Copa Libertadoresin finaali. Kilpailu, joka vastaa Etelä-Amerikan Mestarien liigaa. Vastakkain kaksi joukkuetta Buenos Airesista, kenties kaksi Etelä-Amerikan tunnetuinta joukkuetta, joiden fanit vihaavat toisiaan niin syvältä sisimmästään kuin mahdollista on. River Plate ja Boca Juniors eivät olleet kohdanneet finaalissa koskaan aikaisemmin Copa Libertadoresin 58-vuotisessa historiassa. Kaikkien superclásicoiden superclásico oli tapahtuva, ja meidät oli siunattu aikaan, jolloin se tapahtuu.
Seurajalkapalloilun merkittävin ottelu tai tässä tapauksessa ottelupari tällä vuosisadalla sai alkunsa 11.11.2018, kun finaalin ensimmäinen osa pelattiin Boca Juniorsin kotistadionilla La Bomboneralla. Vaikka ottelulle oli pedattu historian kovimmat odotukset, se onnistui silti saavuttamaan ne. Lukemin 2-2 päättynyt peli oli täynnä kiimaa, jalkapalloromantiikkaa ja historian havinaa – ja Boca-fanien karjuntaa. Infernaalinen tunnelma oli omiaan vain nostattamaan odotuksia seuraavaa, ratkaisevaa osaa kohtaan.
Tässä kohtaa on pakko painottaa sanaa Boca-fanit, sillä vierasjoukkueen kannattajilta on evätty pääsy Superclásicoihin. Molempien fanien päästäminen stadionille ei yksinkertaisesti olisi mahdollista ilman uhreja. Se kertonee jotain näiden joukkueiden välillä vallitsevista asetelmista.
Maaottelutauon myötä finaalin osien välillä oli kaksi piinaavaa viikkoa. Koko Argentiina pysähtyi niille sijoilleen, kenties korkeintaan hikoilemaan ja pureskelemaan kynsiä kotisohvalla tai heittelemään pulloilla naapuria, joka sattui olemaan väärän seuran kannattaja.
Lauantaina 24.11. klo 22.00 Suomen aikaa oli koittava Inferno. Hetki, jona maailma pysähtyy, taivaan kappaleet asettuvat jonoon ja Diego Maradonan mielenkiinnon vie joku muu kuin valkoinen pulveri. Jos jalkapallossa on mahdollista pelätä maailmanloppua, se olisi todennäköisesti tämä.
Ja sitten, Bocan bussin kurvatessa kohti El Monumental -stadionia (kaupunginosaan, johon Boca Juniorsin faneilla ei muuten ole mitään asiaa), sen piirittävät sadat River Platen kannattajat. Joukosta löytyy myös muutama ihmisroska, jotka hyökkäävät bussin kimppuun heitellen bussin ikkunoihin kiviä, pulloja ja kyynelkaasukranaatteja. Seurauksena useita pelaajia loukkaantuu, kapteeni Pablo Pérez joutuu sairaalahoitoon ja loputkin ryhmästä altistuvat kyynelkaasulle.
Täydellinen valmistautuminen maan historian tärkeimpään otteluun.
”Superclásico on jotain aivan muuta kuin jalkapalloa”
No, tietysti ottelu peruttaisiin, kuten viisaat ihmiset tekevät. Eihän tuollaisen tapahtuman jälkeen jalkapallolle ole mitään sijaa. Tärkeintä on, että kaikki iskun kohteeksi joutuneet ovat turvassa.
Näin eurooppalaisen kasvatuksen saaneena kuvittelin. Superclásico on kuitenkin jotain aivan muuta kuin jalkapalloa. Etelä-Amerikan jalkapalloliitto ilmoitti, että ottelua siirretään tunnilla.
Boca Juniors luonnollisesti valitti päätöksestä ja pyysi ottelun perumista, sillä kaikki heidän pelaajansa olivat juuri kärsineet hyvin traumatisoivan kokemuksen, jonka lisäksi useampi heidän avainpelaajistaan oli loukkaantunut iskussa fyysisesti eivätkä todellakaan olleet pelikunnossa. Muun muassa sairaalassa oleva kapteeni Pablo Pérez oli saanut lasinsiruja silmäänsä. Myös muut Bocan pelaajat tarvitsivat lääkärin hoitoa iskuissa saatuihin vammoihin.
Asiaa vatvottiin eteen ja taakse. Punnittiin hyötyjä ja haittoja. Spekuloitiin ottelun perumisella ja pelaamisella myöhemmin tyhjille katsomoille. Pohdittiin mellakkaa, joka syntyisi, jos 70 000 River-fania päästettäisiin kaduille ilman ottelua. Toisaalta yritettiin selvittää Bocan pelaajille koituneita todellisia vahinkoja.
Lopulta liittokin joutui nöyrtymään. Ottelua päätettiin lopulta siirtää kokonaista 2 tuntia 15 minuuttia.
Vaikka mitään iskua ei olisi koskaan tapahtunut, tämä on kenties vaikein mahdollinen ratkaisu pelaajien kannalta. Kaikki valmistautuminen, ravinto ja henkinen latautuminen oli hoidettu viimeisen päälle yhtä hetkeä varten. Sitten tuota hetkeä päätetään siirtää juuri sen verran, ettei koko prosessia ehdi millään aloittaa alusta, mutta kaikki aikaisempi valmistautuminen lentää suoraan roskakoriin.
Ja toki toisen joukkueen pelaajia vastaan oli hyökätty kivillä, lasinsiruilla ja kyynelkaasulla vain 3 tuntia aikaisemmin.
Huhuja FIFAn vaatimuksista
Seurasin itse päivityksiä jokaisesta mahdollisesta kanavasta reaaliajassa, mutta kaikki julkisuuteen vuotava tieto oikeastaan vain lisäsi spekulaatioita. Kumpikin seura oli ottelun pelaamista vastaan. Bocan pelaajilta saaduissa haastatteluissa ainoa viesti oli, ettei peliä pitäisi edes harkita enää, kun osa heidän pelaajistaan on sairaalassa. Ja silti ottelua pidettiin elossa.
Kaiken huipuksi julkisuuteen levisi dokumentti, jonka mukaan liitto ei ollut saanut varmistusta Bocan loukkaantuneiden pelaajien tilasta (koska nämä olivat sairaalassa), joten ottelun perumiselle ei ollut lääketieteellistä syytä. Ja koska kakkua ei oltu vielä koristeltu tarpeeksi, lähti sosiaalisessa mediassa kiertämään huhu, että FIFAn presidentti Gianni Infantino vaati ottelun pelaamista. Jos ottelua ei pelattaisi, FIFA kuulemma ilmoittaisi, että Boca Juniors on diskattu kilpailusta.
FIFAn painostamisen syistä levisi monenlaisia spekulaatioita, mutta vakavasti otettavin tuntui olevan TV-tulot, jotka ottelusta oli jo maksettu. Toivon todella, että nämä ovat vain spekulaatioita ja totuuspohja on nolla, mutta FIFAn nykyisen toimintakulttuurin tuntien ei valitettavasti olisi yllättävää, vaikka jotain totuutta niissä piilisikin.
Luvassa vuosisadan ottelu
Lopulta, kun ottelu oli ilmoitettu aloittettavaksi klo 00.15 Suomen aikaa, eikä pelaajia tai ketään muutakaan vielä puoli yhdeltäkään näkynyt kentällä, ilmoitettiin ottelun perumisesta ja siirrosta seuraavalle päivälle, sunnuntaille 25. marraskuuta.. Ainoa oikea päätös, joka olisi pitänyt tehdä jo tunteja aiemmin.
Ottelun perumisesta ilmoitettaessa oli vielä epäselvää, pelataanko tuleva ottelu tyhjille vai täysille katsomoille. Tyhjille katsomoille pelaaminen olisi oikeanlainen näpäytys Argentiinassa vallitsevaa vakavaa huliganismiongelmaa vastaan, mutta epäilen, että vuosisadan ottelun kohdalla sellaista päätöstä uskallettaisiin tehdä.
Oli miten oli, ehdotan ja toivon, että jokaisen futisihmisen ja jalkapalloromantikon katse ja kuulo kääntyvät kohti Buenos Airesia sunnuntai-illalla kello 22.00 Suomen aikaa. Sillä silloin alkaa, lopulta, ottelu, joka tullaan varmasti muistamaan seuraavat sata vuotta. Peli, jota tullaan tituleeraamaan vuosisadan tapahtumaksi seurajalkapallossa.
Ja silti, viimeistään nyt, kyse on täysin kaikesta muusta kuin jalkapallosta.
Kuva: mundo_maldini / Instagram