Vastaprässi: Mitä valmentamisen aloittaminen vaatii?

Vaikka en ”venäläisestä uimakoulusta” pidäkään, se on yksi merkittävimpiä oppimistapoja jalkapallovalmennuksessa. Ei suinkaan ainut, mutta omasta kuplasta poistuminen epämukavuusalueelle on välttämätöntä. Ilman sitä ei ole kehittymistä. Tai ainakaan niin dramaattista. Ja jos kehittyminen ei ole dramaattista, onko se enää kehittymistä?

Näillä lähes filosofiilla parsilla on hyvä aloittaa tämän kertainen kirjoitelma, jonka aiheena on valmentamisen aloittaminen. Mitä se vaatii, mitä se ottaa, antaa ja minkälaisiin tilanteisiin se oppijansa orjuuttaa?

Olen aina ollut perse edellä puuhun kiipeäjä, enkä ole koskaan löytänyt tai ainakaan hoksannut, missä tilanteissa tätä epäsuotuisaa ominaisuutta voisi käyttää – ennen kuin vuosi sitten aloitin pelin ja valmentamisen totisen opiskelun. Sitä havahtumisen määrää; tämä on se aihepiiri, jossa voin hyödyntää supervoimaani.

Valmentaminen vaatii rohkeutta ja uskallusta tarttua haasteisiin. En voi edes kuvitella, mitä se on Suomen tai maailman huipulla, mutta asian laita on tullut selväksi jo näilläkin pohjanmaalaisilla leveyspiireillä. Kun kiipeää kuvainnollista puuta hanuri edellä ylöspäin, on se luonnollisestikin täysin hullunkurista. Mutta niin on valmentaminenkin, monella eri tapaa.

Täytyy olla äärimmäisen, ÄÄRIMMÄISEN, kiinnostunut jalkapallosta, opettamisesta sekä vahvasta ajatustyöstä. Voiko valmentaa, mikäli esimerkiksi jokin tähän mennessä mainituista elementeistä ei täyty? Totta kai voi, mutta koen, että jos valmentamiseen ei paneudu omalla maksimaalisella kapasiteetillaan, on se enemmänkin ”vetämistä”. Esimerkiksi kerhon vetämistä, treenien vetämistä. Sanaan ei saa asettaa negatiivista latausta, mutta allekirjoittaneelle pelkkä vetäminen ei ole tarpeeksi. Aivot, sielu ja ruumis kaipaavat jotain vieläkin syvällisempää.

Kaikki alkaa uteliaisuudesta

Koko vyyhtiä voisi lähteä purkamaan siitä, että pelkästään pelin opiskelu vaatii isoja tuntimääriä, etkä siltikään ole valmis tai edes lähellä. Kun ymmärtää jalkapallon kompleksisuuden ja valtavan laajuuden, tajuaa, että pelkästään uusimpien trendien aallonharjalla pysymiseen vaaditaan suuria ponnisteluja, saati sitten historian ja evoluution omaksumiseen. Tämän jälkeen tulee erilaisiin metodeihin tutustuminen, pelin jäsentely ja sen järkeistäminen itselle. Sitten täytyy järkeistää valmennusaspekti, siis se laadukas perusarki, joka luo kivijalan pelaajien potentiaaliselle kehitykselle; mitä harjoitetaan, miksi, missä järjestyksessä, millä aikataululla, milloin joustaa missäkin tilanteessa ja niin edespäin.

Soppaan laitetaan vielä sosiaalinen aspekti, joka on monien opuksien mukaan 50% koko valmentamisesta. Iästä riippumatta toimintakulttuuri ja -ympäristö korostuu aina, siinäkin sosiologisella kulmalla on valtava merkitys – kulttuuri kun on aina opittuja ajatuksia ja tekoja. Valmennus, kuten myös laji itsessään, on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sitä kuitenkin voi ja pitää pilkkoa, jäsennellä.

Joten, mistä aloittaa?

Uteliaisuudesta. Tulen viljelemään termiä blogissani raivostuttavan paljon, mutta se on yksi kulmakivistä, kun aloittaa jalkapallovalmentamisen. Uteliaisuus on siitä hyvä piirre, että se laittaa toimimaan. Ääritapauksissa se menee pakkomielteisyyden puolelle, mutta jalkapallossa se ei ole suinkaan paha asia. Kun on uteliaisuutta tietää enemmän, ovat seuraavat askeleet loogisia.

Osallistu kurssille, lue ja analysoi

Ensimmäisenä on hyvä mennä Palloliiton kurssille. Joo, joo, Palloliiton kurssit ovat, mitä ovat ja monien mielestä koko liitto voisi haistaa vi…, mutta malttakaa mielenne. Mikäli E-kurssi on hyvin järjestetty ja siellä on motivoituneet järjestäjät, saa haaviin varmasti uutta ajateltavaa. Näin kävi omalla kohdallani, ja kurssilla vaihdettiin erittäin mielenkiintoisia näkökulmia ja ajatuksia valmentamisesta. Ei tilanne sentään väittelyksi (valitettavasti) äitynyt, mutta hyvää säpinää kuitenkin. Käytävät asiat ovat erittäin pintapuolisia, mutta jostain kurssitkin on aloitettava, joten siinä mielessä ymmärrän kyseisen linjan. Kaltaiseni niilot ylipirteine ja syvällisine ajatuksineen ovat kuitenkin vain pieni oppositio. Joten olit Palloliitosta mitä mieltä tahansa, niin mene kurssille.

Lue paljon. Netistä löytyvät artikkelit, analyysit ja videonpätkät teksteineen ovat tärkeitä elementtejä ajan hermolla pysymisessä. Tämä ei tarkoita, että jokaista lukemaansa juttua tulisi pitää kirkossa kuulutettuna. Kaikkeen täytyy suhtautua kriittisesti, mutta mikäli lukemaansa ja näkemäänsä ajattelee kriittisesti ja teoksessa esiintuotu asia on loogista ja hyvin perusteltua, se on yleensä sitä kuuluisaa ”hyvää matskuu”. Twitter on noussut todella potentiaaliseksi kanavaksi valmennuksesta ja jalkapallosta kiinnostuneille. Twitterinkin tapauksessa on hyvä muistaa, että mukaan mahtuu monenlaista turhanpäiväistä vänkääjää ja maailmanparantajaa, joten medialukutaito kunniaan; asiatilit erottuvat suhteellisen nopeasti edukseen.

Analyyseihin ja valmentamiseen keskittyvät sivustot ovat parhaimmillaan kullanarvoisia. Nekin ovat usein yhden tai useamman ihmisen subjektiivisia näkemyksiä, mutta hyvillä sivustoilla argumentointi ja syy-seuraussuhteiden nostot ovat vakuuttavalla tasolla. Podcastit ovat erittäin käytännöllisiä tiedonhakukanavia. Ainut miinuspuoli on, että ne ovat audio-tavaraa, joten paljon jää kuuntelijan päättelykyvyn ja visuaalisen hahmotuskyvyn kontolle. Mutta, mikäli tuotos on selkeästi äänitetty, eikä esimerkiksi kaupungin sykkeessä, jossa tuuli tuivertaa raivostuttavalla tavalla, lokit naakkuvat ja amisbimmerit heittävät kyläbilistä Spotifyn räpin jättiläiset -soittolistaa huudattaen, pääsee jutun juonesta kiinni. Podcasteissa on valitettavan suuressa roolissa puhujien ulosanti. Vaikka puhuja olisikin erittäin pätevä valmentaja ja hänellä olisi paljon hyvää sanottavaa, on ymmärtäminen vaikeaa, mikäli ulosanti on heikkoa.

Lukemisen viimeisempämänä alaotsakkeena nostetaan pöydälle ajan hammastakin uhmaava perinteinen fyysinen kirjallisuus, siis ihka oikeat kirjat. Suomessa toimii itsessään hieno kirjastoverkosto, jota kannattaa hyödyntää. Näistä kunnallisista laitoksista löytyy tietoa jalkapallosta erittäin monesta eri vinkkelistä, valmentamisesta, psykologiasta, sosiologiasta, ryhmäytymisestä, ravinnosta ja lihashuollosta ja ns. raudan nöyryyttämisestä. Eikä tässä vielä kaikki! Kauniissa kotimaassamme on useita kirjakauppoja, joissa on laajat valikoimat, sekä internetistä löytyvät monikansalliset jätit. Vain taivas ja lukuinto ovat rajana.

Verkostoidu, vieraile, liity seuraan

Kysy viisaammiltasi, verkostoidu. En koe, että on mitään järkeä aloittaa jalkapallovalmentamista, tai valmentamista yleensäkään, jos ei ymmärrä ja myönnä omia puutteitaan, ja sitä että on olemassa itseä viisaampia. Kun tämän simppeliltä kuulostavan asian on sisäistänyt, tulee oppimisestakin paljon helpompaa. Verkoistoitumis- ja keskustelutilanteissa ei tarvi missään nimessä nöyriställä ja olla kaikesta samaa mieltä kuin keskustelukumppani, ei. Rohkaisen käyttäytymään jopa päinvastoin, eli olemaan nöyrä tiedon edessä, mutta haastamaan, kertomaan omia näkemyksiä ja ennen kaikkea perustelemaan ne. Hyvissä ja kovissa keskusteluissa joutuu tekemään paljon ajatustyötä jäsenteltäessä omia pointtejaan. Vaikka se joskus pahalta tuntuukin, oppimistilanteissa omien argumenttien murtuminen on usein parasta, mitä voi käydä.

Verkostoitumisessa ei ole keskimäärin mitään pahaa, joten ihmisiin, valmentajiin tutustuminen on erittäin suositeltavaa. Jokainen uusi kontakti on aina eteenpäin. Erityismainintana täytyy todeta, että suomalainen jalkapallokenttä on minun kokemuksieni mukaan erittäin avoin ja avulias. Ole siis rohkea ja kysy!

Vieraile seuroissa. Tämä liittyy vahvasti aiempaan, mutta tällä kohdalla haluan sanoa sen, että joskus on suotavaa lähteä tutustumaan eri seuroihin oikein varta vasten asiasta tehden. Nämä pyhiinvaellusmatkat avaavat omaan arkeen jumiutuneet silmät ja vaikka pelkkä vierailu ei olekaan sama kuin lähtisi vuodeksi ulkomaille valmentamaan, on se todella opettavaista. Jalkapallossa on muutoinkin vähän uudelleen keksimistä, vaan asioita kierrätetään, muokataan ja sovelletaan omaan arkeen. Vierailujen tarkoitus ei välttämättä ole saavuttaa lukuisia heureka-hetkiä ja aivojen sisäisiä intergalaktisia alkuräjähdyksiä, vaan jo pelkkä tutun asian toisen seuran tekemänä näkeminen voi olla tarpeeksi.

Liity jalkapalloseuraan. Turha selittää sen enempää. Tekeminen on yksi oppimisen kantavimmista voimista, harjoita siis valmentamista.

Ensi kertaan!

Näiden lisäksi on roppakaupalla muita ominaisuuksia ja polkuja, joita tulee ottaa huomioon, mutta tähän tekstiinhalusin tiivistää muutamia tärkeimpiä pointteja.

Tällaista tällä kertaa. Ei muuta kuin folioropellit valmiiksi, sillä ensi kerralla sukelletaan allekirjoittaneen ajattelumaailmaan eli valmennusfilosofiaan.

Palataan,

Atte



Byyri.com