Vastaprässi-blogi: Oppimisen teemat jalkapallossa

On pitkästä aikaa blogipäivityksen aika! Aiheena on tällä kertaa oppiminen ja siitä alaotsikoihin kierivät oppimisympäristö, kehittyminen ja opettaminen. Kun ymmärtää oppimista, voi kehittää opettamista, jolloin luo parempaa oppimisympäristöä ja saa siitä enemmän irti, ja täten kehittää pelaajia. Vastaprässin sähköpostiosoite on vastaprassi@byyri.com,  jonne vastaanotan mielelläni palautetta, podcast- tai blogiaiheita ja yleensäkin futikseen ja valmentamiseen liittyviä mietelauseita. Antoisaa lukukokemusta!

Hauskan oppimisen vallankumous

Piti kirjoittaa kauden päätöksestä ja sen seuraussuhteesta tulevaan. Avata eri yhtälöitä ja tapoja purkaa mennyttä kautta ja miten tulokset vaikuttaisivat tulevaan. Kenties kirjoitan siitä joskus toiste. Mutta tämänkertaisesta aiheesta. Kävin kirjastossa; tuossa Suomen valtion kruununjalokivessä. Tai ainakin koen, että kirjastolaitostamme tulisi sellaisena pitää. Olen seurannut sivusta, miten urheilumaailman ”se ja sekin lukee” -kampanjat ovat saaneet hehkutusta. Ja syystä.

Syy, miksi itse menin kirjastoon oli, että halusin saada uutta, päivitettyä tietoa oppimiseen liittyen. Luonnollisesti opettaminenkin kiinnostaa, mutta koen että ensiksi täytyy ymmärtää miten oppia, jotta voi ymmärtää, miten opettaa ja luoda ympäristö oppimiselle. En usko yliluonnolliseen, mutta seuraavan tapahtumaketjun täytyi olla kohtaloa. Käväisin siis kirjastossa lenkkini päätteeksi (toim. huom. kävelylenkin) ja painelin suoraa päätä kasvatustieteitä pursuavalle osastolle. Ajattelin, että se olisi hyvä tapa aloittaa oikeanlaisen materiaalin haravoimiseen.

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin se oli siinä. Käsissäni kökötti Lauri Järvilehdon ”Hauskan oppimisen vallankumous”. En tiennyt, mitä teosta juurikin lähdin etsimään, enkä tiennyt tästäkään kirjasta takakantta enempää. Päädyin kuitenkin lainaamiseen.

Jotta tämä päivitys ei menisi liikaa hesarimaiseksi kirja-arvosteluksi (mitä se ei kyllä missään nimessä muistuta), niin mennään asiaan.

Olen vakuuttunut, että kyseisen teoksen ajatukset ovat loogisia, perusteltuja ja toimivia. Nostan tässä tekstissä niistä itselleni käänteentekevimmät ja opettavaisimmat. Tämä kirjoitus avaa myös omaa ajatteluani jalkapallon valmentamisesta tietyn aihepiirin näkökulmasta, mutta sellaisesta, joka vaikuttaa aivan kaikkeen.

Oppiminen keskiössä

Oppiminen on hauskaa, riippumatta minkä ikäinen pelaaja on. Tai korjataan hiukan: oppimisen tulisi olla hauskaa. Jos valmentamissani harjoituksissa ei ole hauskaa ja oppiminen ei ole dynaamista, olen epäonnistunut pahasti. Oppimiseen rinnastetaan usein sana ”leikki”. Se on hyvä sana ja sitä voi käyttää jalkapallovalmennuksessa, mutta se pitää laittaa oikeaan kontekstiin.

Leikki on usean eri termin yhteislapsi, joka velloo oppimisen taustalla. Futisharjoitukset eivät voi olla leikkiä sen perinteisessä merkityksessä, vaan harjoitteeseen on sisällytettävä ominaisuuksia, joiden taustalla leikki vaikuttaa. Hyviä esimerkkejä tästä on erilaiset pelit, joissa on tavoite. Negatiivinen ääriesimerkki on rikkaruohojen nyplääminen irti ruohomatosta ja tupoilla muita heittiminen harjoitusten aikana.

Jotta oppiminen voisi olla hedelmällistä, täytyy valmentajan ruokkia pelaajien sisäistä motivaatiota. Yleensä pelaajalla on jonkinasteinen sisäinen motivaatio, koska hän on saapunut jalkapalloharjoituksiin. Tosin, huomiona on sanottava, että niitäkin pelaajia valitettavasti on, jotka pakotetaan lajin pariin tai siinä pysymiseen ulkoisesti, ulkoisen motivaation kautta. Sisäinen motivaatio on ihmisen toimintaa, jota hän tekee toiminnan itsensä vuoksi ja jotta psykologiset perustarpeet tulevat tyydytetyiksi (joita ovat autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden kokemukset, jotka MUUTEN ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään).

Hyvinvointi vaikuttaa oppimiseen erittäin positiivisella tavalla, joten toimintoketju terveeseen hyvinvointiin tapahtuu seuraavasti: Sisäinen motivaatio – sisäinen saavutus – hyvinvointi. Jatkuva dynaaminen kiertokulku takaa pelaajan oppimisen, ja sisäisen motivaation ja perustarpeiden täyttämisen lisäksi hyvinvointia. Ja toisinpäin.

Flow. Oppimiseen liittyy vahvasti flow ja sen psykofysiologia. En lähtökohtaisesti pidä ”flow”-sanasta sanana, mutta koska sille ei ollut kirjassa parempaakaan suomennosta niin mennään sillä. Flow’han on eräänlaista tietoisuuden sekoittumista tekemiseen, jolloin flow-tilassa oleva ihminen on mm. täydellisesti keskittynyt käsillä olevaan tehtävään.

Miksi flow-tila on sitten niin tärkeä elementti oppimisessa? Koska flow’hun pääsemiseksi tehtävä asia on vaatimustasoltaan tasapainossa oppijan taitojen kanssa. Joka on luonnollisesti hyvä asia. Jos pelaaja pääsee flow-tilaan, on hän positiivisen stressin alaisena (eustressi), hänen vireystilansa on loistava ja pelaaja on maksimaalisen kykenevä asioiden oppimiseen.

Olen usein myös kuullut, kuinka uusien asioiden oppiminen vaatii epämukavuusalueelle menemistä. Järvilehto nostaa kirjassaan esiin toisenlaisen huomion, joka ei täysin poikkea ylläkirjoitetusta, mutta spesifioi sitä hiukan. Optimaalinen oppiminen ei tapahtuisikaan täysin epämukavuusalueella, vaan optimaalisuorituksen alueella, joka on mukavuusalueen ja epämukavuusalueen molemmin puolin. Tällä kyseisellä alueella esimerkiksi harjoite on haastava, jotta se säilyy mielenkiintoisena, mutta niin että se on mahdollista saada suoritettua onnistuneesti. Jalkapallossa optimaalisuorituksen alue on erityisen merkityksellinen siitä syystä, että sillä alueella on mahdollista kokeilla uusia tapoja uuden oppimiseen ja jo opitun jatkojalostamiseen.

Kuten Järvilehto kirjassaan toteaa: ”Oppimisen huippukohta löytyy tylsyyden ja ahdistuksen väliltä”.

Jokainen voi kehittyä

Lopuksi otan vielä yhden maininnan aivojen plastisuudesta eli muovautuvuudesta. Ihminen on koko elämänsä kehittyvä olento, joka voi määritellä omaa kehittymistään harjoittelun määrällä. On varmasti olemassa jotain synnynnäistä ”lahjakkuutta”, mutta lahjakkuuden sijaan, meidän tulisi keskittyä enemmän oppimiskykyyn, aivojen muovautuvuuteen ja kehittymiseen. Pelaaja on iästään riippumatta aina kykenevä oppimaan ja kehittymään. Toisilla kehitysnopeus on hitaampaa, kuin toisilla, mutta kehitystä yhtä kaikki. Kuinka moni meistä valmentajista testaa pelaajien kongnitiivisia kykyjä tarpeeksi ja tutkii, missä kunkin aihealueen oppimisen ylärekisteri menee?

Toivottavasti teksti antaa ajattelemisen aihetta, kun kehitämme seurojen oppimis- ja toimintaympäristöjä. Oppimisen ymmärtäminen ja sen teemat antavat työkaluja, joita voi hyödyntää niin ympäristön, harjoitteiden, harjoitusten, vuosisuunnitelmien, eri metodien ja valmentajien itsensä kehittämiseen.

Kohti pelaajien parempaa sisäistä motivaatiota, ja ensi kertaan!

LÄHTEET

Järvilehto, L. (2014) Hauskan oppimisen vallankumous. Jyväskylä: PS-kustannus.