Allsvenskan-kausi pakettiin – Mitkä asiat puhuttivat?

Malmön surkea kevät sai muut unelmoimaan

Magnus Pehrsson aloitti keväällä toista kauttaan Malmön peräsimessä. Ensimmäinen kausi oli sujunut suhteellisen mallikkaasti, kun Di Blåe voitti 20 kerran Ruotsin mestaruuden ja sai rintaansa toisen tähden seuralogon yläpuolelle. Pehrsson oli kuitenkin perinyt pitkälti Åge Hareiden kokoaman joukkueen, joka pelasi kaksi vuotta putkeen Mestarien liigan lohkovaiheessa. Hänen siirryttyä sivuun tanskalainen Allan Kuhn voitti kultaa. Kuhn epäonnistui totaalisesti sekä Eurokarsinnoissa että cupissa, jonka seurauksena Pehrsson pestattiin hänen tilalleen kauden 2016 jälkeen.

Ensimmäisen reilun kuukauden aikana Malmö voitti vain kolme ottelua kahdeksasta Allsvenskanissa. Toisaalta Ruotsin cupissa Malmö oli selvittänyt tiensä finaaliin asti, jossa Djurgården oli kuitenkin selvästi parempi. Kolme päivää cupin finaalin jälkeen Pehrssonin urakka sai lopullisen sinetin, kun Trelleborg voitti Malmön 1-0 kotona. Päivää myöhemmin Pehrsson erotettiin ja väliaikaiseksi päävalmentajaksi asettui urheilutoimenjohtaja Daniel Andersson.

Kesätauolle mentäessä Malmö oli yksitoista pistettä sarjajohtaja Hammarbyn perässä ja yhdeksän pistettä sarjakakkosena olevan AIK:n perässä. AIK saalisti alkukauden jälkeen 43 pistettä 54:stä jaossa olleesta, joten heidän tavoittaminen oli näin jälkikäteenkin katsottuna melkein mahdotonta. Uwe Röslerin Malmö löysi lopulta pelinsä ja oli todella kovassa vireessä loppukauden ajan, mikä enteilee kiehtovia asetelmia ensi vuodelle ja voi synnyttää melkoisen kilpavarustelun.

Tummia pilviä Jämtlannin taivaalla

Monien symppaamalla Östersunds FK:lla on ollut kentän ulkopuolella hieman myrskyistä pitkin kautta. Vielä helmikuussa joukkue kohtasi Arsenalin Eurooppa-liigan pudotuspelivaiheessa, mutta reilu kuukausi myöhemmin seuran puheenjohtaja Daniel Kindberg pidätettiin. Kindberg on vieläkin epäiltynä talousrikoksista, ja tietenkin tämä on aiheuttanut paljon närää ympäri Ruotsia. Asiaa ei toden totta auttanut sekään, että seura tuli vaatimattomista oloista Allsvenskaniin ja saavutti menestystä erittäin nopeasti.

Kindberg on ÖFK:n hallituksen puheenjohtaja, mutta hän on myös ollut Östersundin kunnan asuntoyhtiön toimitusjohtaja. Häntä epäillään törkeästä petoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Polemiikki seuran ympärillä on jatkunut läpi kauden. Vaikka Kindberg sanoi siirtyvänsä sivuun rikostutkinnan ajaksi, hän on ollut mukana julkisuuskuvassa sekä pelaajamyynneissä.

Menestyksen jäljiltä paljon kehuja ja ihailua kerännyt valmentaja Graham Potter jätti seuran, kuten myös pelaajista Ken Sema ja Saman Ghoddos – isoja siirtosummia vastaan.

Tällä kaudella kuudenneksi sijoittuneen ÖFK:n toiminta talvella tulee olemaan mielenkiintoista seurattavaa. Tuomitaanko Kindberg ja miten mahdollinen tuomio vaikuttaa seuraan? Pystyykö uusi valmennusjohto uudistamaan pelaajaryhmää tarpeeksi hyvin vai onko edessä vaikeat ajat myös pelillisesti?

Monen legendan viimeinen kausi

Andreas Johansson, Daniel Sjölund, Andreas Isaksson, Kennedy & Tobias Hysén. Muun muassa nämä herrat jättivät hyvästit Ruotsin korkeimmalle sarjatasolle. Viimeisten vuosien aikana on tullut rutkasti paluumuuttajia Allsvenskaniin. Viime vuonna yksi 2000-luvun Ruotsin maajoukkueen suurimmista pelaajista, Kim Källström, päätti uransa Djurgårdenin paidassa. Tänä vuonna MM-kisoissakin pelannut Sebastian Larsson siirtyi Englannista AIK:n riveihin ja voitti kultaa.

Minulle ei kuitenkaan muistu mieleen sellaista kautta, jonka lopuksi näin moni rakastettu ja kunnioitettu pelaaja olisi päättänyt Allsvenskan-uransa samaan syksyyn.

36-vuotias Johansson aloitti jokaisen ottelun viimeisen kolmen kauden aikana. Hän palasi Allsvenskaniin 2012, ja pelasi 205 sarjaottelua avauksessa 210 mahdollisesta. Viidelle missatulle ottelulle löytyy pätevät syyt – kolme kertaa Johansson oli pelikiellossa ja kaksi kertaa todistamassa jälkikasvunsa syntyä. Sjölund on ollut puolestaan meille suomalaisille ikoni länsinaapurissa.

Isaksson pelasi 133 maaottelua Ruotsin maajoukkuepaidassa ja on kiistatta yksi 2000-luvun suurimmista pelaajista sinikeltaisessa paidassa. Kennedy voitti kultaa Hammarbyn kanssa 2001 ja palasi ulkomailta nostamaan seuraa takaisin Allsvenskaniin.

Ikävä tulee kaikkia, mutta onneksi uusia tähtiä ja legendoja syntyy joka vuosi.

Tobias Hysén on yksi kaikkien aikojen maalintekijöistä Allsvenskanissa.

Yleisömäärät

Tällä kaudella nähtiin Allsvenskanissa sekä komeita että häpeällisiä yleisömääriä. AIK:n viimeisessä kotiottelussa, jossa joukkue olisi voinut ratkaista mestaruuden, oli 50 128 silmäparia todistamassa toiseksi suurinta yleisömäärää Allsvenskanissa ikinä. Sitä ennen AIK kohtasi syyskuussa Hammarbyn 49 034 katsojan edessä paikalliskamppailussa, joka oli myös samalla kärkiottelu. Kalmarissa rikottiin stadionennätys viimeisellä kierroksella (11 991), ja myös Brommapojkarna rikkoi Grimsta IP:n yleisöennätyksen (6 820).

Toisaalta nähtiin myös huonoja lukuja, kun Dalkurd pääsi kahteen otteeseen surkeimpien yleisömäärien listalle. Häckeniä vastaan lokakuussa oli 202 katsojaa, joka on Allsvenskanin toiseksi pienin lukema ikinä, kun tyhjille katsomoille pelattuja otteluita ei lasketa. Heinäkuussa Dalkurdin kotiottelussa Brommapojkarnaa vastaan ei mennyt sen paremmin, kun 211 katsojaa oli löytänyt tiensä katsomoon. Vaikka Dalkurd pelaakin vapaaehtoisessa evakossa, niin 1 058 katsojan keskiarvoa ei voi puolustella.

Veikkausliigan alin keskiarvo tällä kaudella oli muuten PS Kemin 1 209. Vaikka AIK ja Hammarby ylittivät 20 000 hengen yleisökeskiarvon, Allsvenskanin yleinen keskiarvo laski viime kaudelta.

Nuorten valmentajien Allsvenskan

Vuonna 2015 Allsvenskanin valmentajien keski-ikä oli 49,09 vuotta sarjan käynnistyessä 4. huhtikuuta, joka oli korkein lukema miesmuistiin. Sen jälkeen keskiarvo on pudonnut tasaisesti, ja tämän kauden alkaessa keski-ikä oli 43,91.

Kun vielä 2015 valmentajina oli Pelle Olssonin (s. 1963), Janne Jönssonin (s. 1960) ja Nanne Bergstrandin (s. 1956) kaltaisia kokeneita nimiä, niin tämän kauden valmentajissa oli mukana huomattavasti nuorempaa verta, kuten Poya Asbaghi (s. 1985) ja Magnus Pehrsson (s. 1976)

Kesällä Bergstrand passitettiin sairaslomalle uupumuksen takia, joka herätti monet pohtimaan nuorempien valmentajien tulevaisuutta. Muun muassa Bergstrandin apuvalmentaja ja korvaaja, entinen Allsvenskan-jyrä Henrik Rydström (s.1976), on jälkeenpäin kertonut miettivänsä miten suhtautua valmentajuuteen.

Moni nuorista on hyvin innokkaita, mutta toisaalta Bergstrandia on joskus moitittu siitä, miten vähän hän tekee töitä. Jos Bergstrand jaksoi kolme vuosikymmentä Kalmarissa ja muissa pienemmissä seuroissa, niin kuinka kauan jaksaa IFK Göteborgin Asbaghi?

Kuvat – bildbyrån



Byyri.com