt myöskään urheilua vaikutukseltaan. Jalkapallosarjat ympäri maailman ovat joko määrittelemättömän mittaisella tauolla tai keskeyttäneet kautensa kokonaan. Urheilun katsomisen tarve ei ole kuitenkaan poistunut mihinkään – päinvastoin, juuri tällä hetkellä urheilulla olisi kenties suurempi rooli kuin koskaan ihmisten arjen rikastuttajana ja ajatusten ohjaajana johonkin vähemmän vakavaan.
Juttusarja esittelee netistä ilmaiseksi löytyviä, klassisia jalkapallo-otteluita, jotka saattavat tuoda helpotusta tähän poikkeustilaan ja edes hetkeksi paikata live-jalkapallon tarpeen.
