Espoon pieni jättiläinen päätti korpivaelluksensa – EPS nousi ensi kertaa Kakkoseen

Vuonna 1970 perustetun seuran edustusjoukkue herätettiin eloon kaudella 2006, ja omat pojat nostivat EPS:n Vitosesta kohti Palloliiton sarjoja sarjaporras kerrallaan.

Syksy voi olla synkkää aikaa sekä kannattajille että seuroille, mutta Espoon Palloseurassa koettiin syys-lokakuussa pelkkää riemua – seuran valmennuspäällikkö Boris Wistuban sekä nykyisen FC Inter -luotsi José Riveiron käynnistämä EPS-metodi valmistui kolmen vuoden työn jälkeen, ja miesten edustus juhli sarjanousua Kakkoseen.

Vielä muutama vuosi sitten asiat olivat toisin – edustus tahkosi Nelosta, ja lahjakkaimmat juniorit vaihtoivat maisemaa viimeistään C-juniori-iässä, kun paikalliskilpailijat FC Honka sekä FC Espoo keräsivät rusinat pullasta. Vaikka pelaajia riitti, seuratyöntekijöitä oli vain kolme eikä yhtenäisestä ja selkeästä valmennuslinjasta ei ollut tietoakaan.

Vuodesta 1990 EPS:ssa vaikuttanut Tom Jolkkonen näki vaikeat ajat läheltä. Hän kertoo ylpeydellä seuran nykytilanteesta ja kuvailee takavuosien toimintaa ”vanhaksi Espoon Palloseuraksi”.

Jolkkonen näkee, että EPS:n nousu alkoi vuonna 2015, kun Jari Kanth aloitti pestinsä toiminnanjohtajana. EPS satsasi samana vuonna muihinkin toimihenkilöihin, mielenkiinto seuraa kohti nousi ja hiljalleen pelaajien joukkopaot loppuivat. Samana vuonna edustus nousi Jussi Leppälahden johdolla Kolmoseen.

”Nousu oli suuren työn takana”

Mielenkiinto EPS:n ympärillä tuskin laantuu ensi vuonna, kun Espoonlahdessa pelataan Kakkosta. Kaudella 2017 Kolmosen keskikastiin sijoittunut EPS hävisi tällä kaudella vain kahdesti ja eteni lopulta historialliseen lohkovoittoon. Päävalmentaja Kalle Tallqvist sai luotua valmennustiiminsä kanssa voittavan ryhmän.

– Nousu oli suuren työn takana. Saimme ryhmän lopullisesti kasaan suhteellisen myöhään keväällä, mutta kasvoimme kauden mittaan. Esitykset paranivat syksyä kohti samaan aikaan kuin tuloksetkin, Tallqvist toteaa.

EPS päästi Kolmosen 22 ottelussa vain yhdeksän maalia, mikä oli selvästi vähiten lohkon kaikista joukkueista. Joukkue piti maalinsa puhtaana kauden kuudessa viimeisessä ottelussa.

– Kävimme talvella puolustamista läpi aika perusteellisesti. Kenttätasapainon pitäminen oli vahvasti esillä koko kauden ajan, myös hyökätessä. Se toimi meillä todella hyvin. Vastustajat eivät saaneet vahingossakaan vaarallisia vastahyökkäyksiä, Tallqvist sanoo.

EPS:n materiaali oli PK-35:n ohella lohkonsa eliittiä. Veikkausliigassakin esiintyneiden Juuso Kevarin, Mikko Inkin ja Jesse Saarisen lisäksi punapaitaa kantoi monia ylemmiltä sarjatasoilta tuttuja nimiä, kuten Janne Veija sekä Faton ja Valdrin Seferi.

Myös seuran C-junioreita kuluneella kaudella valmentanut FC Honka -ikoni Jussi Vasara piipahti kentällä pariin otteeseen. Tallqvist kertoo, että nimimiehiä saatiin houkuteltua puhtaasti kontaktien kautta, eikä EPS:n tarvinnut availla rahanyörejään.

Kakkonen tuo uudet haasteet

Kaudelle 2018 Helsingin ja Uudenmaan Kolmosesta Kakkoseen nousseet joukkueet saivat huomata, että hyppy liiton sarjoihin on suuri. FC Honka/Akatemia pääsi komeasti keskikastiin ja NJS säilyi niukasti, mutta LPS sekä HIFK/2 tippuivat takaisin Kolmoseen.

Sekä Kakkosessa että Ykkösessä itse pelannut Tallqvist tiedostaa, että nousijajoukkue saa ensi kaudella kovan haasteen.

– Tavoitteenamme on säilyä ja viedä seuraa eteenpäin. Minulla on kunnianhimoiset tavoitteet EPS:n päävalmentajana, mutta katsotaan, mitä talvi tuo tullessaan. Meillä ei toistaiseksi ole sopimusta ensi kaudesta kenenkään pelaajan kanssa, joten joukkueen rakentaminen on vielä edessä.

Tallqvist pelasi itse yhdeksässä Kolmosen ottelussa, muttei osaa sanoa, jatkuuko oma pelaajaura. Hän on ollut asian suhteen yhteydessä kollegaansa Marko Kolsiin, jonka edustama VJS nousi niin ikään Kakkoseen.

– Viimeisen viiden vuoden ajan olen harkinnut lopettamista, mutta aina ne nappikset on tullut kaivettua esiin. Saa nähdä.

Edustuksen lisäksi Tallqvist valmentaa EPS:n B-poikia. Toistaiseksi nuoria pelureita ei ole juurikaan näkynyt edustuksen riveissä, mutta muutama B-juniori liittyy talvella edustuksen harjoitusrinkiin. Tallqvistin mukaan seuran prosessi näyttää hyvältä, ja pelaajilla on viimein selkeä polku edustusjoukkueeseen asti.

Suur-Espoonlahdessa elää valtava potentiaali

Espoon edustusjalkapalloilun kenties suurimpana ongelmana on nähty se, ettei espoolaisfutiksen lippulaivaa FC Honkaa koeta koko kaupungin juttuna. FC Honka tunnetaan ennemmin Suur-Tapiolan seurana siinä missä FC Espoo liitetään Suur-Leppävaaraan.

EPS ponnistaa Suur-Espoonlahdesta, jossa on yli 55 000 asukasta. Runsaat 1 700 lisenssipelaajaa takaavat sen, että seuralla on merkittävä asema alueen urheilussa. Vielä vuosikymmenen alussa seuran nappulat aloittivat uransa eteläisen Espoon hajanaisilla hiekkakentillä, mutta nykyään Espoonlahden urheilupuiston kolme tekonurmikenttää ja klubitalo muodostavat EPS:lle selkeän kotipaikan.

Seuran potentiaalista nähtiin välähdys syyskuun alussa, kun lähes 500 katsojaa ahtautui Espoonlahden urheilupuistoon seuraamaan Kolmosen kärkitaistoa EPS:n ja PK-35:n välillä. Katsomossa ja kentän laidalla oli omien junioreiden lisäksi paljon takavuosien epsiläisiä.

– Liikutamme päivittäin lukuisia perheitä, ja EPS voisi olla koko Suur-Espoonlahden yhteinen juttu. Meillä on selkeä identiteetti täällä – pelaajilla on päällä punaista ja valmentajilla mustaa, ja kaikkia tervehditään. Ensi kaudella edustus alkaa panostamaan tapahtumiin toden teolla, Jolkkonen sanoo.

– Paikallinen futis on parasta viihdettä ainakin minulle, kun saa katsella putkikatsomossa omaa seuraa ja omia kundeja. On se jotenkin helvetin siistiä, oli sarjataso sitten Vitonen tai Kolmonen – ensi kaudella sitten Kakkonen.

Kuva: Teemu Levänen



Byyri.com