Oi Suomi on! Huuhkajien tie jalkapallon EM-kilpailuihin. HS-kirjat. 216 s.
Huuhkajat varmistivat EM-kisoihin pääsyn 15. marraskuuta ottelussa Liechtensteinia vastaan. Päivää ennen peliä julkaistiin rohkea kirjauutinen. HS:n jalkapallotoimittaja Ari Virtanen ilmoitti kirjoittavansa kirjan historiallisesta matkasta kohti arvokisoja. Ennen kuin kisapaikka oli varma.
Tarinoita kentältä, kentän laidalta…
Virtasen kirja on jaettu neljääntoista lukuun, jotka etenevät Mixu Paatelaisen ja Hans Backen katastrofiajoista Markku Kanervan nimittämiseen Huuhkajien päävalmentajaksi, ja siitä hyvin yksityiskohtaisesti ottelu ottelulta aina kisapaikan varmistumiseen. Kansojen liigan ottelut käydään kirjassa nopeammin läpi, mutta EM-karsintojen otteluihin on käytetty aikaa ja niitä pohjustetaan mielenkiintoisin kääntein. Esimerkiksi karsinnat avannutta Italia-ottelua käydään läpi noin seitsemän sivun verran.
Numeroita riittää ja Kanervan sekä muun valmennysryhmän ajatuksia ja valintoja on avattu kiitettävästi. Toista lukijaa otteluiden yksityiskohtaiset kuvaukset ja tilastot saattavat puuduttaa, mutta näen tämän tyylin valitsemisella myös toisenlaisen merkityksen. Kirja ei ole pelkässä kisahuumassa nopeasti kyhätty tekele mikä koristaa kirjahyllyä ja kerää pölykerrosta, vaan siinä etsitään selkeitä syy-seuraussuhteita ja niitä avataan lukuisten haastateltavien avulla.
Haastateltavissa piilee kirjan vahvuus. Kirja puuroutuisi ja kävisi tylsäksi pelkillä ottelutapahtumien kertaamisella, mutta nyt Huuhkajien tarinaa pohjustavat niin pelaajat, valmentajat, taustaryhmän jäsenet videoanalyytikkoa myöten kuin myös kannattajat ja pelaajien lähipiirin ihmiset. Haastateltavia on ollut yli sata ja he muodostavat monipuolisen näkemyksen Huuhkajien viime vuosilta, eikä kirja täten tunnu pitkäveteiseltä.
Ja vähän muualtakin
Oi Suomi on! -kirjan parasta antia itselleni olivat sen tarjoamat taustatarinat. Sattumien kautta Suomeen autoja korjaamaan päätyneen Vladimir Hradeckyn tarina kuulostaa uskomattomalta eikä Tim Sparvin nousu piskuisesta Vöyristä maailmalle ole sekään tavanomainen kertomus. Unohtamatta tietenkään Oi Suomi on! -chäntin syntytarinaa.
Tarinoiden tueksi myös niihin liittyviä ilmiöitä, kuten siirtolaisuutta ja Huuhkajien monimuotoisuutta on avattu teoksessa.
Taustatarinoissa ja Huuhkajien kirjoittamassa karsintatarinassa korostuu sattuma. Välillä liikutaan todennäköisyyksien ja numeroiden parissa, mutta tietyt tapahtumaketjut ovat sopivien sattumien summaa. Tätä ajatusta Virtanen on väläytellyt jo aiemmin, joten se oli luontevasti siirretty kirjaan.
Oi Suomi on! -kirja on pakko lukea ennen EM-kisoja. Huuhkajien matkaan nyt hyppäävät saavat kahdensadan sivun tiivistä paketista kaikki tarvittavat perustiedot nykymaajoukkueesta, mutta myös paljon ekstraa, mikä tekee Suomen pelien seuraamisesta mielenkiintoisempaa. Kannattajille ja lajiniiloille teoksessa on tuttua ja tuntematonta. Se toimii hyvänä kertauksena ja kisakiiman nostattajana.
Taustatarinoita olisin lukenut mieluusti lisää ja muutenkin kirja olisi voinut olla pidempi. Toisaalta se olisi silloin saattanut karkoittaa satunnaiset, ei niin paljon Huuhkajista kiinnostuneet, lukijat pois.
”Kreikan 2–1-maali jää ikuisesti mieleen. Pomppasin pöydän päälle, kaljaa lensi ilmaan, ja siinä kohtaa tiesin, että Suomesta on tulossa jalkapallomaa. Tuuletin ihan saatanasti.”
– Lukas Hradecky
