Matka Sodankylään tuntui loputtomalta: kuusimetsä muuttuu Lapin puolella yhä harvemmaksi, tiet harvenevat ja ne johtavat yleensä vain kaupungista toiseen. Ei ole vielä ruska-aika, ja tuuli ja kylmä vesisade piiskaavat karua maisemaa.
Metsän keskeltä kohoaa esiin Sodankylä. Täällä pelaa kivisen tien Pohjois-Suomen piirin huipulle kulkenut Sodankylän Pallo. SoPa on esimerkki pienestä mutta periksiantamattomasta seurasta, joka on noussut Pohjois-Lapin ehdottomaksi keulakuvaksi.
Lyhyet pelaajalistat, pitkät pelimatkat
SoPa on Suomen pohjoisin 3. divisioonan seura ja toiseksi pohjoisin seura, jolla on miesten edustusjoukkue. Kittilän Palloseura pelaa vielä maantieteellisesti korkeammalla Viitosessa.
Vierailimme Sodankylässä AC Oulu Akatemiaa vastaan pelatun kotiottelun yhteydessä. SoPan kantapaikan Piitsi Pubin penkille istahtivat pelin jälkeen pelaaja-valmentaja Jake Suopanki ja seuralegenda Keke Vattulainen. Joukkueenjohtaja Tero Majava vastasi myös ottelun aikana kysymyksiin.
Sodankylä on 8000 asukkaan ja kahden urheilulajin – jalkapallo ja jääkiekko – kunta. Jalkapalloa pelataan kesällä, jääkiekkoa talvella. Vuosirytmi palvelee molempia lajeja, mutta aiheuttaa haasteita kausien nivelvaiheissa eli keväisin ja syksyisin, kun toinen kausi on päättymässä ja toinen alkamassa.
– Elokuu on vaikeaa aikaa, kun lätkäkausi on alkamassa ja eri lajeja ja treenejä on päällekäin, Majava ja Suopanki harmittelevat.
Pienemmillä paikkakunnilla on tavallista, että eri lajien alasarjajoukkueita edustavat samat pelaajat, koska esimerkiksi salibandyn ja jääkiekon, kaudet pelataan eri aikaan jalkapalloon nähden. Kätevästi joukkueet ovat yleensä saman seuran alla.
Jääkiekko on Sodankylän ykköslaji, vaikka jalkapallonkin asema on tukeva. Pienessä kunnassa samat pelaajat pelaavat usein molempia lajeja, ja valintavaiheessa jalkapallo jää usein hopealle. Sodankylässä on kuitenkin nouseva trendi jalkapallotoiminnassa. Tästä lisää myöhemmin.
Valtava kotietu
ACO Akatemia-ottelusta osan yleisöstä verotti osittain samaan aikaan pelattu RoKi–Hokki -jääkiekko-ottelu, joka oli uuden Sodankylän jäähallin ensimmäinen.
Tuulesta ja kylmästä sateesta huolimatta ottelussa oli tunnelmaa noin satapäisen katsomon todistaessa voittoa sarjan kolmannesta Akatemiasta. Sinisen savun läpi kentälle asteli siipirikkoinen mutta suurella sydämellä taisteleva joukkue, joka koostui käytännössä pelkästään alle 20- ja yli 30-vuotiaista pelaajista.
Ottelu oli Akatemian pallonhallintaa, mutta SoPa otti voiton jalkapalloromanttisella tavalla rajaheittokuviosta. Pallo paiskattiin suoraan takatolpalle, josta Italo Henrique puski rysään. Tiiviin puolustuksen ansiosta pallo pysyi suurimman osan ajasta SoPalle vaarallisten alueiden ulkopuolella.
Joukkueenjohtaja Majava oli lähellä joutua pukemaan nappulakengät jalkaansa pelaajien puuskuttaessa ja täyden 90-minuuttisen lähestyessä. Kentälle hän ei kuitenkaan tällä kertaa joutunut, ja peli päättyi sodankyläläisten 1–0-voittoon.
Vaikeuksistaan huolimatta vajaalla avauskokoonpanolla ei SoPa ole joutunut kertaakaan aloittamaan peliä. Kotipelit ovat näillä leveyspiireillä elinehto menestymiselle, kun lähin vieraskenttä sijaitsee yli sadan kilometrin päässä.
Vastaavasti vierasotteluihin pelaajilta ja kotiväeltä pyydetään joustavuutta vierasmatkojen kestäessä 10-18 tuntia 90 minuutin jalkapallo-ottelua varten. SoPa matkusti vierasotteluihin viime kaudella lähes 4300 kilometriä. Kontrasti koti- ja vierasotteluiden välillä on nähtävissä joukkueen tuloksissa.
Suurimman osan kauden kuluista muodostavat tuomarikulut ja matkat. Tuomareista on täällä päin pulaa, ja yleensä samojen joukkueiden peleissä on samat tuomarit. SoPan seuralegenda Keijo Vattulainen oli Akatemia-ottelussa avustava erotuomari.
Kulttuurikaupunki Sodankylä
Pelaajiston epätasaisuus kuvaa sitä suurinta ongelmaa, joka Sodankylän kaltaisissa kunnissa on taakkana: parhaassa iässä olevia eli 20-30-vuotiaita pelaajia SoPan jalkapallojoukkueessa ei ole, koska opiskelu- ja työntekomahdollisuudet ovat rajallisia.
Tavallisesti pelaajat ovat joko vielä junioreita tai jo koulutuksensa hankkineita paluumuuttajia. Toisinaan joukkueeseen saadaan Sodankylän Jääkäriprikaatin varusmiehiä, mutta nämäkään pelaajat eivät yleensä pitkäksi aikaa jää.
Vaikka kaupungeissa eläville Sodankylästä saa kuvan syrjäkylänä periferian keskellä, sitä se ei ole. Ilmeisin osoitus tästä on vuodesta 1986 järjestetty kansainvälisesti tunnetut elokuvajuhlat, jotka tänä vuonna keräsivät 31 000 hengen ennätysyleisön.
Elokuvajuhlien aikana SoPa pelaa kotiottelun ja myy kausikortteja kävijöille.
– Monet festivaalivieraat ostavat seuraa tukeakseen kausikortin, vaikka he eivät käykään katsomassa otteluita, Majava kertoo.
Pohjois-Lapin ykkönen
Käsittääkseen miten kova suoritus on pelata Kolmosessa on asetettava sarjataso perspektiiviin: toissakaudella Pohjois-Suomen Kolmosessa pelasi vielä RoPS/2, joka juuri taisteli noususta Ykköseen eli toiseksi korkeimmalle sarjatasolle.
Kauden alla medioissa ja foorumeilla oli jopa vitseihin saakka epäilty SoPan mahdollisuuksia säilyä, mutta pistemenetyksiä onnistuttiin aiheuttamaan lähes jokaiselle lohkon joukkueelle. SoPa osoitti olevansa valmis kohtaamaan isojen kaupunkien kilpakumppaninsa napatessaan täydet pisteet heti ensimmäisestä pelistä Haukiputaan Palloa vastaan.
Tällä kaudella Kolmosta dominoivat ylivoimaisilla resursseilla, barbadosilaisilla, intialaisilla ja Sasa Jovovicilla ryyditetty Kemi City FC ja sympaattinen HauPa. Kemi City voitti sarjan suht odotetusti, vaikka seurassa tapahtui kerrassaan merkillisiä sattumuksia läpi kauden.
SoPa sijoittui niukasti sarjan viimeiseksi, mutta säilytti sarjapaikkansa, koska putoajia ei tällä kaudella tullut. Ensi kaudellakin Sodankylässä pelataan Kolmosta.
Pohjois-Suomessa otettu isoja kehitysaskeleita
Rovaniemi ja Kemi-Tornio ovat kärjistetysti ne Lapin keskukset, joilla on omat “vaikutusalueensa” futiksessa, ja joihin muut Lapin kunnat enemmän tai vähemmän kuuluvat. Sodankylä tekee poikkeuksen ollessaan tarpeeksi kaukana niistä molemmista ja tarjoaa harrastusmahdollisuuden Pohjois-Lapin väelle.
SoPa tekee kuitenkin yhteistyötä Rovaniemen Palloseuran kanssa. Yhteistyö on enimmäkseen tietotaidon vaihtelua, mutta taittaapa kaksi pelaajaakin 130 kilometrin matkaa edestakaisin Sodankylään.
RoPS ja Palloliiton Pohjois-Suomen piiri ovat aktivoituneet hienosti Lapissa ja ulottaneet vaikutuksensa Inariin saakka, jossa järjestetyn tuen avulla perustettiin Suomen pohjoisin jalkapalloseura.
Sodankylässä RoPS järjestää muun muassa valmennuskoulutusta ja tarjoaa lahjakkaille pelaajille selkeän polun kehittyä, kun 3. divisioona käy liian pieneksi. Lisäosaamista tulee sumusaarilta; West Bromwich Albion on järjestänyt RoPSin kautta leirejä, jossa englantilaisjoukkueen akatemiavalmentajat vetävät harjoituksia ja antavat opastusta nuorille pelaajille.
Yksi sopalainen pääsi tätä kautta jatkoleiritykseen saakka, mikä vain kielii siitä, ettei syvinkään Lappi ole lahjakkuuksista vapaata seutua.
Vattulaisen perintö
Kun puhutaan SoPasta, ei voida sivuuttaa yhtä henkilöä. Kaikkien aikojen SoPa-pelaaja ja tunnettu kylänmies on seurahistorian paras maalintekijä ja johtaja, joka orkesteroi kentällä peliä, jotta muut voisivat pelata taitojensa ylärajoilla.
Keijo “Keke” Vattulainen lopetti pelaajauransa kauden 2018 päätteeksi, muttei ole jäänyt pois pelikentiltä. Vattulainen toimii Sodankylässä tuomarina miesten peleissä, muun muassa avustavana nähdyssä SoPa–AC Oulu Akatemia -ottelussa, ja kehittää jalkapallotoimintaa kentän ulkopuolella.
Vattulainen aloitti uransa Lapin Veikoissa ja edusti SoPaa ennen kuin muutti Helsinkiin. Etelässä hän edusti muun muassa Laajasalon Palloseurassa ja EBK:ta, mutta palasi lopulta SoPaan, jonka väreissä hän on ollut jo parikymmentä vuotta.
Tarinoita Kekellä luonnollisesti riittää vuosien varrelta.
– Nousukarsintaottelu Pasmajärven hiekkakentällä 80-luvulla. Vastustaja oli laittanut saunan päälle ennen peliä. Sieltä alkoi levitä savua kentälle niin, että tuomarikin alkoi yskiä, Keke Vattulainen kertoo. Tarinaniskeminen on seuramiesmäisen totuttua.
– 80-luvulla oli myös Suomen Cupin peli 2. divarissa pelannutta Rovaniemen Reipasta vastaan. Paikalla oli parisataa katsojaa, Vattulainen jatkaa. Haikealla arvostuksella Keke muistelee myös viimeistä otteluaan SoPan paidassa.
Pallosta Kekeä tuskin saadaan irti.
– Autan jätkiä minkä pystyn, Vattulainen päättää. Niin hän teki kentällä ja jakaa nyt tietotaitoaan seuraajilleen.
Vattulaisen lopettaminen oli merkittävä tapahtuma Sodankylässä, ja viimeistä ottelua oli seuraamassa 330 katsojaa, joka on SoPan katsojaennätys.
Hän on ollut niin sanottu primus motor SoPa-jalkapallon nousussa yhdessä Suopankin kanssa. Kaksikolla on jatkuvasti uusia ajatuksia, miten kehittää SoPan toimintaa, ja välillä on saunottu Mika Nurmelan (Pohjois-Suomen piirin kehityspäällikkö) kanssa ajatuksia jatkojalostaen.
Tämä on seuratoimintaa aidoimmillaan. Molemmat haastateltavat ovat henkeen ja vereen SoPan miehiä ja huomanneet oman aktiivisuutensa avaavan ovia. Viitisen vuotta sitten kaksikko alkoi puhua seuran tulevaisuudesta ja haaveistaan, ja nyt niille ollaan saamassa viimein katetta.
– Kyllä mahdollisuuksia on, mutta se vaatii työtä. Uusia toimijoita on tullut nyt paljon, Suopanki hehkuttaa.
Perhe
Kaikki haastateltavat luonnehtivat SoPaa “perheeksi”. Pienessä seurassa vallitsee lojaalius, jota ei pysty etelän suurissa seuroissa tuntemaan.
Kaltaiselleni isohkon kaupungin asukkaalle on kieltämättä erikoinen ajatus elää pienellä paikkakunnalla, jossa periaatteessa kaikki tuntevat toisensa ja pienempikin muutos saattaa keikauttaa tilannetta paljonkin, mutta tiiviin yhteisön hyödyt ovat selkeitä. On helpompi vetää yhtä köyttä.
Sodankylä on noususuhdanteessa, jossa odotuksien vastaisesti SoPa on noussut alueensa huipuksi ja onnistunut pysymään siellä. Kulttuurikaupungissa pelaajamäärät ovat kasvussa ja väestönkasvukin on viime vuosina kääntynyt nousuun.
Kenties jonain päivänä Suomen pohjoisin menestynein on valmis ottamaan seuraavan askeleen eteenpäin.
Artikkelikuva: Sodankylän Pallo
