Ajatuksia RoPSin yöttömän yön ottelusta – ja siitä, miksi Etelä-Amerikassa jalkapallokulttuuri on aitoa

29. kesäkuuta 2019 pelattu RoPS – KPV ei 0–0-tuloksellaan noussut lähellekään Veikkausliigan klassikoita, mutta ottelutapahtuma itsessään järjestettiin pieteetillä, jonka soisi näkyvän muissakin kotimaisissa jalkapallo-otteluissa.

Byyri kävi kahden toimittajan ja yhden valokuvaajan voimin Rovaniemellä todistamassa tätä uniikkia ilmiötä.

Lapin kesä

Kun saavuimme Rovaniemen rautatieasemalle, sieraimiin kävi havun tuoksu. Vaikka stadion sijaitsee käytännössä kaupungin keskustassa, ympärillä näkyy silmäkantamattomiin metsää. Vaarat reunustavat Rovaniemeä ja kohoavat komeasti horisonttiin. Yläkatsomossa on avaruuden tuntu, jollaista kokee vain harvassa osaa maailmaa.

Ottelu alkoi lauantaina ja päättyi sunnuntain puolella. Valoa riitti joka tapauksessa koko yöttömän yön ajan, koska päivä on 24 tunnin mittainen tähän aikaan vuodesta.

Lämpötila laski joka tapauksessa alle 10 asteeseen jo ennen taukoa, eivätkä kaikki olleet osanneet varautua asiaankuuluvin varustein. Heräsi myös kysymyksiä pelaajien valmistautumista kohtaan, kun peräti kolme vaihtoa jouduttiin tekemään lihasvammojen vuoksi, näistä kaksi 5 minuutin päässä toisistaan.

Oli kieltämättä mielenkiintoista valmistautua katsojana sarjaotteluun lipumalla paikan päälle yhdeksältä illalla, mutta eteläisimmissä futismaissa tämä on arkipäiväistä. Toki Etelä-Euroopassa lämpötila on iltaisin lempeä, ja vuorokausirytmi tavallisesti myöhäisempi kuin pohjolassa.

Mieleeni juolahti ajatuksia siitä, miksi esimerkiksi yöttömän yön ottelu oli menestys tapahtumana, minkälaisia tekijöitä taustalla on ja miten Suomen jalkapallokauteen olisi mahdollista saada lisämaustetta jatkossa.

Paikallisuus vai levinneisyys?

Globaalissa markkinoiden jalkapallomaailmassa moni suurseura pyrkii ulottamaan vaikutustaan kaikkialle maailmaan, ja Euroopasta lonkerot ovat yltäneet Afrikkaan, Lähi- ja Kaukoitään ja Yhdysvaltoihin.

Vaikka näissä paikoissa jalkapallobuumi onkin nyt suurimmillaan, yhä useampi minkä tahansa Afrikan, Pohjois-Amerikan tai Aasian maan asukas kannattaa eurooppalaista suurseuraa, eikä Arsenalin tai FC Barcelonan pelipaidan näkyminen ole mitenkään poikkeuksellista.

Poikkeuksen tekee jalkapallon toinen kotimanner Etelä-Amerikka, jossa paikalliset seurat ovat yhä se tärkein osa jalkapallon identiteettiä. Siellä jalkapallokulttuuria pidetään “aitona”, koska kaikki juontaa juurensa paikallisen jalkapallon kannattamiseen.

Vanhalla mantereella ei yleensä tunneta kaikkia ilmiöitä ja hegemoniaotteluita, jotka ovat sitä jalkapallokulttuuria “aidoimmillaan”.

Kannata paikallista

Vaikka on olemassa globaaleja, jopa monikansallisiksi luokiteltavia jalkapalloseuroja, jotka viehättävät Suomessakin, kotimaassamme on suomalaisille jotain, millä se aina voittaa verrokkinsa: paikallisuus. Suomalainen jalkapallo on maailman parasta, vaikka se ei siltä aina näyttäisi.

Suomen kaupungit ovat yleensä pieniä ja jokaisesta löytyy erikoisuus, jonka paikalliset ja yleensä ulkopaikkakuntalaisetkin tuntevat. Olkoon se Lapissa loputon ympäröivä kuusimetsä, yötön yö tai muu luonnollinen osa ympäristöä, myös kulttuuriperintö luo merkityssuhteen paikallisiin ja auttaa erottumaan muista.

Onkin perin helppo kuvitella viehättävyys jalkapallo-ottelussa, johon tuodaan mausteeksi lisäripaus paikallisuutta.

Monessa seurassa on jo osittain tuotu esille paikallisuutta ottelussa tarjottavien virvokkeiden kautta: ilahduttavan monella seuralla esimerkiksi on oma olut tai muu elintarvike, jolla ruokatarjonnassa otetaan katsojakunnan heterogeenisyys huomioon.

Voisiko tapahtumia markkinoida kuitenkin paikallisten elementtien kautta yhä vahvemmin? Seuralle toki on eduksi mahdollisimman suuri kannattajayhteisö, mutta vain paikallinen yhteisö on se, jolla on suurtakaan vaikutusta seuran elinvoimaan.

Kuten todettua, Suomi on iso ja monimuotoinen maa. Jalkapallokuntia on sekä rannikolla että sisämaassa, ja jokainen on eriytynyt omanlaisekseen. Itsensä identifiointi alueen tai kaupungin mukaan on tavanomaista.

Jalkapalloseura on väylä vahvistaa tätä identiteettiä.

Markkinoinnissa paikallisuus on ajaton trendi. Mielikuvien ja tarinoiden avulla luodaan imago siitä, mitä seura edustaa. RoPSille yötön yö on vakio, joka toistuu joka vuosi. Olikin hieno idea seuralta koota paikalliset tukijat kotistadionille ihmettelemään tätä luonnonilmiötä jalkapallon merkeissä.

Miltä kuulostaisi esimerkiksi venetsialainen jalkapalloilta länsirannikolla, jalkapallo-ooppera Savonlinnassa tai Sodankylän jalkapalloelokuvajuhlat?

 

Artikkelikuva – Arno Hämäläinen



Byyri.com