”Suunnitelmia oli kuulemma Veikkausliigamitat täyttävästä stadionista ja hotellista Korsoon, mutta niille heitoille pystyi jo silloin nauramaan. Hänen puheistaan oli perin selvää, että lienee ajan kysymys, milloin toiminta sakkaa.”
Marraskuun 30. päivänä venäläisrahoitteisen FC Legirus Interin avainhenkilöt kokoontuivat keskustelemaan seuran tulevaisuudesta ja olemassaolosta. Seuran, joka vasta muutama vuosi sitten perustettiin Vantaan Korsoon.
Kuherruskuukaudet
Pietarilainen jalkapalloseura FC Legirus tuli Suomeen ryminällä. Kansainvälisyyttä korostava, kontakteja ympäri Eurooppaa haalinut poppoo halusi perustaa kansainväliset standardit täyttävän akatemian ja laajentaa toimintaansa monella tasolla. Jalkapallohallin rakentaminen Pietariin osoittautui lopulta haastavaksi tonttikilpailun vuoksi, joten katse päätettiin suunnata länteen.
Syntyi kolmen miljoonan euron halli ja haaveet jostain suuremmasta. Syntyi sisarseura FC Legirus Inter.
Logistiikka-alalla leipänsä tehnyt pietarilaispariskunta näki Suomen helpompana tienä kohti kansainvälisiä pelikenttiä. Oli pohjimmaisena tarkoituksena perustaa sitten farmiseura taikka kohentaa vain harjoitteluolosuhteita, niin alku oli lupauksia herättävä, kuten uudessa liitossa on tapana.
’’Legirus Interin perustaminen vaikutti heti alusta varsin stereotypisten venäläisten mahtailuprojektilta. Tähän päiväänkään mennessä en ole keksinyt järkiperusteita sille, miksi Legirus Suomeen perustettiin’’, toteaa seuran toimintaa sivusta seurannut vantaalainen jalkapalloaktiivi Vertti Värekoski.
Junioritoimintaa käynnisteltiin, ja edustusjoukkueelle aukesi mahdollisuus ottaa Neloseen tippuneen Korson Palloseuran paikka Uudenmaan piiristä. Puhetta oli myös toisesta hallista ja uusista kentistä. Rahasta ei ollut pulaa vielä tässä vaiheessa.
Uskollisuutta niin myötä- kuin vastoinkäymisissä
Monen sadan tuhannen euron budjetilla Nelosessa operoinut Legirus Inter nousikin heti ensimmäisen kauden päätteeksi sarjaporrasta ylöspäin. Kolmoseen seura päätti vahvistaa valmennusosastoaan ja uudeksi päävalmentajaksi Korsoon lennätettiin José ”Pepe” Murcia. Kymmenen vuotta aiemmin Murcia oli valmentanut hetken ajan Atlético Madridia. Kyllä, juuri sitä suurseuraa Espanjasta.
Kolmonen osoittautui lopulta suupalaksi Legirusin ammattilaisille – 21 voittoa, yksi tasapeli, maaliero 105–13. Junioripuolella oli ollut omia hankaluuksia, mutta edustusjoukkueelle ei näyttänyt löytyvän kentältä pysäyttäjää.
’’Juttelin Legiruksessa pelaavan juniorin vanhemman kanssa, kun nousukausi oli vielä käynnissä, ja jo silloin oli huonot merkit ilmassa, kun hän valitteli aivan törkeän kokoisia kausimaksuja. Vaikka toiminta eittämättä oli laadukasta, eivät vanhempien lompakot loputtomiin veny. Juniorityö kuihtuikin kahden ikäluokan kokoiseksi, eikä sillä ollut enää mitään tekemistä sen alkuperäisen “kansainvälisen akatemian” kanssa.’’
Kuherruskuukausien, taikka tässä tapauksessa kuherrusvuosien jälkeen koittaa kuitenkin arki. Silloin nähdään miten liitto kestää, pystytäänkö tekemään kompromisseja, ja löydetäänkö yhteistä säveltä. FC Legirus Inter teki virheen asettamalla liian utopistisia tavoitteita toimintansa alussa. Oli puhetta akatemiasta, kansainvälisistä turnauksista ja Veikkausliigaan noususta kaudelle 2019.
Kaikesta alkupöhinästä mieleen juolahti vanha Lada-mainos, jossa luvattiin kuuta taivaalta. Luotettavuutta, perheauton ominaisuuksia, ajamisen helppoutta, matkustusmukavuutta, turvallisuutta ja varmaa talvikäynnistyvyyttä.
Siinä missä edustusjoukkueella meni lujaa, muussa toiminnassa oli paljon parantamisen varaa.
’’Heti alusta oli kaikille tällaisia projekteja aiemmin seuranneille selvää, että ensimmäisten vastoinkäymisten tullessa alkaisi pysäyttämätön lumipalloefekti, joka päättyisi ojan pohjalle. Olen kuitenkin lievästi yllättynyt, että joukkuetta tekohengitettiin pelaamaan yksi kausi Kakkosessa. Ei kuitenkaan ollut yllättävää, että resurssit olivat silloin jo alkuunsa loppuneet.’’
Liiton loppu
Huhtikuussa 2017 Korsosta kuului kummia. Vain muutaman vuoden jälkeen venäläisomistajien rahahanat tyrehtyivät. Satojen tuhansien eurojen kausibudjetti oli historiaa, ja Kakkosen kauteen joukkue lähti puhtaasti amatööripelaajien turvin – 60 000€:n budjetilla. Valmentajat ja kalliit pelaajat vaihtuivat nuorempiin, eikä seuraavasta sarjanoususta voitu enää realistisesti haaveilla.
’’Oli perin katkeroivaa, miten Legirus tuli niin sanotusti torvet soiden puhumaan korkealentoisista akatemiavirityksistä välittämättä muista seuroista ja houkutellen poloisia pelaajia tähän hunaja-ansaan. Lento saikin nolon lopun päärahoittajan, eli mystisen venäläisen liikemiehen menettäessä kiinnostuksensa.’’
Kausi sujui nuorelta joukkueelta jopa yli odotusten. Neljäs sija kovassa A-lohkossa, ja kirkkaimpana tähtenä jenkeistä futisoppia hakenut Aleksi Pahkasalo maalipörssin jaetulla kärkisijalla.
Kauden jälkeen oli kuitenkin selvää, että luvassa olisi isoja muutoksia. Kassasta uupui 150 000 euroa, ja lisäksi romahtaneen hallin korjaus tulisi maksamaan sievoisen summan halliyhtiölle.
Vuosi sitten seuran saneerannut puheenjohtaja Jari Kurittu avasi tilannetta Vantaan Sanomien Tero Vähämäelle (linkki):
’’Tuntuu vain melko epätodennäköiseltä, että jostain ilmestyisi tukija, joka kaivaisi meille tarvittavat rahat. Ei meillä käytännössä ollut isompia tukijoita kuin halliyhtiö, ja kuplan romahtaminen vei senkin’’.
Lopulta koitti marraskuun viimeinen päivä. Seuran johto päätti vuosikokouksessaan lopettaa seuratoiminnan. Juniorit ovat näillä näkymin liittymässä osaksi Korson Palloseuraa, mutta muuten FC Legirus Interin taru on ohi.
’’Seura ilman perinteitä, rahoittajia, faneja, akatemiaa tai kotikenttää ei voi pärjätä. Legirus Inter ei missään vaiheessa ollut kiinnostunut pitkäjänteiseen työhön, vaan hommasta haisi pikavoittojen tavoittelu pitkälle. Ikävä kyllä Vantaalla on liian paljon kokemusta seuroista, joita kyhätään häthätää ja jotka romahtavat, kun perustuksia ei ole kunnolla tehty.’’
