Tehdään heti alkuun yksi asia selväksi. Liverpoolin edellinen voitto Mestarien liigasta oli 14 vuoden takaa. Istanbulin ikonista iltaa on kelailtu tämän jälkeen jokaisen UCL-finaalin alla ja tullaan kelailemaan tulevaisuudessakin. Tämän kertainen Madridin loppuottelu oli kaukana klassikosta ja sen nauha kaivataan tulevina vuosina esiin vasta sen jälkeen, kun huomattavasti kiinnostavamman asian eli maansiirtokoneen käyttöohjeet on selattu sekä uudemman kerran kerrattu.
Sitten jatketaan positiivisen kautta. Vaikka finaali ei ihmeitä tarjonnut, oli Liverpoolin voitto ansaittu. Vaikka Tottenham piti palloa, oli peli lähes koko ajan Liverpoolin hallussa. Muoto pidettiin kasassa, peli ohjattiin sen keskustaan ja keskusta pidettiin tukossa. Liverpoolin voitto perustui siihen mentaliteettiin mikä oli aistittavissa koko finaaliviikon ajan: ”olemme hävinneet jo tarpeeksi.”
Jürgen Klopp
Hän oli hävinnyt kuusi kertaa perättäin cup-finaalin ennen Madridiin saapumista. Kaksi näistä oli ollut tappioita Mestarien liigan finaaleissa. Mies taatusti tiedosti asian, mutta valmistautumista ei varmastikaan helpottanut, että media jaksoi muistuttaa häntä tästä asiasta käytännössä jokaisessa mahdollisessa välissä. Seitsemäs kerta sanoi lopulta toden. Klopp matkusti Madridiin ikuisena kakkosena, mutta hän palaa takaisin Liverpooliin voittajana.
Matka 2. Bundesliigasta on ollut pitkä. Hyökkäävän ja liikkuvan pelin nimeen vannova Klopp jalostui Mainzissa yhdeksi nuoren sukupolven lupaavimmista valmentajista. Seitsemän hienon vuoden jälkeen Kloppo värvättiin Borussia Dortmundiin, jossa hän nousi koko jalkapalloilevan maailman tietoisuuteen. Dortmundissa saksalaisvalmentaja vietti niin ikään seitsemän vuotta, jonka jälkeen hän toi Rock ´n Roll Fußballinsa Anfieldille. Nyt oli sen ison palkinnon vuoro ja Kloppista tuli samalla hetkellä yksi lajin suurista.
Hyvitystä hakemassa
Vuosi sitten Kiovan finaalissa Poolilla meni käytännössä kaikki mahdollinen pieleen. Mohamed Salah loukkaantui ja Loris Karius pomputteli taakseen mitä uskomattomampia maaleja. Kiovassa siitä ei lopulta ollut edes vastusta Real Madridille. Tänä vuonna se jäi myös Valioliigassa toiseksi, vaikka keräsi uskomattoman 97 pisteen saaliin.
Edellisvuoden finaalista tuli Liverpoolille sen oma Via Dolorosa ja tämä kärsimysten tie oli vahvasti esillä koko viikon niin pelaajien, kun kannattajien puheissa. Avauskokoonpano Madridissa oli käytännössä sama mitä se oli ollut Kiovassa. Mestarien liigan loppuottelussa pelaaminen on ainutlaatuinen mahdollisuus, joten kentällä oli joukko miehiä, jotka saivat sen mitä kuka tahansa ihminen elämässä haluaa: toisen mahdollisuuden.
Ainoa avauskokoonpanossa nyt ollut pelaaja, joka ei ollut Kiovassa mukana oli maalivahti Alisson Becker. Myös hänellä oli tuoreessa muistissa karvas pettymys kyseisestä kilpailusta. Alisson oli vielä edellisellä kaudella AS Roman maalivahtina häviämässä Mestarien liigan välierää juurikin Liverpoolille.
Kiovassa Liverpoolin pelaajat saivat todistaa aitio paikalta Real Madridin pokaalin nostoa hopeiset mitalit kaulassa. Nyt riemun lisäksi oli nähtävissä helpotusta, kun kapteeni Jordan Henderson kohotti isokorvan kohti Madridin taivasta. Voittomaalin iskenyt Mohamed Salah on Kloppin ohella toinen, jolle tämänkertaisen menestyksen erityisesti soi. Sergio Ramos tuhosi vuosi sitten hänen finaalinsa sekä MM-kisansa. Näyttöpäätteet ja TV-ruudut täyttyivät viime kesänä Salahin tuskan kyyneleistä. Niin ne tekevät nytkin, mutta tällä kertaa ne ovat ilon kyyneleitä. Hänkin on saanut nyt hyvityksensä.
Artikkelikuva – Reuters / Toby Melville
