Vastaprässi: Uusi alku blogille – haluan olla kuin Carlo Ancelottin vasen kulmakarva

Mietin tämänkin tekstin kirjoitushetkellä, minkälainen sairas perverssi täytyy olla, että avaa koko oman jalkapallo- ja valmennusfilosofiansa, syvimmän valmentajaminän koko nettinappulakansan verkkokalvoille? Varsinkin tällaisina aikoina, jolloin paskaa tulee ovista ja ikkunoista, nimettömänä ja nimellisenä ilman, että koittaa olla millään tavalla edes esillä. No, okei, nyt hiukan huijasin. Olen ollut esillä naamallani ja äänelläni Penkinlämmittäjät-podcastin vuoksi. Mutta ymmärtänette pointtini.

Miksi?

Niille, jotka tässä vaiheessa toivoivat, että minä todella olisin lateksia nuuskiva perverdo, joudun tuottamaan pettymyksen. Tämän kyseisen jalkapalloon ja jalkapallovalmennukseen liittyvän blogin aloittamisen syyt ovat hyvinkin itsekkäät. Itsereflektointi. Haluan avata kaikki futisvalmennukseen liittyvät ajatukseni, uskomukseni, toteamukseni ja filosofiani. Haluan onnistua, epäonnistua, keskustella, väitellä, argumentoida (joka ei muuten suomalaisen ymmärryksen mukaan aina kuulu ”keskustelu”-termin alajaostoon, joten siksi se on mainittu omana sanana), pureskella kriittisesti ja sen jälkeen oppia niin paljon kuin se vain on mahdollista. Haluan myöntää munaukseni, kääntää takkia, mikäli se on perusteltua, kasvattaa omia ajatuksia ja pysyä niiden takana. Kehittyä, muovaantua ja oppia yhä uudelleen, kysyä, kommentoida ja olla utelias. Olla kuin Carlo Ancelottin kuuluisa vasen kulmakarva – jokainen herellä vietetty hetki yhtä yllättynyt aiheesta nimeltä jalkapallo.

Itsereflektoinnin ja muun yllämainitun lisäksi toivon, että saisin tämän eepoksen avulla aikaiseksi avointa dialogia  jalkapallovalmennuksesta kiinnostuvien henkilöiden kanssa. Jahtaan itseäni viisaampia siis kaikin, jopa epätoivoisin keinoin.

Tässä blogissa pyrin avaamaan kaikkia käsiteltäviä asioita (toim.huom. kaikkia) konkreettisin keinoin ja sanakääntein. Tämä jättää saumaa siihen, että nolaan itseni totaalisesti, mutta sen avoimempaa ja rehellisempää vuoropuhelua ei liene ole. Sivutuotteena tarjoan vaihtoehdon valtamedioissa leijuvalle mielikuvapelipuheelle, eli vaihtoehdon aidolle puheelle pelistä sen oikealla kielellä. Mikään petterisihvosmainen manifesti tästä ei ole kuitenkaan tulossa. Tunnistan mediassa käytävän abstraktin lähestymistavan, mutta en ala paasaamaan asiasta. Tai ehkä vähän paasaan, mutta se ei tule olemaan kannatteleva teema. Jalkapallo, sen valmennus ja näiden kaikki alaotsakkeet, niillä mennään.

Kun noin vuosi sitten aloitin jalkapallovalmentamisen opiskelun noin niin kuin tosissani, eräs valmentaja kuvaili tulevaa taipalettani seuraavasti; ”tervetuloa valmentamisen maaniselle tielle”. Ja sitä se on ollutkin, ja tulee olemaan. Mutta onneksi saan jakaa maanisuuteni kaikki eri asteet teidän, rakkaiden lukijoiden, kanssa. Tästä mahdollisuudesta kiitos kajahtaa Byyrille.

Ensi kerralla aiheena, mistä kaikki alkoi ja mitkä asiat aloittelevaa futisvalmentajaa odottaa. Tästä tämä starttaa, tervetuloa mukaan!

-Atte



Byyri.com