Kolme Mestarien liigan voittoa. Kaksi Espanjan mestaruutta. Yhteensä yksitoista pokaalia ja kaksi valintaa maailman parhaaksi valmentajaksi. Kaikki tämä valmennusuralla, joka on tähän mennessä kestänyt vain viisi vuotta ja 253 ottelua.
Silti Zinédine Zidanea ei yleisesti pidetä yhtenä maailman parhaista valmentajista. Ennen kuluvan kauden alkua Zidane oli päävalmentajauransa aikana voittanut pokaalin joka 19. ottelussa. Luku on kovempi kuin esimerkiksi Pep Guardiolalla, joka tuo joukkueelleen hopeaa keskimäärin joka 22. ottelu. Silti Zidanea ei valmentajana nosteta samoihin korkeuksiin kuin esimerkiksi Guardiolaa tai Jürgen Kloppia.
Jälkimmäisestä Zidane otti tukevan niskalenkin, kun Real Madrid dominoi Liverpoolia taktisesti Mestarien liigan puolivälierissä. Ranskalaisvalmentaja onkin järjestäen saanut joukkueestaan eniten irti silloin, kun panokset ovat kovat, vaikka otteet ovat muuten saattaneet ailahdella. Tässä mielessä entisessä huippupelaajassa on paljon samaa kuin median rakastamassa Kloppissa.
Toisaalta Realin ailahtelevaisuus on suuri syy sille, miksei Zidane saa ansaitsemaansa arvostusta. Siinä, missä joukkue voi samalla viikolla kaataa Barcelonan ja Liverpoolin, voi se seuraavana viikonloppuna hävitä Cádizille. Valkoisilta tuntuu puuttuvan sellainen pelillinen selkänoja, joka kantaisi voittoihin myös silloin, kun kone ei ole äärimmilleen viritetty.
Selkeän filosofian puute onkin yksi suurimmista Zidane-kriitikoiden aseista. Tiki-takan ja gegenpressin kyllästämällä aikakaudella ihmisille ei riitä, että valmentaja voittaa. Huippumanagereilta odotetaan myös koko jalkapallon muuttamista.
Pelifilosofian puute on kuitenkin silmänlumetta; seurausta siitä, ettei ranskalaislegenda nosta omaa filosofiaansa jalustalle.
Toisin kuin muut valmentajat, Zidane ei julkisesti puhu omista saavutuksistaan tai omasta valmentajaidentiteetistään. Real Madridin päävalmentaja esiintyy julkisuudessa jopa tylsänä hahmona. Hän ei anna ihmisille sellaista tarttumapintaa, jota esimerkiksi sukkeluuksia laukovassa Kloppista tai pakkomielteisessä Guardiolasta löytyy. Niin fanien kuin median on huomattavasti vaikeampi arvostaa harmautta kuin räiskyviä sateenkaaren värejä.
Toisaalta osasyyllinen arvostuksen puutteeseen on ranskalaisen valmentajahistoria. Zidane nousi aikanaan Real Madridin päävalmentajaksi ikään kuin vahingossa. Ei ollut suurta ja näkyvää sisääntuloa eikä uuden valmentajan tuomaa uutta pelillistä identiteettiä – oli vain vanha tuttu Zidane.
Ja kun menestystä sattuikin tulemaan heti, totesivat kriitikot, että Realin materiaalilla kuka tahansa pystyisi samaan. Tämä, kuten Andrea Pirlo on meille todistanut, on valetta ja parhaimmillaankin halpamaista jalkapallovalmentajuuden aliarvioimista.
Kun menestystä on tullut lisää, on kritiikki kohdistunut muualle. Viimeisen vuoden aikana Zidanea on arvosteltu rajulla kädellä siitä, ettei hän osaa nuorentaa joukkuettaan. On väitetty, ettei ranskalainen osaa kehittää nuoria, ja ettei Real hänen alaisuudessaan pysty siirtymään uuteen aikakauteen.
Ja ensimmäistä kertaa arvostelussa on mukana totuuden siemen. Zidane nojaa edelleen samoihin avainpelaajiin kuin ensimmäisellä kaudellaan viisi vuotta sitten. Kaikkein tärkeimmissä otteluissa joukkue on edelleen täysin Karim Benzeman, 33, Sergio Ramosin, 35, Luka Modrićin, 36, ja Toni Kroosin, 31, varassa.
Kaiken kaikkiaan Realin runko on lähes täysin sama kuin vuosina 2016–2018, jolloin Zidane johdatti joukkueen kolmeen peräkkäiseen Mestarien liigan voittoon. Keskikentällä muutosta ei ole tapahtunut ollenkaan, ja hyökkäyksessäkin vain siksi, että Cristiano Ronaldo päätti lähteä Torinoon ja Gareth Bale tulehdutti välinsä seurajohtoon. Maalin suulla Keylor Navas sai siirtyä, koska Florentino Pérez oli saanut pakkomielteen Thibaut Courtois’n suhteen.
Ainoa pelaaja, joka on oikeasti onnistunut taistelemaan tiensä Realin ykköskokoonpanoon Zidanen aikakaudella, on Ferland Mendy. Tämä kertoo paljon omaa kieltään siitä, miten paikallaan nuorten pelaajien kehitys on ranskalaisvalmentajan alaisuudessa junnannut.
Zidane toki tietää, että niin kauan, kun tulokset ovat hyviä, ei syytä radikaaliin muutokseen ole. On kuitenkin ongelmallista, ettei suurseuran päävalmentajalla tunnu olevan minkäänlaista varasuunnitelmaa ikääntyvän rungon mahdollisen tasonlaskun varalle.
Siirtomarkkinoilla Real Madrid on jo kääntänyt katseensa tulevaan. Seuraan on viimeisten vuosien aikana hankittu useita lupaavia nuoria, joiden varaan tulevaisuuden dynastiaa olisi tarkoitus kasata. Zidanen papereissa nuorten pelaajien kehittäminen ei kuitenkaan ole prioriteettilistan kärkipäässä.
Esimerkiksi suurin odotuksin seuraan saapuneet brasilialaiset Vinícius Júnior ja Rodrygo ovat Zidanen aikana – Viníciuksen aivan viimeaikaisia otteita lukuun ottamatta – esittäneet vain hetkittäisiä välähdyksiä siitä, mitä heiltä on lupa odottaa. Martin Ødegaardille ranskalainen ei löytänyt mitään käyttöä, vaikka norjalainen olikin seurassa lähes ainoa pelaaja, joka olisi edes hieman voinut helpottaa Kroosin ja Modrićin taakkaa pallollisen pelin moottorina.
Saman kohtalon koki Dani Ceballos, joka on sittemmin – Ødegaardin tapaan – loistanut Arsenalissa. Zidanen luottoratsusta Marco Asensiosta ei puolestaan koskaan tullut sitä sateentekijää, jota pelaajasta Madridissa odotettiin.
Marseillessa syntyneen Zidanen valmennuksessa käytännössä vain Frederico Valverde on seuran lupauksista onnistunut nousemaan sille tasolle, että on pystynyt pakottamaan päävalmentajan muuttamaan optimiavaustaan. Muut ovat saaneet mahdollisuutensa siksi, ettei sillä hetkellä ole ollut parempaakaan tarjolla.
Tällä hetkellä näyttääkin siltä, ettei Realissa tiedetä ollenkaan, millainen on Ramosin ja kumppaneiden jälkeinen aikakausi. Seurajohdon ja päävalmentajan tavoitteet tuntuvat olevan niin selvässä ristiriidassa, että monet ovat alkaneet epäillä jopa koko kuninkaallisten urheilullisen prosessin uskottavuutta.
Samaan aikaan Zidane tuo Madridiin pokaaleja sellaista tahtia, ettei miehen erottaminen ole yksinkertaisesti järkevä vaihtoehto.
Ranskalainen ei ole muutosjohtaja, joka osaisi ajaa sukupolvenvaihdoksen valkoisten kokoonpanoon. Hän on kuitenkin tuloksen optimoivat valmentaja, joka osaa valjastaa pelaajiensa vahvuudet joukkueen hyväksi kenties paremmin kuin kukaan muu maailmassa.
Zidane on lähes täydellinen valmentaja tilanteessa, jossa halutaan maksimoida tulos sen hetkisellä materiaalilla. Tämän lisäksi ranskalainen on, puutteellisesta pelifilosofiastaan huolimatta, yksi tämän hetken valmennusrintaman parhaista taktikoista, minkä hän osoitti riisumalla Barcelonan ja kahdesti Liverpoolin täysin aseista reilun viikon sisään – vieläpä hyvin vajavaisella materiaalilla.
Kylian Mbappén ja Erling Hålandin dominoimassa nykyjalkapallossa nuoruudesta on tullut lähes itseisarvo. Välillä tuntuu, että nuorekkuutta pidetään jopa menestystä tärkeämpänä osoituksena seuran elinvoimaisuudesta. Kaikkien odotetaan olevan nuoria, dynaamisia ja nopeita, ja samalla unohdetaan, että myös yli kolmekymppisillä pelaajilla on oikeus pelata jalkapalloa.
Moni oli kiirepäissään jo kirjoittamassa Realin vanhaa kaartia historiankirjoihin ennen kauden alkua, mutta Zidane on osoittanut, että hiillokseenkin saa uutta liekkiä, kun tietää, mistä suunnasta puhaltaa.
Madridissa vallitsee sellainen pelaajien ja valmentajan välinen keskinäinen kunnioitus, jota siellä ei suinkaan jokaisen managerin aikakaudella ole ollut. Joukkueen päävalmentaja tuntee pelaajansa läpikotaisin ja osaa roolittaa heidät täydellisesti vahvuuksiensa mukaan.
Zidane on valmentaja, joka osaa ottaa pelaajan sen hetkisistä kyvyistä maksimaalisen hyödyn irti ja saa pelaajan uskomaan omiin vahvuuksiinsa. Ja eikö pelaajien kykyjen valjastamisesta parhaalla mahdollisella tavalla valmentamisessa ole lopulta kysymys?
Jos ranskalainen vie Real Madridin taas tuplamestaruuteen, häntä tai seurajohtoa tuskin kiinnostaa, että se tapahtui samalla pelaajarungolla kuin viiden vuoden takainen Mestarien liigan mestaruus. Eliittijalkapallo on armoton peli, ja lopulta voittaminen on ainoa asia, mikä merkitsee. Ja voittaa Zidane osaa.
Jos Real Madrid voittaa tänä keväänä tuplan, on Zidane enää yhden pokaalin päässä Miguel Muñozista seurahistorian menestyneimpänä valmentajana. Ranskalaisesta ei ehkä koskaan tule Real Madridin historian arvostetuinta valmentajaa, mutta seurahistorian menestynein hänestä voi tulla. Ja luulen, että se riittää niin hänelle kuin Real Madridillekin.
Hyvää viikonloppua
Viikonloppu on taas täällä ja kevätaurinko paistaa. Valonsäteet tuovat mukanaan myös lupauksen paremmasta huomisesta – jo neljäsosa rokoteikäisestä väestöstä on saanut vähintään ensimmäisen pistoksen koronarokotetta.
Kun takana on yli vuosi poikkeuselämää, turhauttavat rajoitukset ymmärrettävästi meitä kaikkia. Mutta nyt on vielä viimeisen rutistuksen aika. Sen avulla voimme varmistaa, että EM-kisojen alkaessa maailma on jo huomattavasti normaalimpi kuin pitkään aikaan. Ja sen puolesta kannattaa taistella.
Sitä odotellessa tarvitsemme kuitenkin tekemistä, joka pitää meidät vireänä myös kotioloissa. Hetken viikonlopusta voi käyttää esimerkiksi palautteen antamiseen tai keskustelun avaamiseen – joko sähköpostitse juuso@teravinkyna.com tai Twitterissä @TeravinKyna, jos se on enemmän sinun juttusi. Sallisen sivukatsomon uutiskirjeen tilaamalla puolestaan varmistat, että saat teräväpiirteistä luettavaa myös tulevina lauantaiaamuina.
Hyvää viikonloppua. Pysykää terveinä.
