Vuosituhannen vaihteessa Juan Román Riquelme kuului argentiinalaisen jalkapallon suurimpiin nimiin, jolta odotettiin loisteliasta uraa Euroopan suurten liigojen valokeiloissa. Boca Juniorsin kasvatti pelasi lopulta hienon uran, joka jätti kuitenkin paljon jossiteltavaa.
Kesällä 2018 istuin divariottelun katsomossa Kaakkois-Suomessa, kun korviini osui keskustelu vierasjoukkueen vaihtopenkiltä. Valmentaja vinkkasi joukkueen jo ikämiessarjoihin lukeutuneelle huoltajalle, että vaihtopelaajien vähäisen määrän takia seuraavaksi olisi hänen vuoronsa astua mukaan peliin. Huoltaja kuittasi nopeasti tuovansa riquelmemaista vaarallisuutta erikoistilanteisiin, mutta ei tästä johtuen valitettavasti ehtisi enää puolustamaan.
Huoltajan humoristinen heitto viittasi luonnollisesti muun muassa Boca Juniorsista, Villarrealista ja Argentiinan maajoukkueesta tuttuun pallotaituriin. Köyhissä oloissa San Fernandossa, Buenos Airesin laidalla varttuneen Riquelmen ovet jalkapallossa avautuivat toden teolla, kun Argentinos Juniors värväsi taitavan nuorukaisen riveihinsä. Pääkaupungin suurseurat Boca Juniors sekä River Plate olivat molemmat hänen kintereillään, ja lopulta siirto sinikeltaiseen Bocaan toteutui vuonna 1995.
Riquelme hurmasi tuoreeltaan Bocan kannattajat pelitaidoillaan, joten vertailut toiseen seuralegendaan, Diego Maradonaan alkoivat kannattajien keskuudessa. Myöhemmin hän kantoikin vuosia El Diegon tutuksi tekemää kymppipaitaa yllään. Riquelmea kutsuttiin uransa aikana yhdeksi viimeisistä ”aidoista” kymppipaikan pelaajista, El Último 10.
Menestyksekkäiden Bocassa vietettyjen kausien aikana palkintokaappiin kertyi muun muassa kaksi Argentiinan mestaruutta, Aperturaa, kausina 1998 ja 2000. Lisäksi Riquelme johti seuransa kahteen Etelä-Amerikan seurajoukkueiden mestaruusturnauksen, Copa Libertadoresin, voittoon kausilla 2000 ja 2001. Paine nuoren tähden siirtymiselle Eurooppaan kasvoi jatkuvasti, kun hänen perässä spekuloitiin olevan useammankin vanhan mantereen suurimmista seuroista. Lopulta kesällä 2002 odotettu siirto toteutui, kun FC Barcelona sai Riquelmen nimen sopimuspaperiin.
Euroopan valloitusta yllättävässä osoitteessa
Siirtoa Eurooppaan edelsi dramaattinen tilanne Argentiinassa. Riquelmen veli Christian kidnapattiin hieman ennen siirtoa ja hän joutui maksamaan rikollisille lunnaat jotta tämä saatiin ehjänä takaisin. Riquelme halusi tapauksen jälkeen mahdollisimman pikaisesti kauas myrskyn silmästä ja tarttui Barcan tarjoamaan sopimukseen.
Siirto Barcelonaan itsessään oli kirjoitettu tähtiin, mutta aika katalonialaisseurassa oli kaikkea muuta kuin menestys. Riquelmen pelillinen taso oli riittävä, mutta samalla joukkue pursusi tähtipelaajia ja peliaika oli kortilla. Toiselle kaudelle Barcelona lainasi vastuuta kaivanneen hankintansa Villarrealiin, josta muodostui lopulta merkittävä kappale hänen urallaan.
Riquelme nousi sarjan parhaimpien pelaajien joukkoon heti avauskaudellaan Keltaisen Sukellusveneen riveissä. Vyölle karttui 33 liigaottelua, joissa syntyi kahdeksan maalia.
Toisella lainakaudellaan vauhti vain yltyi ja 35 ottelussa syntyi 16 maalia. Maalejakin olennaisempaa oli tapa, jolla argentiinalainen dominoi kenttätapahtumia. Ensiluokkaisen tekniikkansa avulla hän rytmitti joukkueensa hyökkäyspeliä ja auttoi joukkueen sen kautta aikojen parhaaseen sarjasijoitukseen, kolmanneksi. Sarjasijoitus tiesi paikkaa Mestarien liigaan seuraavalle kaudelle. Kauden 2004-05 päätteeksi Villarreal lunasti Riquelmen pysyvästi Barcelonasta.
Mestarien liigassa keltapaidat olivat kauden sensaatiojoukkue yltäen aina välieriin asti. Matka tyssäsi tuolloin, kun Riquelme missasi rangaistuspotkun Arsenalia vastaan pelatun kaksiosaisen otteluparin viimeisellä minuutilla.
The Guardianin toimittaja Sid Lowe kuvaili myöhemmin, että argentiinalaistaituri ei koskaan toipunut tuosta epäonnistumisesta. Pelaaja itse kommentoi tapausta omaan suorasukaiseen tyyliinsä.
– En tappanut ketään. Epäonnistuin ainoastaan rangaistuspotkussa.
Kuinka monesti maajoukkueessa voi lopettaa?
Riquelme debytoi maajoukkueessa harjoitusottelussa Englantia vastaan marraskuussa 1997. Vaikka kutsua seuraavan kesän MM-turnaukseen ei tullutkaan, kertyi hänelle myöhemmin varsin kunniakas maajoukkueura. Debyytti tapahtui vuoden 1999 Copa Americassa, jossa myös vastuuta kertyi mukavasti. Turnaus päättyi Argentiinan osalta kuitenkin puolivälierissä tappioon Brasilialle.
Riquelmen maajoukkueuran kohokohdiksi nousevat vuoden 2006 MM-turnaus sekä vuoden 2008 kesäolympialaiset. Saksassa pelatussa MM-lopputurnauksessa hän kuului joukkueensa avauskokoonpanoon jokaisessa ottelussa. Alkusarjan 6–0-murskajaisissa Serbia ja Montenegroa vastaan hänet valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi. Turnauksessa La Albicelesten matka katkesi tappioon rangaistuspotkuilla isäntämaa Saksalle.
Pekingissä 2008 Riquelme oli yksi päävalmentaja Sergio Batistan kolmesta miehistöön valitsemasta yli-ikäisestä pelaajasta. Argentiina eteni turnauksessa vakuuttavasti kohti finaalia ja Riquelme sinetöi pilkulta välierän 3–0-voiton Hollannista. Finaalissa joukkue kaatoi Nigerian maalein 1–0 ja juhli toista perättäistä olympiakultaa.
Riquelme lopetti maajoukkueuransa ensimmäistä kertaa jo vuoden 2006 MM-kisojen jälkimainingeissa. Maajoukkueen heikkojen esitysten suurimmaksi syntipukiksi mediassa nostetun Villarreal-tähden äidin terveys järkkyi negatiivisen julkisuuden seurauksena ja pelaaja ilmoitti lopettavansa uransa Argentiinan paidassa. Hän kuitenkin pyörsi päätöksensä seuraavan syksynä ja liittyi joukkueen matkaan seuraavien MM-kisojen karsintoihin.
Keväällä 2009 hän riitaantui silloisen maajoukkueluotsin, toisen Boca Juniorsin legendan Maradonan kanssa ja vetäytyi kansainvälisiltä kentiltä lopullisesti.
Paluu tuttuun ja turvalliseen
Riquelmen tähti Espanjassa kääntyi laskuun sensaatiokauden jälkeen.
Kauden 2006-07 alkupuoliskolla otteluita kertyi vaihtelevasti ja lopulta talven siirtoikkunassa Villarreal lainasi pelaajansa tuttuun ympäristöön, Boca Juniorsiin. Lainapesti muuttui myöhemmin pysyväksi ja hän vietti uransa loppuvuodet tutussa seurassa aina kauden 2013-14 loppuun. Pelaajauransa viimeisenä etappina ympyrä sulkeutui Argentinos Juniorsin riveissä, ennen kuin Riquelme ripusti virallisesti nappulansa tammikuussa 2015.
Ulkopuolisen silmin hänen ansiokas peliuransa jäi ilman viimeistä sinettiä, joka olisi nostanut hänet kaikkien aikojen suurimpien pelaajien joukkoon. Riquelmea on kuvailtu laiskaksi harjoittelijaksi ja samoja piirteitä oli havaittavissa myös pelikentällä läpi hänen uransa. Timanttisen pallollisen taituruutensa vastapainoksi hänen palloton pelinsä oli hyvin keskinkertaista. Kyvyttömyys jättää sataprosenttisesti kaikkensa kentälle aiheutti hänen uransa aikana yhteydenottoja niin kanssapelaajien kuin valmentajienkin kanssa.
Kotiympyröissään Buenos Airesissa hän oli pidetty pelaaja koko uransa ajan ja sementoi asemansa yhtenä Boca Juniorsin suurista. Hän kantoi sinikeltaista 10-paitaa toistakymmentä vuotta, selässään teksti Román. Tätä nykyä hän toimii Bocan varapresidenttinä. Tulisieluinen Riquelme on jatkanut omien mielipiteidensä aktiivista esittämistä myös uransa jälkeen.
Kun veriviholliset River Plate ja Boca Juniors kohtasivat syksyllä 2018 Copa Libertadoresin loppuottelussa, toisen osan alla Bocan bussin kimppuun hyökättiin. Seuranneiden väkivaltaisuuksien vuoksi toinen osaottelu siirrettiin lopulta pelattavaksi neutraalille kentälle, Madridiin Espanjaan. Riquelme kutsui tätä tapahtumaketjua ”vitsiksi” sekä ”maailman kalleimmaksi ystävyysotteluksi”. Oman tiensä kulkija ei koskaan muutu ja hyvä niin.